Peppi, Miina & Enne

Tokopainotteinen viikonloppu

2012-01-22T22:15:00.000+02:00

Lauantaina oli Ennen kanssa talven ensimmäiset vesikkotokot. Mukavan vapaamielistä porukkaa nämä vesikoiraihmiset kun vääränrotuinenkin pääsee mukaan tokoilemaan :)
Paikka oli Ennelle entuudestaan outo ja siitähän se idea sitten lähti ottaa heti alkuun kokeenomainen treeni. Jenni toimi liikkurina ja liikeinä otettiin seuraaminen, molemmat jäävät ja hyppy. Hallissa oli aika paljon häiriötä ja seuraamisessa Ennellä muutaman kerran kontakti katosi kun tultiin liian lähelle muita koiria tai ihmisiä. Mutta muut liikkeet menivät, ellei nyt ihan erinomaisesti, niin ainakin tosi hyvin. Ja muutenkin Enne oli oikein kivalla fiiliksellä. Uusi paikka ei haitannut yhtään ja sen keskittyminen on parantunut huimasti.
Erillisinä liikkeinä otin vielä luoksetulon, noudon ja kaukot. Muut ihan hyvin, mutta noudossa meinasi lähteä keulimaan, mutta muutaman toiston jälkeen ihan ok. Otettiin myös paikallaolot, jotka ihan hyvin molemmat.
Halli oli oikein mukava ja koska paikalla on paljon porukkaa, saa tehtyä oikein hyvin häiriötreeniä :) Ennellä meinaa olla vaikea pysyä nahoissaan kun joku toinen ottaa noutoa, joten ensi viikolla saattaa olla tämän tiimoilta hieman häiriötreeniä luvassa....

Tänän sitten tokoilut jatkuivat Takkujen porukassa. Enne aloitti ruudulla, jossa työstettiin oikeaa paikkaa lätkällä. Tämä tuntuisi toimivan hyvin, mutta täytyy muistaa ottaa lätkä myös välillä pois.
Seuraamisessa keskityttiin suoriin perusasentoihin. Ongelma on siinä, että mun on vaikea nähdä onko Enne suorassa ilman, että käännyn katsomaan koko ajan koiraa. Nyt Anne naksutteli kun oli suorassa ja vinoista vain huomautin (ja olisin myös voinut kehua kun korjaa suoraan!). Ihan hyvin Enne alkoi taas korjaamaan kun kriteerit oli selkeät. Jatkossa täytyy myös käyttää avustajaa ettei koko ajan tarvitse itse kiertyä mutkalle, että näkee missä Enne takapuoli on.
Noutoa jatkettiin samaan malliin kuin eilenkin ja nyt ei kertaakaan edes meinannut ottaa etukautta ja asenne oli muutenkin kohdallaan. Muutaman kerran jäi odottamaan, että ollaako sitä tyytyväisiä ennen kuin nosti kapulan, täytyy vaan muistaa/malttaa pitää suu kiinni ja antaa Ennen miettiä ihan itse.
Seisomista tehtiin myös ja siinä ei ongelmia, hyvin seisoi.
Ihan alkuun tehtiin myös paikallamakuu, melko lyhyt sellainen. Pitkään aikaan en ole aloittanut paikallamakuulla ja se myös näkyi.. Hieman oli vaikeuksia saada kierrokset laskemaan sellaiselle tasolle, että Enne pystyy makaamaan. Kaikkea muuta kuin levollisin mielin jätin Ennen rivistöön, olin melko varma, että ei se malta maata, mutta väärässä olin! Siellähän se makasi, hieman täristen, mutta makasi kuitenkin. En ole ihan varma, että täriseekö Enne kylmyyttään vai liian korkeiden kierrosten takia, mutta se tekee sitä aika usein paikallamakuussa. Samoin se tärisee usein kun sitä ottaa autosta pois jos ollaan menosa lenkille tai treeneihin. Veikkaisin siis, että tutina johtuu enemmän mielialasta kuin ilman viileydestä.

Tokotreenien jälkeen jäin vielä ottamaan kepit pariin kertaan. Enää oli yksi verkko alussa ja kun se alkoi sujua, niin otin sitten senkin pois ja Enne meni kepit ilman yhtäkään verkkoa. Talven tavoite on saavutettu keppien osalta :) Vielä ne ei missään nimessä valmiit ole, mutta aikas hienoa päästä verkoista vihdoin eroon :)

Treenijuttuja

2012-01-05T18:19:00.000+02:00

Koska Enne on ainoa "tositarkoituksella" treenaaja niin aloitetaan Ennen treeneistä.
Tokossa ollaan nyt keskitytty enemmän hiomaan avoimen liikkeitä kisakuntoon. Ihan kivalla mallilla liikkeet alkavatkin jo olla, oikeastaan mitään isompia ongelmia ei ole, ainoastaan pientä viilaamista. Seuraamisessa on nyt työnalla saada oikea paikka pysymään pidemmilläkin pätkillä. Enne alkaa herkästi siirtymään liian kauaksi sivusuunnassa ja varmaankin sen takia myös perusasennot ovat herkästi vinoja.
Jäävät ovat oikeastaan muuten ihan hyvällä mallilla, mutta seisomisesta meinaa tulla välillä aina istuminen. En ole edes istumista Ennelle opettanut, joten mistähän se tämänkin on keksinyt...
Luoksetulo oli pitkän aikaa hirveää löntystelyä kun Enne oppi varsin nopeasti ennakoimaan pysäytystä. Nyt olen jouksuttanut sitä namikipon ja itseni väliä ja vain satunnaisesti pysäyttänyt, ja nyt Enne alkaa taas tulla vauhdikkaammin luokse. Täysiä se ei tule, mutta reipasta laukkaa ja se riittää ainakin tässä vaiheessa.
Kaukoja ei kauheasti olla otettu kisamatkalta, mutta ne mitä on otettu on sujunut ihan hyvin. Vieläkään maasta istumaan nousu ei ole niin ryhdikäs kuin haluaisin, mutta koska omat ideat on sen suhteen jo käytetty, niin mennään nyt näillä kunnes joku fiksumpi keksii miten sen saisi paremmaksi.
Hyppy on muuten ihan ok, mutta välillä Enne jää aikas vinoon esteen taakse. Täytyisi paluuhyppyä varmistaa paljon lisää, että jos kokeessa se jää vinoon, niin siitä huolimatta Enne tulisi hypyn kautta takaisin.
Paikallamakuu on myös ihan hyvällä mallilla. Pitäisi kyllä päästä välillä treenaamaan vieraassa porukassa ja vieraassa hallissa, kun eipä Enne ole tainnut viime kokeen jälkeen vieraassa porukassa makailla. Namipurkki palkkana on toiminut muuten ihan hyvin, mutta sen verran Enne käy kierroksilla, että koko paikallamakuun se tärisee... Hyvin se silti malttaa maata, mutta hieman pienemmät kierrokset olisi kyllä parempi.
Ainoa murheenkryyni on sitten jälleen kerran se nouto. Kyllä Ennen noudolla pisteitä saa, mutta se ei ole mitään kaunista katsottavaa... Asennevamma alkaa siitä hetkestä kun mää otan kapulan käteen. Ennellä pullistuu silmät päästä kun se näkee kapulan ja vaikka se malttaakin jo odottaa lupaa, että saa lähteä noutamaan, niin asenne kapulalle menossa on aivan liian riehakas. Se pyörittää etujaloilla kapulaa ennen kuin se ottaa sen suuhun ja jostain syystä se käyttää etujalkaa myös kapulan nostossa. Loppunouto on ihan siisti, mutta kapulalle meno ja sen nostaminen on aikas karmeaa katsottavaa. Viime kesänä työstin pitkään pelkkää nostoa ja sen jälkeen nouto olikin hyvällä mallilla pitkän aikaa, mutta nyt se taas alkaa olla aivan liian kivaa. Eli varmaan on pakko palata taas siihen pelkkään nostoharjoitukseen. Plääh!

Agility: välillä sujuu, välillä taas vähän vähemmän... Enne on niin herkkä ohjattava, että Pepin jälkeen on ollut todella vaikea tottua koiraan, joka oikeasti lukee ohjausta pilkuntarkasti. Ja Enne on vielä niin kovin kiltti, että jos se ei tiedä mitä jollakin ohjauksella tarkoitetaan, niin sehän ei väärin halua tehdä, vaan se menee hieman hämilleen, että mitähän ihmettä tässä nyt tarkoitetaan. Sitten kun se ymmärtää jutun juonen, niin ohjaaja saa laittaa ihan tosissaan tossua toisen eteen.
Kontaktit on yllättävän hyvällä mallilla siihen nähden kuinka vähän niitä on treenattu. Puomin ylösmenolle olen nyt opettanut myös pysähtymään kun Ennen laukka-askel on sen verran pitkä, että se saattaa muuten hypätä koko kontaktin yli.
Kepit on se Ennen juttu :) Se niin tykkää pujottelusta ja aina kun vaan on tilaisuus niin se yrittää mennä kepeille. Vielä sillä on muutama verkko käytössä, maanantain treeneissä oli vielä neljä, tänään tein jo kolmella ja loppuun koitin vielä kuinka sujuu jos vain päissä on verkot ja hyvinhän se sujui :)
Vieläkään en ole uskaltanut viedä Enneä mitattavaksi, oma ( ja treenikavereiden) mittaustulos on tasan 43 cm... Piakkoin on pakko kyllä mittauttaa se virallisesti, että tietää sitten minkä kokoisia esteitä Enne tulevaisuudessa hyppää.

Miina on myös päässyt vähän tokoilemaan. Se tuntuu oikein hyvältä ja kaikki liikkeet ovat edelleen hyvin muistissa. Tietysti sitä viilaamista Miinankin kanssa olisi, mutta eipä taida maksaa vaivaa. Ja Miinalla on niin kiva asenne nyt, että eiköhän se riitä.
Miina on pysynyt suorastaan yllättävän hyvässä kunnossa, ottaen huomioon viimeaikojen liukkaat kelit. Säännöllinen hieronta on siis tehnyt tehtävänsä ja jos Miina pysyy kesälläkin näin hyvässä kunnossa niin saattaa olla, että senkin kanssa tulee kokeeseen mentyä :)

Peppi on tietysti myös jatkanut höntsäilyjään. Välillä agilityä, välillä tokoa. Peppi tekee lähinnä mitä sitä itseään huvittaa, vaikka sen kanssa koittaisi jotain radan pätkää mennä, niin hyvin nopeasti se lähtee lapasesta. Enkä ole sitä viitsinyt palauttaa ruotuun, pääasia, että hauskaa on sekä koiralla että ohjaajalla :)

2011-12-22T21:00:00.000+02:00

Enne fyssarilla

2011-11-19T11:59:00.000+02:00

Enne pääsi eilen ensimmäistä kertaa elämässään fyssarille. Olin varannut ajan Miinalle, mutta päätin sittenkin vaihtaa koiraa kun ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki tarkistaa Ennen tilanne. Muutama viikko sitten Enne törmäsi lenkillä isoon kiveen, sen oli tarkoitus hypätä sen päälle, mutta vauhti ei sitten ihan riittänytkään ja Enne mätkähti päin kiveä ja tippui siitä sitten pienen kannon päälle sillä seurauksella, että se ontui vasenta etujalkaa. Ja tämä ei ollut ihan ensimmäinen kerta kun Enne koheltaa lenkillä...
Hallilla treenatessa olen myös kiinnittänyt siihen huomiota, että Enne liukastelee matolla aika paljon, varsinkin hyppyjen alastuloissa, ja melkein aina se on vasen etujalka, joka luistaa alta pois. Muutaman kerran se on jopa näyttänyt treenien jälkeen hieman aristavan vasenta etujalkaa, joten nyt oli sitten hyvä hetki tarkistaa Enskan tilanne.
Ja melkein pelkkää positiivistä palautetta Enne sai: mistään ei löytynyt kipukohtia ja lihaksisto tuntui rennolta. Enne ei myöskään aristanut mitään kohtaa ja kaikkien raajojen nivelet taipuivat hyvin ja olivat kivuttomat :))))
Pieni "kauneusvirhe" tällä reissulla oli se, että vasemman etujalan kyynärpään ojentajan pitkä osa oli lihasmassaltaan hieman pienempi kuin oikealla puolella. Tämä voisi hyvinkin olla seurausta siitä kiveltä tippumiselta ja myös syy liukasteluihin hyppyjen alastulossa. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, mutta tietysti asia johon nyt täytyy kiinnittää huomiota.
Hyviä jumppaohjeita saatiin ja Enne oli jo vastaanotolla ihan liekeissä kun se pääsi temppuilemaan. Tarkoitus olisi vielä videokuvata hyppyjen alastuloja niin näkisi vähän miten se tulee alas ja myös puolierot olisi helppo nähdä videolta.
Erityismaininta täytyy antaa Ennelle vielä siitä, kuinka hienosti se käyttäytyi fyssarilla. Vastaanotolle mentäessä se oli ilmeisesti asennoitunut menemään treenaamaan ja ovesta sisään mentäessä se oli jo nostanut kierrokset kattoon. Äänenkäyttö oli sitten myös sen mukaista... Mutta kun tuli Ennen vuoro olla nätisti hiljaa paikallaan, niin se rauhoittui kuin napista painamalla ja sen olisi varmasti voinut laittaa vaikka solmuun, niin silti se olisi vaan ollut ihan hiljaa ja nätisti :)

Miina on jatkanut edelleen aktiivista jumpaamista ja rauhallista elämää. Lenkit ovat pidentyneet jo reiluun puoleen tuntiin. Alkulenkin Miina joutuu olemaan vielä hihnassa, mutta kun Pepin ja Ennen alkurallit vähän rauhoittuu, niin Miinakin pääsee vapaaksi. Vielä se ei saa kaahata päättömästi muiden mukana, mutta sitä sen omaa pikku pupulaukkaa se saa jo mennä.
Harmi kyllä, kaikesta jumppaamisesta ja rauhallisesta elämästä huolimatta Miina kipeytyy edelleen ja varsinkin jos lenkki on liian pitkä, vasemman takajalan liikerata supistuu olemattomaksi. Nämä kosteat kylmät kelit ovat kaikkein pahinta Miinalle ja toivottavasti tilanne alkaa helpottua kun ilma muuttuu kuivemmaksi. Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Miina ei ole koko aikaa kipeä, kotona se on mielellään hakemassa muita koiria leikkimään ja nyt kun olen pyrkinyt hieromaan sen noin kerran viikossa niin sen lihaksisto tuntuu paljon rennommalta kuin aikaisemmin. Se myös antaa nykyään hieroa vasemman takajalan ilman, että sen täytyy koko ajan itse katsoa jalkaa kun sitä käsitteellään.

Peppi jatkaa edelleen elämäänsä ilman huolen häivää :) Lenkillä sitä paljoa edes näe kun se painelee menemään ihan omia polkujaan. Muutama viikko sitten Ennellä oli juoksut ja se ei olisi halunnut juosta Pepin kanssa pitkin metsiä, niin siitäkös Peppi sitten aina riemastui. Aina kun silmä vältti, se kävi vähän tölväsemässä Enneä, joka oli muutenkin jo hieman herkässä mielentilassa, ja se loukkaantui aina hyvin syvästi Pepin törkeästä käytöksestä. Peppihän ei tunnetusti heikkoutta suvaitse ja se sikaili entistä enemmän kunnes Enne tyytyi kävelemään mun vieressä, jossa se sai olla parhaiten rauhassa Pepin diktatuurilta. Peppi on kyllä välillä ihan sika, mutta niin ihana sellainen <3

Tälläistä tällä kertaa, ensi kerralla ehkä vaihteeksi jotain treenirintamalta.

Hengissä ollaan!

2011-10-06T10:44:00.000+03:00

Blogipäivitykset ovat viime aikoina jääneet ajan puutteen takia vähemmälle. Pari kuukautta sitten aloittamani koirahierojakoulu vie tällä hetkellä ison osan vapaa-aikaani, joten treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Asioita on ollut pakko laittaa hieman tärkeysjärjestykseen ja tämän koulu vuoden ajan opiskelu on tärkeysjärjestys numero yksi. Koulu on ollut todella mielenkiintoista ja nyt kun projektikoirahieronnat ovat alkaneet, niin on ollut aivan mahtavaa päästä käsiksi aivan uuteen koiramaiseen maailmaan. Vielä olisi jäljellä reilut 90 tuntia hieromista ennen kesää, joten eipä taida tulla vapaa-ajan ongelmia talven aikana... ;)

Peppi se sitten, jälleen kerran, teki jonkinlaisen "ihmeparantumisen" ja munuaisenpoistoleikkaus päätettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen vain muutamaa päivää ennen leikkausta. Pepillä ei ollut enää mitään oireita, joten leikkaus tuntui turhalta ja niinpä elämää päätettiin jatkaa normaaliin tahtiin kunnes Pepin voinnissa tulee jotain muutoksia.

Että kauhun tasapaino säilyisi tässä laumassa, niin nyt on sitten Miinan vuoro olla sairastaja. Miina kävi muutama viikko sitten fysioterapiassa ja sen leikatun jalan liikerata oli pienentynyt lähes olemattomaksi. Myös oikea takajalka oli kipeä, mutta tällä hetkellä tärkeintä on palauttaa vasemman jalan liikkuvuus. Jumpattu on siis ahkerasti ja lenkit ovat lyhentyneet vartin mittaisiksi hihnalenkeiksi. Alle viikossa oli jo huomattavissa selvä ero jalan liikeradassa, joten oikeeseen suuntaan ollaan menossa. Mutta paljon on tietysti vielä jumppaa edessäpäin. Onneksi Miinalla on kohta oma hieroja kotona, niin lihashuolto on ainakin turvattu :)

Ennelle ei kuulu oikeastaan mitään erikoista. Treenattu on agilityä ja tokoa, niitäkin tosin aika vähän. Lampaat lähtivät pari viikkoa sitten, sitä ennen olikin oikein tehokuuri paimennusta, mutta kyllä ne Ennen paimennuspalikat on aika minimalistiset... Enpä kyllä siitä mitään suurta paimentajaa odottanutkaan, mutta ensi kesä näyttää loppuuko se harrastus Ennen kanssa kokonaan.
Agility sen sijaan on sellainen laji, johon olisi mukava panostaa vähän enemmänkin. Ennellä on intoa ja vauhtia ja vielä kun oppisi sitä ohjaamaan niin siitä saattaisi tulla ihan hyväkin :)

Kuulumisia

2011-09-02T23:25:00.000+03:00

Ennen treenit ovat olleet parin viimeisen viikon aikana melko vähissä: kerran ollaan käyty paimentamassa, pari kertaa tokoilemassa ja muutaman kerran agilityssä. Ajatukset, sekä koiran että ohjaajan, ovat olleet ihan jossain muualla, joten treenit ovat menneet enemmän ja vähemmän penkin alle...
Koirahierojakoulu alkoi muutama viikko sitten ja nyt on sitten tullut kopeloitua omia koiria ihan eri fiiliksellä. Miina ja Enne ovat päässeet, tai joutuneet, harjoittelukoiriksi koulussa. Miina on tottunut käsittelyyn ja sen kanssa on helppoa harjoitella, mutta Ennelle teettää hieman töitä rauhoittua tilassa, jossa on reilut parikymmentä ihmistä ja kymmenkunta koiraa.

Sitten se isoin asia.. Peppi on oireillut viimeaikoina ja sen seurauksena oli pakko tehdä todella vaikea päätös: Pepiltä poistetaan toinen munuainen parin viikon kuluttua. Leikkauksessa on isot riskit, Pepillä on ollut jo pitkään verenpaineen heilahteluja ja nukutus on iso riski, pahimmassa tapauksessa sen verenpaineet romahtavat leikkauksessa. Sen lisäksi leikkauksessa tietysti nähdään mitä siellä vatsanalueella oikein on ja jos tilanne on se, että munuaiskasvain on levinnyt muuallekkin niin Peppiä ei enää nukutuksesta herätetä.
Mutta jos tilanne on niin hyvä, että kasvain ei ole levinnyt ja munuainen saadaan poistettua ja jos Peppi kestää nukutuksen ja leikkauksen rasituksen ja jos patologin tutkittua munuaisen, munuaismuutos osoittautuu joksikin muuksi kuin kasvaimeksi niin Pepin tulevaisuus näyttää valoisalta. Mutta jos ja jos...
Leikkauspäätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta se on ainoa keino auttaa Peppiä ja jotenkin vain tuli sellainen olo, että tämäkin tie täytyy kulkea, meni sitten syteen tai saveen.
Leikkaukseen asti eletään, kirjaimellisesti, kuin viimeistä päivää, leikkauksen jälkeistä aikaa en edes halua vielä ajatella.
Pepillä on vähintään yhdeksän elämää, joista se on käyttänyt vasta kolme, joten toivottavasti niitä elämiä on vielä ainakin muutama jäljellä ja sitkeä sissi selviää tästäkin koettelemuksesta!

Tiivistelmä

2011-08-12T22:39:00.000+03:00

Paljon kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua, lähinnä treenirintamalla, mutta aika ei vaan millään riitä blogin päivittämiseen. Tässä siis jälleen tiivistelmä kuulumisista:
Enne:

Ennen kanssa oltiin muutama viikko sitten viettämässä Kiipelin kesäpäiviä Tottijärvellä. Mukana oli yhtä pentua lukuunottamatta kaikki Kitan pennut ja lisäksi Nokin veli Lasse. Olipa todella mukava nähdä taas Ennen sisaruksia omistajineen :) Nartuista Villi, Maisa ja Kiira ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä, välillä niitä oli vaikea erottaa toisistaan, niin samannäköisiä ja kokoisia ne ovat. Enne on sitten hieman eri maata... Enne on erilainen... Siskojensa rinnalla se muistuttaa ehkä lähinnä jotain vinttikoiraa, hyvin pientä sellaista ;)
Ennen kanssa treenattiin jälkeä ja tokoa. Jäljelle sain paljon uusia hyviä neuvoja, harmi vaan kun tällä hetkellä itselläni ei jäljestysmotivaatio ole kovin korkealla, mutta sitten taas kun tuntuu, että jälkimetsään täytyy päästä niin onpahan hyviä neuvoja plakkarissa.
Tokossakin sain hyviä neuvoja, varsinkin kapulan nostoon ja se onkin nyt ollut ahkerasti työnalla.
Omalta osaltani viikonloppu loppui vähän lyhyeen kun porukoilla hoidossa ollut Peppi sai lauantai-iltana pitkästä aika "turpoamiskohtauksen" ja oli tietysti pakko lähteä tarkistamaan Pepin vointi.
Mutta kiitos kaikille viikonlopusta, kivaa oli ja ensi vuonna uudestaan :)

Tokoa ollaan myös treenattu, siinä lähinnä kapulan nostoa, kaukoja, pysäytyksiä ja seuraamisessa olen koittanut päästä eroon alun päänheilautuksesta. Kaukoissa ei oikein onnistu m-i vaihto, jää herkästi vajaaksi eikä nouse tarpeeksi reippaasti ylös. Sitä vastoi m-s vaihto sujuu oikein hyvin ja se tuntuu paljon helpommalta. No hinkkaus jatkuu...

Paimentamaan ollaan myös päästy suorastaan säännöllisesti. Kiitos Taina tästä mahdollisuudesta!! Välillä menee ihan hyvin, välillä ei suju sitten ollenkaan... Kun Ennelle asettaa rajoja, mitä se saa tehdä ja mitä ei, niin herkkänä neitinä se saattaa ottaa siinä määrin itseensä, että hommasta ei tule enää sillä kerralla mitään. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen vaiheeseen, että olen uskaltanut päästää liinasta irti ja jonkin verran ollaan myös tehty ihan oikeaa kuljetusta :) On se vaan niin hieno, mutta niin mielettömän vaikea laji :)

Agilityä ollaan nyt loman aikana päästy tekemään ihan säännöllisesti ja vihdoin ja viimein mun agilitymotivaatio alkaa löytyä :) Enne on aikas kiva koira ohjata. Se on nopea, mutta ainakin tässä vaiheessa se on aika kuuliainen eli menee sinne minne pitääkin, jos vaan ehdin kertoa sille suunnan. Useinmiten en ehdi... Kontaktit ovat edistyneet muutamassa viikossa ihan mukavasti, paljon on tietysti vielä treeniä edessä, että niistä saa varmat. Kunhan Ennelle tulee kisaikä täyteen, niin taidan käydä sille hakemassa kisakirjan niin saa sen mitattua, että sitten tietää minkä kokoisia hyppyjä se talvella hyppää. Medihyppyjä toivottavasti ;)

Miina:

Niinhän siinä sitten Miinan kanssa kävi, että myös Miina liittyi iloisten hengailijoiden klubiin eli siis sen kisaura taitaa olla ohi. Se on jatkuvasti kipeä jommasta kummasta takajalasta ja jos sen kanssa haluaa kisata niin ei tietysti voi kipulääkettä syöttää. Treenaaminenkin on aina vähän niin ja näin, kun myös se saattaa kipeyttää ja lenkeillä Miinan ei voi antaa juosta muiden koirien kanssa ettei se vaan kipeydy. Niinpä sitten asiaa jo pidemmän aikaa pohtineena tulin siihen tulokseen, että valitsen mieluummin sen vaihtoehdon, että annan sille silloin kipulääkettä kun se on kipeä enkä kisaa sen terveyden kustannuksella.
Olisihan se tietysti ollut hienoa saavuttaa TVA-titteli, mutta ei koiran terveyden kustannuksella. Minulle riittää se, että Miinan kanssa päästiin niin pitkälle, että se kisasi 2,5 vuotiaana ensimmäisen kerran EVL:ssä.
Jos joskus tulee sellainen päivä, että Miinan jalkaongelmat helpottaa, niin ehkä sitten sen kanssa voisi vielä kisata, mutta se taitaa olla lähinnä toiveajattelua...
Miina saa tietysti myös jatkoissa treenailla, mutta lähinnä omaksi ja koiran iloksi. Ja iloisten hengailijoiden klubin sääntöihin kuuluu se, että treeneissä tehdään vaan kivoja juttuja. Eli hyvästi sitten vaan kaukot :D

Peppi:

Sitten se toinen iloinen hengailija eli Peppi. Pepille ei oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä. Silloin pari viikkoa sitten sillä alkoi turvota luomet ja toinen silmä oli muurautunut kokonaan umpeen. Kortisonilla se meni sitten aika hyvin ohi parissa päivässä. Mutta nää on näitä Pepin omituisuuksia: koskaan ei tiedä mistä sen turpoaminen milloinkin johtuu ja kuinka pahaksi se menee. Nyt selvittiin aika helpolla.

Mutta kun turpoamisesta selvittiin niin seuraavaksi se sitten ontui toista etujalkaansa. Sitä samaa tietysti, joka oli jo pari vuotta sitten onglemana ja sen jälkeen se on aina välillä vaivannut. Sinänsä vaan vähän hankalaa sitä on hoitaa kun Pepille ei voi antaa pitkää kuuria kipulääkettä ettei munuaiset rasitu turhaan. Nyt annoin sille pari päivää Rheumocamia ja se auttoi ainakin hetkellisesti. Mutta edelleen jalka taitaa vaivata kun Peppi ei halua hypätä autoon.

Mutta muuten Peppi voi edelleen oikein hyvin :)

Adios alokasluokka!

2011-07-24T13:02:00.000+03:00

Miina ja Enne tokoili eilen Vaasassa, tuomarina Juha Kurtti. Miina joutui rankkasateen uhriksi, mutta Ennen kanssa saatiin se mitä mentiinkin hakemaan eli ykköstulos :) Tässä tarkempi selostus:
Miina:
Paikalla istuminen: 10
Paikalla makuu: 10
Ryhmäliikkeiden jälkeen alkoi pikkuhiljaa sataa ja ukkostaa ja kun Miinan vuoro tuli niin satoi sitten ihan kaatamalla vettä. Kenttä lainehti ja vettä tuli taivaan täydeltä, koita siinä sitten tokoilla... Miina ei toiminut yhtään, en sitä kyllä siitä voi syyttääkään, ilma oli ihan kamala. Muutama liike koitettiin ja nollittiin ja sitten totesin, että kiitos meille riittää nyt. Kurtti totesi, että niin eihän tämä sade taida ihan hetkeen loppua, joten ei voida pitää taukoakaan. Sade hellitti kymmenen minuutin päästä...
Harmi tietysti kun joutui keskeyttämään, mutta minkäs teet jos kesäinen ukkoskuuro ja rankkasade osuu omalle kohdalle. Uusi yritys parin viikon päästä :)

Enne:
Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10 se pysyi, JEEEEEE!!! Ja oli vieläpä ihan levollisen näköinen
Seuraaminen kytkettynä: 7 huonoa, en tykännyt, haisteli ja haahuili ja perusasennot jäivät uupumaan....
Seuraaminen vapaana: 8 muuten ihan hyvää, mutta johonkin oli kadonnut Ennen perusasennot...
Liikkeesta maahan: 9,5 nappi suoritus, puoli pistettä lähti kun vilkaisin taakse kun olin antanut maahanmeno käskyn
Luoksetulo: 8 sivulletulo oli huono, muuten ihan ok
Liikkeestä seisominen: 7 seisominen oli hyvä, mutta se perusasento...
Hyppy: 7 meinasi taas lähteä ominluvin hyppäämään ja aika kovaäänisesti käskin sen takaisin, joten Ennehän ei sitten lähtenyt ekalla käskyllä hyppäämään. Lopussa oli yllättäen taas huono perusasento... Kokonaisvaikutus: 10
Yhteensä siis 167 pistettä ja kun ei ne muutkaan kovin hyviä olleet niin näillä pisteillä sitten irtosi luokkavoitto :)

Enneen olen kaikenkaikkiaan ihan tyytyväinen. Perusasennot se osaa, mutta sen verran se otti häiriötä kisatilanteesta, että ne unohtui. Liikkeet se suoritti varmasti, paikalla makuu oli ainoa, jossa jännitin aikalailla, että mitähän tästä tulee, mutta namikuppi kehän ulkopuolella tuntuu toimivan hyvin ja sillä jatketaan jatkossakin.
Ukkosesta ja rankkasateesta huolimatta oli oikein mukava reissu, kenttä oli kivalla paikalla ja järjestäjät olivat hyvin ystävällisiä. Ja iso kiitos Hennalle matkaseurasta!!

SuurTakku2011-kisat ja muuta mukavaa

2011-07-22T22:14:00.000+03:00

Eilen kisailtiin seuramme mestaruuskisat: SuurTakku 2011. Enne osallistui alkkareihin (josta lisää alempana) ja Pepin oli tarkoitus osallistua vammaisiin ja veteraaneihin, mutta valitettavasti Peppi on sen verran vammainen, että se joutui jättämään kisat väliin liian rankkojen olosuhteiden takia. Lämmintä oli jotain +25 ja ilmankosteus lähenteli varmaan 100%, joten koiralle, jonka termostaatti ei oikein enää pelaa, olosuhteet olivat aivan liian rankat :( Pepillä on muutenkin lämmön (ja kylmän) sietokyky aika paljon heikentynyt, joten sen kanssa täytyy olla tarkkana ettei se rasitu liikaa.

Miina ei luonnollisesti näihin kisoihin osallistunut, paitsi turistina. Se oli radan reunalla katselemassa ja kun Miina ei agilitystä paljoa perusta niin sen kanssa olikin todella mukavaa olla turistina. Se ei huuda ja rieku hihnassa eikä pärise muille koirille, vaan se vaan katselee kaikessa rauhassa maailman menoa. Ihana Miina <3
Huomenna Miinakin sitten, pitkästä aikaa, pääsee kisailun makuun tokokokeen merkeissä. Enpä olisi vielä kevättalvella uskonut, että se vielä joskus kisaa, joten se on jo aika iso saavutus, että sen kanssa ylipäätään pääsee vielä kisaamaan. Aika vähän sen kanssa on tullut treenattua, mennään niillä mitä me osataan ja katsotaan mihin se riittää :)

Ennen SuurTakku-kisat menivät sitten näin: luokka oli siis alkkarit eli putkia ja hyppyjä ja muistaakseni 14 esteen verran. Ennen kanssa ollaan vain kerran aikaisemmin ratatreeniä menty, joten ei muuta kuin soitellen sotaan ;)
Lähdöstä Enne sitten heti karkasi kun otin siltä pannan pois, niin se vissiin tulkitsi sen lähtöluvaksi. Pienen säätämisen jälkeen päästiin matkaan ja Ennehän se sitten olikin löytänyt ihan uuden vaihteen ja mää jäin kuin täi tervaan... Yksi kielto tuli kun en yllättäen ehtinyt ohjaamaan, mutta muuten rata meni ihan mukavasti. Kolmansiksi taidettiin sijoittua yhdellä vitosella ja voittajasta jäätiin joku 4 sekuntia. Jossittelu on aina mukavaa, joten JOS olisin ehtinyt ohjaamaan, varsinkin loppusuoran, kunnolla niin Ennen ajasta olisi voinut ottaa ainakin sen neljä sekuntia pois. Mitä tästä siis opimme? Opeta koirasi irtoamaan tai opettele itse juoksemaan vähän lujempaa ;)

Enne on myös kuluneella viikolla harrastanut paikalla makuuta oikein urakalla. Joka päivä vähintään kaksi kertaa päivässä erilaisissa häiriöissä. Ja se on kestänyt hyvin aika isotkin häiriöt: ihmiset on kävellyt sen vierestä koirien, ostoskärryjen, lasten, pyörien ja vaikka minkä kanssa ja Enne on maannut tyynen rauhallisesti paikallaan. Melkein jo aloin olla luottavainen sen p.makuuseen, mutta kuinkas sitten kävikään... Tänään kävin vielä pikaisesti ottamassa pikkutreenit ja laitoin Ennen heti alkuun paikalla makuuseen. Ihan tyhjä kenttä, ei käytännössä mitään häiriötä. Noin kahden minuutin kohdalla se vaihtoi kerran lonkkaa. Normaalisti olen kieltänyt sitä, mutta nyt halusin katsoa mitä tapahtuu jos olen hiljaa. Noin kahden ja puolen minuutin kohdalla se vaihtoi uudestaan lonkkaa ja aika pian tämän jälkeen se liikahti taas. Ja noin kolmen minuutin kohdalla se nousi seisomaan! PRKL!!! Huusin EI ja käskin sen uudelleen maahan. Muutaman minuutin kuluttua kävin vapauttamassa, mutta en palkannut.
Otin sitten muutaman muun liikkeen väliin ja laitoin sen p.makuuseen uudestaan. Nyt se makasi todella levollisesti noin kolme minuuttia ja siitä tietysti super palkka.
Sitten olikin aivoriihen aika: miksi se nousi? Miksi se vaihtoi lonkkaa muutaman kerran? Yleensä jos se vaihtaa lonkkaa, niin olen kieltänyt sitä ja näin jälkikäteen ajateltuna Enne saa siitä vahvisteen kun kerron sille mitä sen pitää tehdä. Nyt se ei saanut mitään vahvistetta, joka teki sen epävarmaksi ja kun se oli riittävän epävarma niin se nousi seisomaan. En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta seuraavaksi taidetaan ottaa käyttöön todella pitkät paikalla makuut. Tarkoituksena se, että Enne oppii rentoutumaan ja makaamaan vaikka maailman tappiin asti. Nyt se aika herkästi kyselee apuja kun on vähän tylsää eikä se ole ihan varma pitääkö täällä vielä olla.
Että semmosta tällä erää, levollisin mielin huomiseen...

Virallisia tuloksia...

2011-07-14T11:07:00.000+03:00

Nyt ne sitten saapui, Ennen lonkka- ja kyynärkuvien tulokset: lonkat B-B ja kyynärät 0-0. Sillähän ei tietysti ole suurta merkitystä onko lonkat A vai B, molemmat ovat kuitenkin terveitä, mutta hieman pistää mietityttämään, että mikä teki Ennen lonkista B:t... Ne kun lähti A:na ja lonkat olivat Juhan (ell) mielestä niin hyvät kuin lonkat vaan voivat olla. Ja kun Juha on sen verran kokenut ja taitava kuvaaja, että luotan kyllä hänen lausuntoonsa täysin, niin mitähän sellaista se Kennelliiton arvioija on sitten kuvissa nähnyt mitä Juha ei nähnyt... Ihan vaan mielenkiinnosta olisi kiva kuulla selitys.
Tietysti olen tyytyväinen luustoltaan terveeseen koiraan, mutta hieman vaan pistää mietityttämään...

Leikkimistä

2011-07-09T22:47:00.000+03:00

Tänään vihdoin sain toteutettua pitkään suunnitelmissa olleen leikkimistreenin Ennen kanssa. Ideana oli yksinkertaisesti testailla mikä lelu on Ennen mielestä se maailman paras lelu ja leikkiikö se erilailla eri leluilla.
Leluiksi valitsin narulelun, narupallon, tennispallon, wubban, frisbeen ja oravanraatolelun. Treeneissä käytän paljon narulelua ja viime aikoina myös wubba on ollut ahkerasti käytössä.
Ensimmäinen lelu taisi olla oravanraatolelu. Enne piti siitä huonosti kiinni ja sen kanssa ei oikein pysty vetämään, mutta kun lelusta päästi irti niin sittenhän se alkoikin melkoinen ralli... Ennellä oli selvästi super hauskaa, se ei olisi millään halunnut vaihtaa lelua naruleluun ja kun vihdoin sain sen vaihtamaan niin melkein heti se lähti etsimään kadonnutta oravanraatoaan. Narulelu siis hävisi oravanraadolle 100-0.
Seuraavana testissä oli tennispallo. Ihan mukava, mutta se ei ole se Ennen juttu. Enne kyllä kiinnostuu kaikesta nopeasti liikkuvasta, mutta pallo ei selvästi aiheuttanut suuria tunteita.
Sitten narupallo. Se oli kiinnostavampi kuin tennispallo, sen kanssa Enne myös mennä hillutteli pitkin kenttää ja siinä oli se hyvä puoli, että sitä pystyi myös vetämään. Narupallo siis voittaa tennispallon.
Sitten oli vuorossa oma suosikkini frisbee, tämä on ihan uusi lelu ja olin varma, että tästä Enne innostuu. Se kyllä lähti mielellään frisbeen perään, mutta se ei ottanut sitä suuhunsa tai tuonut mulle, enemmänkin se oli ihmeissään, että mikäs tämä nyt sitten on. Tämäkään ei siis aiheuttanut suuria tunteita, ihan kiva, mutta ei se juttu.
Viimeisenä oli vuorossa wubba ja kyllähän se taitaa olla se Ennen juttu :) Enne tykkää kaikesta nopeasti liikkuvasta ja wubba kuuluu myös niihin leluihin, joiden kanssa on kiva hillutella pitkin kenttää.
Oravanraato on myös ehdoton suosikki, mutta itse en tykkää sitä kauheasti käyttää kun sen kanssa Enne vain hilluttelee pitkin kenttää eikä ihan hetkeen tule luokse... Loppupalkkana toimii varmasti hyvin, mutta jos haluaa tehdä toistoja niin wubba on se paras ratkaisu.
Olipas yllättävän opettavaista. Mielenkiintoista oli nähdä miten Enne suhtautuu eri leluihin ja on sillä näköjään väliä millä lelulla koiran palkkaa ;)

Tokoilua ja uimista

2011-07-04T16:43:00.000+03:00

Lauantaina osallistuin Ennen ja Miinan kanssa Kärnän Sarin tokokoulutukseen. Keli melko haastava koko päivän kestävään koulutukseen, lämmintä oli noin +30 astetta ja ainoa siedettävä paikka kentällä oli aidan vieressä varjossa.
Koulutus ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen, ihan hyviä neuvoja tuli muutamien liikkeiden treenaamiseen, mutta mitään suuria ahaa-elämyksiä en kyllä kokenut. Paljon tuli sellaisia asioita, joita olen ajatellut, että voisi joskus koittaa, mutta en ole saanut aikaiseksi tai sitten olen unohtanut ne kokonaan. Siitä nämä koulutukset ovatkin mukavia kun, vaikka ihan uusia juttuja ei tulisikaan niin, paljon tulee aina sellaisia juttuja, jotka itseltä on jostain syystä päässyt unohtumaan.
Ennelle keli oli liian kuuma. Se ei jostain syystä toimi kuumalla kelillä ollenkaan ja sen kanssa en juuri mitään koulutuksesta saanutkaan irti juuri tämän takia. Joko sen tokomotivaatio on liian pieni, että se jaksaisi helteessä paahtaa tai sitten kyse on jostain muusta, tiedä häntä, mutta nuorta koiraa (tai ihan mitä tahansa koiraa) on ihan turhaa väkisin koittaa saada tekemään.
Miina sitä vastoin toimii kuumalla kelillä paremmin kuin viileällä. Se kun on vilukissa, niin sille 30 asteen helle on ihan hyvä lämpötila ja sen kanssa sainkin koulutuksesta paljon enemmän irti.
Tässä lyhykäisyydessään muutama neuvo meidän ongelmaliikkeisiin:
Miina
-Kaukot
      * "liikkuri" palkkaa, palkka tulee nopemmin kuin jos itse heittää ja kisoissakin liikkuri on aina koiran lähellä= koira ei tiedä mistä palkka tulee
     * nopea palkkaus, heti kun tekee vaihdon niin lelu lentää
- Ohjattu
     * lätkillä paljon onnistumisia
     * Jos haettava kapula ei näy hyvin, niin muut kapulat pois niin ei pääse hakemaan väärää kapulaa
     * merkille lähestyminen aina kohti suoraa merkkiä kohden => ei ehdi bongata vääriä merkkejä
     * merkkitreeni, neljä merkkiä rivissä muutaman metrin välein ja lähetys merkille aina kohti suoraan merkkiä kohden

Enne
- P.makuu
     * kuppi eteen ja palkka sinne
- Nouto
      * pitää saada mielikuva, että kapula on keino saavuttaa jotain vielä hienonpaa=> kiire palauttaa kapula => ei ehdi pelata sen kanssa
      * avustaja pitää kapulaa edessä tai kapula jätetään muutaman metrin päähän koirasta ja siitä sitten luokse
- Kaukot
      * tarkkana, että palkkaus tulee oikeasta asiasta
      * m-i vaihdossa naksautus pitää tulla jo siinä vaiheessa kun on melkein ylhäällä ettei ehdi siirtää takapäätään
      * motivaatio (pieni motivaatio= löysät vaihdot)

Viime viikolla ei tätä koulutusta lukuunottamatta paljoa treenattu, mutta uimassa ollaan käyty joka päivä. En oikeastaan edes kunnolla lenkittänyt koiria, ne saivat vaan uida :) Miinan jalalle tekee hyvää uiminen, pitkistä lenkeistä se heti kipeytyy, mutta uimista se kestää oikein hyvin. Peppi puolestaan on alkanut selvästi väsymään helteistä normaalia enemmän ja sen kanssa täytyy olla tarkkana ettei se rasitu helteellä liikkaa, joten uiminen on sillekin oikein hyvää liikuntaa. Ja Enne on myös oppinut, että uiminen on super hauska laji ja nykyään se osaa jo uida rinnallakin nätisti ilman, että se välillä yrittää kiivetä syliin :)

Paimennuspainotteinen viikonloppu ja vähän muutakin

2011-06-21T20:11:00.000+03:00

Lauantaina lähdettiin porukalla hakemaan paimennusoppia Hilskan Kaisalta. Keli oli märkää, koirat oli taitavia ja seura mitä parhainta eli mukava reissu siis :)
Ennen kanssa meni paljon paremmin kuin viime syksynä. Sille oli selvästi tullut talven aikana rutkasti lisää malttia ja paikoitellen tuntui jopa siltä, että sillä oli jotain ajatusta siitä mitä se oli tekemässä. Ja itsellekin jäi jonkinlainen mielikuva siitä mitä tehtiin kun se ei vain ollut säntäämistä paikasta toiseen.
Yllättäviäkin piirteitä Ennestä löytyi kun sille luotiin painetta kepillä, jossa oli tyhjä limsapullo päässä. Koiran tulisi väistää keppiä ja sillä sille kerrotaan, että voisi pitää pientä hajurakoa lampaisiin. Ennepä oli kuitenkin kepistä sitä mieltä, että minähän en sitä väistä ja se vastasi paineeseen paineella. Tätä sitten jokunen hetki tahkottiin kunnes Ennelle selvisi, että väistämällä se saa sitä mitä se haluaakin. En jotenkin olisi Ennestä uskonut, se kun on kuitenkin aika herkkä koira, mutta ei selvästi kuitenkaan ihan niin herkkä kuin olen luullut...
Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein antoisa ja itselle tuli jälleen kerran rutkasti ahaa-elämyksiä paimennuksesta.
Sunnuntaina homma sitten jatkui Annen ja Taina lampailla. Ja jos lauantaista jäi sellainen fiilis, että ehkä me jotain osataan niin sunnuntaina oli sitten aivan päivastaiset fiilikset... Ei oikein pelittänyt koko tuohu, mää olin aivan ulapalla siitä missä mun pitäisi milloinkin olla ja mihin ja miten mun pitäisi Enneä käskyttää. Enne puolestaan sitten oli jo jossain vaiheessa sitä mieltä, että leiki sää niiden lampaiden kanssa niin mää syön tätä ..skaa kun tän mää ainakin osaan. Lopuksi Enne pääsi sitten Annen avustuksella hieman pyörittämään lampaita ja kyllähän sen kiinnostus taas kasvoi kun se pääsi vähän pitämään hauskaa. Mää oon vaan niin käsi, että tarvitaan varmasti vielä lukemattomia epäonnistuneita treenejä ennen kuin mää edes vähän tiedän mitä mun pitäisi Ennen kanssa tehdä. Toivottavasti Ennen kiinnostus ei lampaisiin ei ehdi lopahtaa ennen sitä...

Ja sitten loistavia uutisia: Enne kuvattiin tänään ja sen kuvat lähti kennelliitton seuraavanlaisina: lonkat A-A ja kyynärät 0-0 :)))) Selkäkin kuvattiin ja se myös oli ihan priimaa :) Lonkista Juha (ell) sanoi, että tästä eivät lonkat enää voi paremmaksi muuttua, niin symmetriset ja tiiviit ne olivat. Jännityksellä jäämme odottamaan ollaanko kennelliitossa samaa mieltä.

Miina pääsi (tai joutui) jälleen kerran myös tutkimuspöydälle, tällä kertaa syynä oli pienet patit, joita Miinalla on nyt ollut noin viikon ajan. Aluksi patit näyttivät hyttysenpistoilta, mutta muutamassa päivässä patit puhkesivat ja alkoivat voimakkaasti kutista. Miinalle tuli koko ajan lisää patteja ja ne puhkesivat aina muutaman päivän välein ja pikku-Miina ressukka kutisi aivan hillittömästi. Kyseessä on todennäköisesti voimakas yliherkkyysreaktio, jonka on laukaissut todennäköisesti joko heinien kukinta tai hyönteisten pistot. Nyt koitetaan lyhyttä kortisonikuuria ja todennäköisesti kutina sillä helpottaa ja patit katoavat, mutta jos kortisoni ei auta niin sitten pitää ihmetellä pattien syytä enemmän.
Samalla myös lonkkien tilannetta kontrolloitiin ja nyt voi sitten vihdoin sanoa, että vasen takajalka on toipunut leikkauksesta :) Melkein vuosi siihen meni, mutta ihan hyvä siitä kuitenkin tuli. Jumppaa pitää tietysti vielä jatkaa, mutta nyt jalka on jo lihaksistoltaan melkein samanlainen kuin oikea jalka. Ja tässä on sitten myös se päivän huonouutinen (minkä toki jo tiesinkin): koska vasemman jalan lihaksisto on jo melkein oikean jalan tasolla niin tämä on käytännössä mahdollista vain siten, että oikean jalan lihaksisto on ohentunut eli Miina keventää oikeaa jalkaa. Tässä kohtaa ei kauheasti ole muuta tehtävissä kuin jumpata ahkerasti molempia jalkoja ja kasvattaa molempien jalkojen lihaskuntoa niin paljon kuin pystyy ilman, että Miina kipeytyy. Kesä mennään nyt näin ja syksyllä, jos oikean jalan tilanne on edelleen sama, niin sitten mietitään mitä sille tehdään.

Mutta nyt iloitsemme luustoltaan terveestä Ennestä ja edelleen hyvin voivasta Pepistä sekä Miinan vasemman jalan kuntoutumisesta :) Niin ja tietysti kesästä!

Hikinen viikonloppu

2011-06-13T13:20:00.000+03:00

No nyt sitten on Ennen kisaura korkattu. Olosuhteet eivät oikeastaan voisi olla yhtään enää haastavammat eli noin + 30 lämmintä ja häiriötä ihan riittävästi kun kyseessä oli SM-tokot.
Mitään ihmeellistä suoritusta en kyllä odottanutkaan Enneltä, hyvällä tuurilla ja ilman nollia sen osaaminen riittää tällä hetkellä juuri ja juuri ykköstulokseen, mutta kun keli oli mitä oli, niin melkein jo tiesinkin, että reisilleenhän tämä menee ja niinhän se menikin... Kisakirja on vielä matkalla, joten tarkempia pisteitä en tiedä, mutta jos yhteispisteet on 107,5 eli ALO3 niin siitä voi sitten jotain päätellä.
Jo ennen kehää Enne oli rauhallinen, aivan liian rauhallinen. Se oli jo muutaman tunnin joutunut odottamaan helteessä ja odottaminen taisi syödä ne viimeisetkin motivaationrippeet, jotka Ennellä noin kuumassa kelissä oli.
Luoksepääsävyys meni hyvin, siitä kyymppi. Sen jälkeen paikallamakuuseen Enne jäi jotenkin jo valmiiksi huonosti, se oli vinossa ja jotenkin ihan väsähtänyt. Se korjasi puolessa välissä toiselle lonkalle ja siinä kohtaa sitten heti ajattelin, että jaahas, ei se tuolla enää kauaa makaa. Vähän ajan kuluttua se korjasi uudelleen asentoa ja melkein heti se nousi seisomaan. Harmillisesti aikaa oli jäljellä enää noin 20 sek, mutta nollahan se siitä sitten tuli.
Seuraavassa kehässä oli seuraaminen hihnassa ja luoksetulo. Hihnaseuraaminen meni paremmin kuin osasin odottaa, ei mitään kaunista, mutta ainakin itsestä tuntui, että se oli paikkapaikoin seuraamista eikä mukana hengailua. Pisteitä en tiedä.
Luoksetulossa jätin koiran ja lähdin kävelemään ja melkein heti tuomari ilmoitti, että kiitos riittää, Enne lähti perään kävelemään. Palasin koiran (joka oli jo aivan hämillään) luo ja samantien seuraavasta kehästä huudeltiin, että heti tänne päin. Siinä kohtaa oli jo oma fiilis jossain hyvin kaukana ja vähintään yhtä kaukana oli Ennen fiilis. Tyhmä tilanne kun en ehtinyt koiralle mitään sanomaan kun piti jo ottaa seuraava liike, mutta näitäkin tietysti pitää harjoitella.
Hypyssä piti antaa kaksi käskyä, että lähti hyppäämään ja sivulle ei tainnut tulla vaan meni maahan. En tiedä tämänkään numeroita.
Seuraaminen oli sitten seuraavaksi ja se olikin sitten aivan kauheaa räpellystä, sekä ohjaajalta että koiralta. Enne lähinnä laahusti ja puolet ajasta jouduin vilkuilemaan, että tuleeko se ylipäätään edes mukana... Yhden käännösen mää mokasin, mutta kokonaisuutena seuraaminen oli aivan perseestä...
Viimeisinä liikkeinä oli jäävät, jotka molemmat onnistui jäävien osalta hyvin, mutta kaikki muu toiminta kehässä olikin sitten jotain muuta kuin onnistunutta... Pisteitä en näistäkään tiedä.
Että semmoiset kisat... Keli oli Ennelle aivan liian haastava, sen tokomotivaatio ei ole niin suuri, että se kelillä kuin kelillä jaksaisi tehdä satalasissa. Mutta tulipahan käytyä ja kelillehän ei kukaan mitään voi.
Mutta jos itsellä ei mene aivan putkeen niin aina voi olla iloinen muiden onnistumisista: Jaana ja espves Mila sitten ottivat ja voittivat koko avoimen luokan!! Aivan mielettömän hienoa :))))

Ai niin ja todistettavasti Enne on ihan kelpien näköinen kun se sai sunnuntaina erkkarista aussituomarilta erin :)

Kaikenlaista

2011-05-24T22:09:00.000+03:00

Kun millään ei pysty muistamaan kaikkea mitä ollaan viime aikoina touhuttu niin tässä tulee jonkinlainen kooste neitien kuulumisista:

Peppi se mennä porskuttaa entiseen malliin :) Mitään ihmeellisiä treenailuja ei tietysti olla harrastettu, muutama jälki ja vähän jotain höntsäilytokoilua, siinäpä se. Niin ja tietysti paljon pitkiä metsälenkkejä :)

Miina kipeytyy edelleen todella herkästi. Ja edelleen se on se oikea jalka joka kipeytyy, vasen on tällä hetkellä oikein hyvällä mallilla. Lenkit on pidetty edelleen noin puolessa tunnissa ja suunnilleen joka toinen päivä lenkkeihin sisältyy ylämäkiä ja kivillä jumppaamista, joka toinen päivä on sitten helpompi lenkki niin lihakset saa palutua. Lenkit myös pääsääntöisesti alkaa ja loppuu 5-10 min ravipätkään ja jos on yhtään viileämpi keli tai sataa vettä niin loimi päälle lenkin jälkeen.
Kotona sitten jumppaamista harrastetaan joka päivä, vasempaan takajalkaan pitää saada lisää syviälihaksia ja sen liikkuvuutta on pidettävä yllä, kun taas oikean jalan lihaksistoa pitää pitää yllä sen verran kun se kipeytymättä kestää.
Uimakausikin on jo avattu, tosin ihan vain pikaisesti kun vedet on vielä aivan liian kylmiä Miinalle, mutta heti kun vedet vähän lämpiää niin sitten polskutellaankin oikein urakalla koko kesä.
Kaiken tämän jumppaamisen lisäksi Miina on tietysti myös päässyt vähän treenailemaan jälkeä ja tokoa. Tokossa Miinalla on välillä niin paljon intoa, että koko touhu meinaa mennä sähellyksen puolelle ;) Mutta eipä se haittaa kun on NIIN kivaa! Itselläni alkaa kauheasti polttelemaan päästä Miinan kanssa kisaamaan, mutta eipä kisaamisesta voi kuin haaveilla jos Miina ei kestä edes kunnon lenkkejä kipeytymättä...

Enne onkin sitten treenannut oikein urakalla: tokoa, agilityä, jälkeä ja vielä lisää tokoa. Tokossa alkaa jo olla alokasluokan liikkeet kunnossa, ainoa joka on vielä aikas pahasti vaiheessa on kesto: Enne ei oikein vieläkään ymmärrä, että seuraaminen kestää enemmän kuin viisi askelta ja että liikkeitä voidaan tehdä putkeen ilman palkkaa. Myös vieraat treenikentät ovat edelleen vaikeita, niillä keskittyminen helposti herpaantuu. Sitten vielä yksi asia,joka on pahasti vaiheessa ja jonka treenaamisen olen unohtanut täysin... Nimittäin kentälle siirtyminen hallitusti. Olen yleensä vapauttanut Ennen suoraan autosta kentälle tai sitten vaan päästänyt sen hihnasta vapaana juoksemaan kentälle ja nyt kun olen koittanut tulla sen kanssa hallitusti kentälle niin eihän se sitten oikein suju. Enne hyppii, pomppii ja riekkuu ja mikä parasta yleensä vielä äänitehosteen kera :/  Olen koittanut seurauttaa sitä kentälle, mutta kun sen on vaikea pysyä edes nahoissaan niin seuraaminenkin on aika vaikeaa. Vaatii vielä hieman hiomista...
Agilityä ollaan päästy treenaamaan vasta muutama kerta ja oikeastaan eilinen oli vasta ensimmäinen kerta kun päästiin kunnolla tekemään. Aikaisemmin Enne on ollut hieman omissa (hormoni)maailmoissaan ja sitä on vaan lähinnä nostatettu, mutta eilen se ei enää mitää fiilistreeniä tarvinnut, fiilistä oli ihan omastakin takaa. Hyppyjä, putkea, pöytää, pujottelua ja puomin alastulokontaktia tehtiin eilen ja niistä pöytä oli ainoa Ennelle uusi tuttavuus. Helppo este sinänsä kun Enne on jo tokossa oppinut seis-käskyn niin eipä sillä ollut vaikeuksia pysähtyä kovastakaan vauhdista pöydälle.
Enne kun on tokoa treenannut pienestä asti niin, yllätys yllätys, sille on aika vaikeaa jos ohjaan sitä oikealta puolelta. Sitä kun on vuoden verran ollut aina samalla puolella koiraa niin onhan se tietysti outoa, että yhtäkkiä olen sen "väärällä" puolella. Enne hakeutuu heti tilaisuuden tullen mun vasemalle puolelle tai sitten se ei tule ollenkaan mukaan oikean käden ohjauksiin. Näitä täytyisi muistaa harjoitella ja oikein urakalla.
Jälkeä ollaan siis myös muutaman kerran tehty ja ne on mennyt ihan hyvin. Sellainen pieni havainto Ennestä jälkimetsällä, että korvat sillä meinaa kadota ihan kokonaan ja kotiinkaan ei ole kiva lähteä. Viimeksi se yritti lähteä jokaikiselle jäljelle, jotka metsässä oli ja eipä sitä kauheasti mun huutelut kiinnostanut. Ja kun piti lähteä kotiin niin Ennehän se ei sitten meinannutkaan tulla autoon, vaikka muut koirat oli jo autossa. Se vaan juoksenteli auton ympärillä ja kun ei se kerran pyynnöstä tullut niin eipä sitten muuta kuin auton ovet kiinni ja starttasin auton. Hetken ihmettelyn jälkeen kävin koittamassa joko auto kelpaa ja kelpasihan se. Se taitaakin olla jäljestys, se Ennen lempilaji ;) Harmi vaan kun se on aika pieni pk-koiraksi.

Jos metsään tahdot mennä nyt...

2011-05-12T20:56:00.000+03:00

...niin takuulla yllätyt! Ja yllätyin, positiivisesti :)
Karkasin töistä hieman etuajassa ja lähdin Marin kanssa jäljestämään. Tänä vuonna ei kyseistä lajia olla tehty vielä ollenkaan ja ajattelin, että kaikille koirille voisi tehdä helpot jäljet, joiden ei kauheasti tarvitse edes vanhentua.
Miinan jälki oli noin 50 metriä ja siinä oli yksi kulma. Jälki oli noinkin lyhyt, koska Miinan jalkojen kanssa on edelleen ongelmia ja en oikein tiennyt onko sille hyväksi tarpoa kovin pitkää jälkeä. Jälkeenpäin ajateltuna, sillä tuskin on merkitystä onko jälki 50 vai 200 metriä kun Miina saa lenkeillä kuitenkin saa melko vapaasta kirmata.
Miina siis pääsi hommiin ensimmäisenä, koska oli ainoa joka ei huutanut autossa suoraa huutoa vaan odotti nätisti vuoroaan. Miina nosti jäljen hyvin ja eteni rauhallisesti kulmaan asti. Kulmassa se ensin tarkisti meneekö jälki vasemalle, mutta kun ei mennyt niin kääntyi sitten oikealle ja jäljesti kaikessa rauhassa jäljen päässä olevalle purkille ja esineelle.
Olin kyllä melkoisen yllättynyt, viime kesänä Miina painoi kaasu pohjassa koko jäljen ja jos se eksyi jäljeltä niin vauhti sen kun lisääntyi ja lopuksi ei enää itsekkään tiennyt mihin suuntaan piti mennä. Mutta nyt Miina oli itse rauhallisuus, aivan huippua :) Tauko on näköjään tehnyt hyvää.
Ennelle tehtiin kaksi jälkeä. Molemmat oli jotain 30 m pitkiä kaaria, lopussa esine ja purkki. Ensimmäinen jälki meni niin hurauksessa, että ennen kuin edes kerkesin tajuamaan, että Ennehän jäljestää tosi hyvin niin oltiinkin jo jäljen päässä. Enne merkkasi muina miehinä esineen ja koitti jatkaa matkaa, mutta kun näytin sille esineen alla olevaa purkkia niin se tuli syömään herkut hätäisesti ja sitten se olisi halunnut jatkaa matkaa. Viime vuonnakin oli sama homma (tai ongelma, miten sen nyt haluaa ottaa), Enne ei palkkaudu lopussa olevista nameista vaan se haluaa jatkaa matkaa, sille on siis jäljestys suurempi palkka kuin namit.
Toisen jäljen nosto meni ensimmäisellä yrityksellä vähän pipariksi, Enne jatkoi suoraan, vaikka jälki kääntyi vasemalle. Tässä kohtaa sitten tuli mieleen, että eihän Enne ole aikaisemmin nostanut jälkeä näin jyrkässä kulmassa... Uusi yritys ja nyt lähti hyvin jäljelle (tosin liinanpää jäi oksaan kiinni ja joutui palaamaan takaisin päin, mutta ei näköjään häirinnyt) ja muutenkin jäljestys sujui oikein mallikkaasti. Lopussa olevat namit maittoivat tällä kertaa vähän paremmin ja lelullakin Enne vähän leikki, mutta heti kun silmä vältti niin se oli jo kiitämässä jälkeä eteenpäin.
Peppi oli sillä aikaa jo kiihdyttänyt itsensä melkoisiin sfääreihin ja kun sen vuoro tuli niin eihän se ollut nahoissaa pysyä :) Jälki oli noin 150 m pitkä kahdella kulmalla.
Nosto oli hieman haastava kun ei sitten millään jaksa keskittyä kun on kiire kiire kiire ;) Mutta jäljelle päästyään Peppi kyllä rauhoittui ja tasaiseen tahtiin se eteni jäljellä. Kulmat meinasivat olla hieman hankalia, mutta niistäkin selvittiin tarkistelujen jälkeen. Loppujäljellä saatoin jo päästää liinasta irti ja antaa Pepin kaikessa rauhassa jäljestää, se on kyllä niin helppolukuinen koira, siitä huomaa heti jos se ei ole jäljellä ja kun se jäljestää niin itse voi vain kaikessa rauhassa kävellä perässä. Tykkään :)
Aika pahasti tuli aliarvioitua koirieni jäljestystaidot, kaikilla oli aivan liian lyhyet jäljet, mutta toisaalta taas kiva aloittaa kausi helpoilla jäljillä, mutta seuraavalla kerralla täytyy vaatimustasoa hieman nostaa.

Fysioterapiaa ja tokoilua

2011-05-07T21:44:00.000+03:00

Ensin mainittua Miinalle ja jälkimmäistä Pepille ja Ennelle.
Miina pääsi eilen tekemään tuttavuutta Eläinystäväsi Lääkärin fysioterapeutin kanssa. Sinänsä loistava tilanne, kun viikko sitten olin fysioterapeutin kanssa juttusilla ja kerroin Miinan leikkauksesta ja toipumisesta niin samalla myös ell Juha tuli paikalle ja voisi kai sanoa, että hoitorinki on täydellinen kun samassa huoneessa on eläinlääkäri, fysioterapeutti ja koiran omistaja :) Vielä kun fysioterapeutilla on käytössään Miinan potilastiedot niin eipä sitä tarvitse käyttää ensimmäistä varttia siihen, että kerrataan koiran potilastietoja. Tällä käynnillä oli tarkoitus kartoittaa vasemman takajalan tilannetta: mihin kohtaan jalkaa on tullut hyvin lihasta, missä kohdissa jalkaa on edelleen lihaspuutteita.
Vasen takajalka olikin sitten yllättävänkin hyvässä kunnossa :) Oikeastaan takareisi oli enää ainoa kohta, jossa oli selvästi havaittavissa lihasköyhyyttä. Jalassa on myös syvät lihakset kehittyneet hyvin, diagonaaliseisonta vasemalla takajalalla ja oikealla etujalalla onnistuivat loistavasti, Miina olisi voinut seistä vaikka koko päivän kaksi jalkaa ilmassa :)
MUTTA tutkimisen aikana tapahtui sitten sellainen ikävämpi (mutta toisaalta myös odotettavissa oleva) juttu, että Miina alkoi keventämään oikeaa takajalkaa... Diagonaaliseisonnassa oikealla takajalalla ja vasemmalla etujalalla Miina horjahteli koko ajan ja erityisesti alaselän ja lonkan alueen tutkimisen jälkeen Miina alkoi keventää oikeaa takajalkaa :(
Ihan ei yllätyksenä tämä tullut, kuukausi sitten oikea lonkka oli myös kipeämpi ja nyt kun olen Miinan liikkumista seurannut niin vähän arvelinkin, että oikea jalka on tällä kertaa syyllinen kipuiluun. Mutta paska juttu silti, olisi nyt jo suonut Miinalle muutamia terveitäkin päiviä, mutta ei kun ei. Taas taitaa olla edessä pitkä ja kivinen tie...
Nyt sitten pari viikkoa vielä seurataa tilanetta ja kevennetään liikuntaa rajusti. Maksimissaan parinkymmenen minuutin lenkkejä päivässä ja samaa jumpaa kuin tähänkin asti, mutta nyt tietysti myös oikeaa jalkaa pitää jumpata. Ja vielä ylimääräisenä haasteena jumppaamiselle on se, että vasenta jalkaa pitää alkaa jumppaamaan hieman voimakkaammin, mutta niin, että Miina ei kipeydy, kun taas oikean jalan jumppa pitää olla kevyempää ja erityisesti pitää pitää huolta, että Miina jaksaa tehdä liikkeet puhtaasti. Eli siis vasenta pitää jumpata, mutta se ei missään tapauksessa saa tapahtua oikean jalan kustannuksella. Helppoa :/
Jos tilanne ei parissa viikossa yhtään helpota niin sitten ei auta muu kuin kuvata lonkat ja edetä sitten sen mukaan mitä sieltä löytyy.

Tänään sitten lähdettiin pitkästä aikaa Marin kanssa tokoilemaan. Enne otti ensin seuraamista. Aluksi namit kädessä pikku pätkä ja sitten ilman nameja. Molemmat meni oikeastaan tosi hyvin, tai siltä se ainakin tuntui eriasia miltä se näytti, jos nyt jotain huomauttevaa pitäisi sanoa niin vasemalle käännökset olivat aika karmeita... Otin sitten pelkkiä vasemalle käännöksiä ja pienen muistin palautuksen jälkeen myös takaosa alkoi pysyä tahdissa mukana.
Sitten otettiin ruutua. Otin nyt ensimmäistä kertaa naksulla, naksautin kun Enne oli hyvässä kohtaa ruutua. Ja tämähän oli Ennelle helppoa kuin heinän teko :) Se on niin hienosti tajunnut ruudun, että alan kohta epäilemään, että se harjoittelee sitä salaa... Nytkin se melkein joka kerta meni keskelle ruutua heti ensimmäisellä yrityksellä :)
Pienen huilitauon jälkeen otin vielä liikkeestä seisomista. Molemmat ihan hyviä, mutta seuraamisessa alkaa edelleen herkästi jätättämään, mutta seisomiset on ihan hyviä. Vähän käsiapua taidan edelleen käyttää, sitä varmaan pitäisi alkaa häivyttämään pois.
Loppuun vielä tunnari. Tai siis tunnarin alkeet eli yhden kapulan heinikoon piilotusta. Tämänhän opetin jo viime syksynä ja nyt sitä vain palauteltiin mieleen ja hyvin Enne muisti, sille oli ihan selvää mitä sen pitää oma-käskyllä tehdä.
Enne teki tänään kauhean kivasti töitä, mutta silti se ei ole ihan oma itsensä.. Se on jotenkin liian rauhallinen ja lopuksi kun lähdettiin metsään lenkille niin se oli melkein koko lenkin aika väsyneen oloinen. Ja heti kun päästiin kotiin niin se meni nukkumaan eikä pää ole muutamaan tuntiin montaa kertaa noussut. Tietysti sitä saattaa väsyttää hormoonit, nuorelle nartulle on aika ihmeellistä aikaa kun hormoonit hyrrää ja tässä tapauksessa ne hyrrää jo kohta mahdollisen valeraskauden oireita. Eikä nielutulehduskaan taida olla vielä ihan parantunut, mutta toivottavasti Enne pian palautuu omaksi itsekseen.
Peppi pääsi myös vähän tokoilemaan ja se otti ruutua, seuraamista, noutoa ja luoksetuloa. Pepillä alkaa jo olla aika laaja liikerepertuaari, mutta kaikki liikkeet se tekee vähän sinne päin ;) Ja kaikissa kohdissa, joissa voi joko varastaa tai muuten vaan oikaista kulmista niin Peppi kyllä oikaisee :) Enkä tietysti jaksa alkaa korjaamaan kun tarkoitus on vain hömpötellä ja koiralla on hauskaa, se on pääasia :)

Ennen vuoro...

2011-04-29T21:14:00.000+03:00

... on olla sairaslomalla :( Enne alkoi niiskuttaa ja köhiä keskiviikkona ja kun tilanne ei helpottanut muutamassa päivässä niin tänään käytiin sitten eläinlääkärissä. Ennellä oli nielunalueen imusolmukkeet turvonneet voimakkaasti, samoin kitarisa oli voimakkaasti turvonnut. Kitalaessa oli muutama naarmu, joko ne on tullut ennen kuin Enne alkoi köhiä tai sitten ne on tullut sen takia kun Enne on yrittänyt syödä keppejä yms. nielun kipuun. Koska Enne on kova neiti syömään kaikkea, mitä koirien ei ole hyvä syödä niin nielu tutkittiin rauhoituksessa vierasesineiden varalta. Sellaista ei onneksi löytynyt, eikä myöskään nenäontelon tähystyksessä löytynyt mitään ylimääräistä. Köhiminen johtuu siis nielutulehduksesta, joka on bakteerin tai viruksen aiheuttama. Enne sai nyt sitten elämänsä ensimmäisen antibioottikuurin ja muutaman päivän kipulääkityksen. Jos näillä konsteilla köhiminen ei helpota niin sitten ihmetellään lisää nielua. Ennen sairasloma osui sopivasti sellaiseen saumaan, että Tampereen näyttelyyn ei viikon päästä tarvitse sitten mennä. Noh, eipä se harmita oikeastaan ollenkaan, pääasia, että Enska tulee kuntoon ja päästään taas reenaamaan :)

Samalla reissulla tuli sitten hoidettua myös Pepin ja Miinan terveyteen liittyviä asioita: Peppi saa nyt jatkossakin kortisonia helpottamaan kutinaa. Annosta koitetaan pitää mahdollisimman pienenä ja jos vain mahdollista niin sitä annetaan vain tarpeen mukaan. Kasvaimesta viis, tärkeintä on pitää Pepin elämänlaatu mahdollisimman hyvänä loppuun asti.
Miinan tilanteesta juttelin puolestaan fysioterapeutin kanssa ja oikeastaan sain juurikin niihin kysymyksiin vastaukset, joita olen jo jonkin aikaa miettinyt. Tärkeintä on nyt saada Miina kulkemaan mahdollisimman paljon ravilla, peitsillä se saa kulkea niin vähän kuin mahdollista. Jumppaamista on myös jatkettava aktiivisesti, vaikka se joskus tuntuu myös aika turhauttavalta... Miinalla on viikon päästä aika fyssarille ja silloin on tarkoitus vielä tarkemmin kartoittaa tilannetta ja katsoa vielä lisää mitä kaikkea kotona voi Miinan kanssa tehdä.

Mutta sitten iloisempiin asioihin: pääsiäisenä koitti vihdoin sopiva hetki suunnata kohti Kiikalaa Tanjan luo. Ensin tietysti kahviteltiin ja sitten suunnattiin kuuden koiran lauman kanssa kohti Kiikalan metsiä lenkkeilemään. Lenkin jälkeen Tanja lähti Jalliksen kanssa paimentamaan ja me Ennen kanssa päästiin ihailemaan Jalliksen ja Tanjan lisäksi Päivin ja hänen koirien hienoa työskentelyä. Suureksi yllätykseksi, niin koiran kuin omistajankin, myös Enne pääsi hieman tutustumaan lampaisiin. Alkujännityksestä toivuttuaan, Ennellä taisi olla aikas hauskaa pyöröaitauksessa ;) Kiitokset tästä mahdollisuudesta ja neuvoista!
Seuraavana päivänä laumaan liittyi Kati ja Pinto ja alkutankkauksen jälkeen lähdettiin porukalla tokoilemaan. Mun koirien osalta reenit oli aika nopeasti reenattu: Enne oli väsynyt eikä se ollut yhtään oma itsensä, joten en sitten sen kanssa tehnyt kuin muutaman liikkeen.

Koska Miina on edelleen sairaslomalla, niin päätin sitten tokoilla molempien vesikoirien kanssa yhtäaikaa ja niinpä Peppi ja Miina lanseerasivat uuden lajin: tandemtokon. Vielä on hieman lajissa hiomista, mutta ainakin molemmilla koirilla tuntui olevan hauskaa ja tätä lajia sairaslomalla olevat koirat pääsevät varmasti jatkossakin tekemään :)

Tästä suunnattiin vielä yhdessä lenkille ja sitten meidän jengin oli aika suunnata kohti Tamperetta.
Kotona käytiin vain kääntymässä ja hakemassa lisää varusteita ja sitten auto kohti Mouhijärveä. Loppupääsiäinen menikin sitten siellä lähinnä pihatöitä tehdessä, ja mikäs niitä tehdessä kun ilma oli mitä parhain :)
Maanantaina Enne pääsi tekemään näyttelydebyyttinsä mätsärissä Ylöjärvellä. Aivan liian väsynyt oli pieni kelpie ja se vain lähinnä nukkui mätsäripaikalla, vaikka muita koiria ja ihmisiä pyöri ympärillä. Itse kehässä Enne oli lähinnä perässä vedettävää mallia ja "tuomarin" käsittelystä se ei ollut moksiskaan. Sitä vähän ihmettelinkin kun Enne rakastaa ihmisiä ja nyt se ei noteerannut millään lailla koko "tuomaria"... Mutta eipä kyllä tullut siinä kohtaa mieleenkään, että se saattaisi olla kipeä.
Koko viikko on nyt mennyt huilatessa, ensin huilattiin pääsiäisväsymystä pois ja sen jälkeen Enne on köhinyt niin paljon, että eipä ole paljoa tarvinnut lenkkeillä, reenaamisesta nyt puhumattakaan.
Loppuun vielä kuvapläjäys Kiikalanreissulta, kuvaajina Tanja ja Kati.

Korrien koulutuksessa

2011-04-17T21:25:00.000+03:00

Eilinen päivä vierähti oikein mukavissa merkeissä, olin Ennen kanssa Korrin Riitan ja Pekan tokokoulutuksessa. Tarjolla oli loistavan koulutuksen lisäksi tietysti mukavaa seuraa ja mitä parhain ilma ja kuiva kenttä :)
Aamupäivän liikkeiksi olin valinnut ruudun ja seuraamisen. Ruudun ongelma on ollut lähinnä palkkaaminen: jos ruudussa on lelu, Enne hilluttelee lelun kanssa seuraavat viisi minuuttia pitkin kenttää vailla minkäänlaista kontrollia ja toistojen ottaminen on aika vaikeaa ja hidasta. Otettiin siis ensimmäinen ruutu niin, että Riitta vei lelun ruutuun ja lähetin Ennen sinne. Enne juoksi lelulle ja nappasi lelun ja kun otin toisen lelun taskusta niin se tuli sille lelulle eikä sillä ollut aikomustakaan lähteä yhtään mihinkään hilluttelemaan. Paremminkin se oli vähän laiska leikkimään ja tuli mieluummin hakemaan nameja taskusta. Otettiin muutama toisto lisää, mutta Enne ei kertaakaan lähtenyt hilluttelemaan vaan pysyi koko ajan lähellä. Vastaisuudessa kuitenkin neuvoksi saatiin kahden lelun leikki, jota ollaan kyllä tehtykin, ja ennen kuin Enne lähtee hilluttelemaan omille teilleen niin toinen lelu käyttöön. Ruudussa voisi välillä myös koittaa targettia ja namipalkkaa niin saisi enemmän toistoja tehtyä.
Seuraamisessa ongelmana on lähinnä ollut se etten osaa viedä seuraamista eteenpäin. Tiedän kyllä, että namikäsi pitäsi jo pikkuhiljaa häivyttää pois, mutta helpommin sanottu kuin tehty.. Ennen seuraaminen oli pääsääntöisesti ihan hyvää, takaosan käyttöä pitäisi harjoitella kuuriluonteisesti niin sekin muistuisi taas paremmin mieleen. Namikäden häivytystä koitettiin niin, että vasenkäsi oli kokonaan seläntakana ja palkka tuli oikeasta kädestä. Olin ihan varma, että Enne tulee johonkin mun seläntaakse vasemman käden mukana, mutta sen paikka olikin ihan hyvä :) Se siis on sisäistänyt seuraamisen oikean paikan. Koitettiin myös niin, että vasen käsi heiluu normaalisti ja palkka tulee oikeasta kädestä. Ennen pää kyllä vähän heilui käden mukana, mutta pääsääntöisesti se seurasi ihan hyvin :)
Iltapäivällä otettiin uusi kierros ja meidän liikkeet oli nouto, luoksetulo ja luoksetulon pysäytys.
Noudossa ei oikeastaan muuta ongelmaa ole kuin kapulalle meno. Enne kuumenee pelkästä kapulan näkemisestä ja viimeistään kapulan heitto saa sen kierrokset nousemaan ja kapulalle meno saattaa olla todella ruma. Mutta kuinka ollakkaan tätäkään ongelmaa ei sitten tällä kertaa ollut, Enne kyllä varasti kapulalle, tai yritti varastaa, mutta kutsuin sen takaisin luokse ja heitin uudestaan. Toisella kertaa se odotti nätisti ja kapulalle menokin oli todella nätti. On tietysti vähän vaikeaa korjata ongelmaa jos sitä ei näe, mutta hyviä neuvoja silti saatiin: ensinkin heitot ihan lähelle, oma auktoriteetti riittää lähelle, mutta ei välttämättä kauas ja heti kun kapula on suussa vapautus lelulle. Jos ei tälläkään korjaannu niin sitten täytyy opettaa kiertämään kapulalle takakautta. Paikallaan pysymiseen saatiin neuvoksi palkata odottamisesta (jota olen tietysti tehnytkin), mutta välillä voisi vapauttaa lelulle kun pysyy nätisti odottamassa.
Luoksetuloa otettiin muutaman kerran kokonaisena ja nyt Enne sitten opettelee tulemaan suoraan sivulle. Tätä olen jo jonkin aikaa miettinyt ja kun meitä ennen vuorossa ollut Anne näytti Metkun kanssa mallia kuinka helposti Metkulta kävi tulla sivulle niin siinä kohtaa päätin sitten vaihtaa myöskin Ennen tulemaan suoraan sivulle. Ihan yhtä helposti se ei meiltä käynyt, annoin liian pienen avun ja Enne ei ihan varma ollut, että mitä siltä halutaan, mutta veikkaan, että kovin montaa toistoa ei tarvita niin Enne jo tulee sivulle ilman sen suurempaa avustusta.
Luoksetulon pysäytyksiä piti koittaa myös, mutta olen tehnyt niitä Ennen kanssa tolpan kierron kautta ja kun Tesoman kentällä ei soveliasta tolppaa ollut niin piti sitten koittaa saada Enne kiertämään tuolia. Ennen mielestä oli kuitenkin paljon hauskempaa hyppiä tuolin päälle niin sen kautta ei oikein pystynyt kiertoja ottamaan, niinpä piti sitten ottaa vain pysähtyksiä peruutuksella. Näissä piti olla tarkkana, että oma liike jatkuu pysätyskäskyn jälkeen ettei koira opi lukemaan kehon liikkeestä pysäytystä vaan totteleen itse käskyä. Enne reagoi pysäytyksiin hyvin, namit oli vaan aivan liian pieniä ja niiden etsimiseen meni vähän liikaa aikaa... Välillä kannattaa palkata itsensä ohi ettei koira opi ennakoimaan pysäytystä vaan vauhti säilyy.
Päivä oli todella antoisa ja oikeastaan parasta antia oli se, että sain paljon vahvistusta sellaisiin asioihin, joita olen miettinyt, että pitäisi koittaa, mutta en ole osannut/uskaltanut. Enne tekee kuulemma hyvin töitä, on kuulolla ja se reagoi hyvin käskyihin ja tekee mielellään töitä mun kanssa. Siitä saa siis oikein kivan tokokoiran :) Enne kyllä yllätti kaikin puolin, se todellakin oli hyvin kuulolla eikä ollut yhtään sellainen hilluttelija kuin yleensä. Veikkaan kyllä, että sitä vähän ihmetytti uusi tilanne ja on kuulemma ihan normaalia, että nuori koira on hieman ihmeissään kun koko aikaa ei tapahdukaan mitään. Koulutustilannehan eroaa aika paljon normaali treenitilanteesta, jossa lähinnä vain treenataan koko ajan ja sitten koira laitetaan odottamaan autoon. Oikein hyvää harjoitusta siis Ennelle.
Nyt kun on taas roppakaupalla hyviä neuvoja taskussa niin tästä on hyvä lähteä viemään liikkeitä eteenpäin :)

Niitä näitä

2011-04-12T18:23:00.000+03:00

Ensin vähän reenailujuttuja: Ennen kanssa olen viime aikoina käynyt aika ahkeraan tokoilemassa. Sen kanssa on nyt niin mukava reenata kun se on hieman rauhoittunut ja sille on tullut roppakaupalla lisää malttia. Nyt alkaa vihdoinkin tuntua siltä, että jotain edistymistäkin tapahtuu :)
Seuraamista olen ottanut sekä nameilla että ilman. Ilman nameja seuraaminen on välillä aika väljää ja välillä keskittyminen meinaa kadota taivaan tuuliin... Sen verran on kuitenkin kehitystä tapahtunut, että Enne osaa jo itse korjata jos erkanee liikaa ja olenkin nyt koittanut kiinnittää erityistä huomiota siihen, että palkkaan aina namilla ihan huosunsaumasta etten vahingossakaan vahvista väljyyttä. Lelupalkka ei oikein vieläkään toimi niin kuin haluaisin, tästä täytyy kysyä viisaammilta neuvoa.
Jäävät alkaa toimimaan ihan hyvin. Ei ne vielä kauhean napakat ole, mutta nyt Enne malttaa odottaa, että palaan viereen ja se lähes aina suorittaa oikean liikkeen. Nyt työnalla on saada seuraamisosuus kuntoon, kun Enne alkaa herkästi ennakoimaan pysähdystä.
Luoksetulossa Enska malttaa odottaa lupaa lähteä (mihin onkin viimeaikoina panostettu oikein urakalla), vauhti on hyvä, mutta eteen tulee vinoon ilman käsiapua :/ Ja taas kerran mietin, että pitäisikö se sittenkin vaihtaa tulemaan suoraan sivulle... Toisaalta, mutta toisaalta...
Noudossa on oikeastaan sama ongelma: kaikki muut osat toimii aikas hyvin, mutta eteen tulee vinoon. Kapulalle menokin on hieman rauhoittunut, sinne ei enää sännätä hullun raivolla ja lennätetä kapulaa kahta metriä, nyt Enne korkeintaan pyöräyttää vähän kapulaa suussa.
Ruutu on edelleen samassa jamassa kuin pari kuukautta sitten: tyhjään ruutuun Enne lähinnä jolkottelee, mutta paikka ruudussa sillä on ihan hyvä. Se ei varmaan vielä ihan ole varma mihin se pitäisi mennä ja siksi ruutuun meneminen on aika hidas. Tämäkin asia siirretään osioon "kysytään viisaammilta".
Paikallamakuuta olen, olosuhteiden pakosta, joutunut tekemään aika paljon yksin, mutta koska haasteita pitää olla niin olen sitten häiriköinyt Enneä ihan itse. Olen heitellyt leluja sen viereen ja juossut hallia ympäri kuin heikkopäinen ja välillä aina poistunut hallista. Kaiken muun häiriön se kestää jo aika hyvin, mutta kun poistun hallista niin se on niin iloinen kun tulen takaisin, että siltä saattaa tehtävä unohtua ja se tulee iloisesti häntä heiluen vastaan. Näitä täytyy muistaa harjoitella ahkerasti mahdollisia hallikokeita silmällä pitäen.

Mitähän vielä... Varmaan ollaan jotain muutakin reenattu, mutta ihan kaikkia ei millään pysty muistamaan ;)

Peppi ja Miina on viime aikoina saanut keskittyä lähinnä höntsäilyyn. Peppihän ei muutenkaan mitään muuta enää harrasta, mutta Miina on viime aikoina ollut niin kipeä, että eipä senkään kanssa ole voinut reenata.. Ja lisäinfoa Miinan kipeytymisestä tulee tässä:
Miina on siis viimeisen kuukauden aikana kipeytynyt kokoajan vaan lisää ja lisää. Viikonloppuna se kipeytyi muutaman kilometrin lenkillä niin pahasti, että se ei enää suostunut kävelemään ja eihän siinä sitten muu auttanut kuin ottaa koira syliin ja kantaa se kotiin. Tänään Miina sitten kävi ell Juhalla kontrollissa. Vasemman jalan lihaksisto oli voimistunut ihan hyvin, nyt sen lihasmassa on enää 30 % vähemmän kuin oikean jalan eli todistettavasti Miina käyttää jalkaa. Liikeradat olivat sitten vastaavasti pienentyneet, nyt ne on samalla tasolla kuin normaalisti on noin kolme kuukautta leikkauksesta, Miinan leikkauksesta on kulunut nyt yhdeksän kuukautta. Liikeratojen pienentyminen on sinänsä hyvä juttu, se kertoo siitä, että jalassa sidekudostuminen on edennyt ja reisiluun yläosa ei enää liiku liikaa. Kaiken kaikkiaan leikatun jalan tilanne oli ihan hyvä :) Miinan kipeytyminen saattaa siis johtua vasemman lonkan jäykistymisestä tai sitten se johtuu oikeasta lonkasta... Oikean lonkan taivutuksia Miina aristi selvästi enemmän kuin vasemman ja oikeasta lonkasta kuului napsuna kun sitä taivutettiin. Samaisen äänen olen aika monta kertaa aikaisemmin kuullut vasemmasta lonkasta... Oikean lonkan kipu johtuu joko siitä, että se on rasittunut tai sitten oikean lonkkanivel alkaa nyt myös vaivata. Miinallahan on löysyyttä lonkissa ilman vasemman lonkan traumaakin ja koska lonkkamaljat ovat symmetriset niin on ihan luonnollista, että oikeakin lonkka alkaa ennemmin tai myöshemmin vaivata... Toivottavasti myöhemmin... Koska nyt ei kuitenkaan voida ihan tarkalleen tietää kipeytyykö se vasemman vai oikean jalan takia niin vielä ei aleta murehtimaan oikeaa lonkkaa. Jos se on syypää Miinan kipeytymiseen niin mietitään sitten mitä asialle tehdään, mutta nyt kuitenkin jatketaan ahkeraa jumppaa ja ennen kaikkea venytyksiä. Vasen jalka on nyt tärkeää saada toimimaan, koska liika sidekudostuminen ja valenivelen rustottuminen on nyt isoin este Miinan toipumisen etenemiselle ja päivitäiset jalan venytykset on se asia, jolla jalan jäykistyminen estetään.
Oikean lonkan tilannetta silmällä pitäen aloitetaan taas kerran Cartrophen-kuuri, joka on varmaan jo kymmenes kerta viimeisen parin vuoden aikana, lisäksi tulehduskipulääkitys ja lihasrelaksantti. Positiivista on tietysti se, että muutama viikko sitten Miinan maksa-arvot kontrolloitiin ja ne on nyt ihan kunnossa, niinpä sille uskaltaa aloittaa tulehduskipulääkkeen ja lihasrelaksantin.
Eipä sitten muuta kuin jumppaa, jumppaa ja jumppaa ja ehkä hitusen onnea myöskin, että kipeytyminen todellakin johtuu vain vasemman jalan jäykistymisestä tai oikean jalan rasittumisesta ja kuukauden päästä Miina on taas entistä ehompi :)
Niin ja vielä muutama sana Miinan käyttäytymisestä eläinlääkärissä: voisi luulla, että kun se on siellä joutunut aivan liian usein ravaamaan ja sitä on taatusti siellä monesti sattunut niin se ei välittäisi koko paikasta, mutta vielä mitä, odotushuoneessa Miinalla on aivan suunnatoman hauskaa! Se haluaisi leikkiä muiden koirien kanssa ja varsinkin tänään sillä meinasi ihan mopo lähteä käsistä kun kaveri ei ollutkaan innokas leikkimään. Se myös tykkää maata odotushuoneessa selällään ja katsella ihmisiä ylösalaisin ja jos vielä joku viitsii rapsuttaa mahasta niin mikäs siinä on maatessa :) Itse tutkimushuoneessa pitää tietysti olla astetta vakavampi, mutta kun odotushuoneeseen päästään niin Miinalla on kyllä super hauskaa :) Hassu koira!

Peppi 6-vuotta!

2011-04-05T08:58:00.000+03:00

Kukapa olisi vuosi sitten uskonut, että tämä päivä koittaa?! En minä ainakaan. Peppi on nyt vuoden elänyt jatkoaikaa ja edelleen se vaan näyttää kieltä kasvaimelle ja on mitä parhaimmassa kunnossa :D Eihän se tietysti terve koira sanan varsinaisessa merkityksessä ole, eikä siitä ikinä sellaista enää tulekaan, mutta siihen nähden mikä sen diagnoosi ja ennuste on niin Peppi on suorastaan loistavassa kunnossa :)
Paljon onnea maailman rakkaimmalle Pepille, joka on aivan uskomaton taistelija ja jota ilman elämä olisi taatusti todella tylsää <3<3<3

Miina fyssarilla

2011-03-24T13:01:00.000+02:00

Miina pääsi tänään pitkästä aikaa fyssarin käsittelyyn. Vaikka Miina onkin ollut viime aikoina varsin pirteä ja se liikkuu mielellään muiden koirien mukana lenkeillä, niin olen huomannut, että se on taas alkanut siirtää painopistettä eteenpäin. Sen lisäksi kaukoissa maasta istumaan nouseminen on muuttunut jälleen kerran aika vaikeaksi, niinpä ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki käydä tarkistamassa Miinan kunto.
Jumissahan se tietysti oli, varsinkin selkä oli todella kipeä, mutta myös lavat, rintaranka, takareidet tai oikeastaan koko koira oli ihan jumissa. Koska vasenta takajalkaa Miina käyttää edelleen huonommin niin tietysti sitten oikea takajalka ja oikea etujalka olivat myös hyvin kipeät ja oikean takajalan nivusesta löytyi erittäin kipeä kohta, jonka käsittelemisestä Miina ei ollut kovin innoissaan. Kilttinä koirana se ei tietystikään yrittänyt purra tai edes murista, mutta aina kun nivuseen koskettiin niin väenvängällä Miina koitti nousta ylös ja kun se ei onnistunut niin sitten piti tyytyä vain mulkoilemaan.
Vaikka vasen takajalka oli paljon parantunut siitä kun Elina sen viimeksi näki, niin onhan se edelleen lihasköyhä ja takareiteen on ilmestynyt kuoppa sille kohtaa missä pitäisi olla lihasta... Tästä päätellen Miina ei edelleenkään käytä vasenta jalkaa läheskään yhtä paljon kuin oikeaa ja nyt sitten alkaakin, jälleen kerran, armoton jumppakuuri. Samoja venytyksiä ja taivutuksia kuin mitä syksylläkin tehtiin ja kunhan lumet vaan sulaa niin jyrkkään ylämäkeen kävelyä ja kaikkea muuta mahdollista missä Miinan on pakko laittaa painoa vasemalle puolelle ja oppia käyttämään myös vasenta takajalkaa.

Miina suorittaa oma-aloitteisesti jumppaliikkeitä

Miinan day spa-reissu oli jälleen kerran hyvin hyödyllinen ja vaikka kipeää välillä tekikin, niin Miina käyttäytyi oikein hienosti :) Niin kuin aina :) Nyt sitten vaan ahkeraa jumppaamista ja Miina on kesällä kisakunnossa :)

Synttärisankari

2011-03-21T09:03:00.000+02:00

Tältä se näytti viime toukokuussa...

Ja nyt se näyttää tältä:

Paljon onnea ihanalle 1-vuotiaalle Ennelle!!! <3<3<3<3

Aika menee kyllä pelottavan nopeasti, tuntuu, että ei siitä mitenkään voi olla vielä vuotta kun Kitan pennut syntyivät. Mutta toisaalta taas tuntuu, että Enne on aina ollut osa laumaa, en oikein edes pysty muistamaan millaista elämä oli ennen kuin Enne tuli taloon.
Enne on kyllä ollut melkoisen vilkas tapaus, vähän toistamaata kuin vesikoirat aikoinaan. Sen lisäksi, että sillä on ollut suunnattomasti virtaa touhuta kaikenlaista, niin se on ollut (ja on edelleen) salaman nopea. Silloin kun Ennen otin kuulin monelta taholta, että kelpiet ovat todella tapaturma-alttiita ja todellakin allekirjoitan tämän, järkeä on päässä hyvin vähän ja siihen kun vielä lisätään nopea ja ketterä koira niin kyllähän sitä sattuu ja tapahtuu. Enne on onneksi säilynyt ehjin nahoin kaikista sen tempauksista, niistä ehkä pahin oli se, kun Enne viime syksynä hyppäsi pari metriä korkean puupinon päältä alas. Sen verran pahasti se mätkähti alas, että olin ihan varma, että nyt vähintäänkin katkesi jalka, mutta vielä mitä, Enne nousi ylös ja jatkoi matkaa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
En tiedä johtuuko juoksuista vai ihan vaan iästä, mutta viime aikoina Enne on selvästi rauhoittunut. Sille on tullut valtavasti lisää malttia ja muutenkin se on henkisesti kehittynyt aimoharppauksen eteenpäin. Ihan kakarahan se silti vielä on, mutta jokin on selvästi muuttunut ja hyvä niin. Vaikka pentuaika on aina yhtä ihanaa, niin silti olen jo odottanut tätä hetkeä kun pentuaika on ohi ja Ennen kanssa pääsee oikeasti harrastamaan :)
Kiitos Henna tästä mahtavasta koirasta! Enne on kaikkea sitä mitä halusinkin ja tietysti myös paljon muuta :)
Onnea myös Ennen sisaruksille Villille, Maisalle, Kiiralle, Kessille, Kaistalle ja Tofulle!

Ei mitään ihmeellistä...

2011-03-18T21:58:00.000+02:00

Muutama kuva vaan tämän viikon lenkeiltä. Ilmat on ollut mitä parhaimmat tehdä pitkiä lenkkejä jäällä ja koirat ovat saaneet juosta niin paljon kuin sielu sietää :)
Kuvat eivät ole mitään kovin hyvälaatuisia, ihan vaan tavallisella pokkarilla otettuja, mutta eiköhän niistä välity se mikä pitääkin :))))

Maanantain touhuja

2011-03-14T20:40:00.000+02:00

Tänään suuntasin heti töiden jälkeen Takkulaan. Peppi pääsi taas, tapansa mukaan, ensin harrastamaan höntsäilyagilityä samalla kun keräsin esteitä kentältä pois. Jotain pieniä ohjausjuttuja koitin myös harjoitella, mutta aika huonolla menestyksellä ;)
Miina aloitti tänään seuraamisella. Ensin otin normaali kävelyssä aika pitkän pätkän ja palkkasin perusasennoista. Sitten leikin vähän aikaa ja sitten sama kuvio hitaassa kävelyssä. Sitten taas hetki leikkimistä ja sama kuvio juoksussa. Normaali kävely ja hidas kävely meni oikein hyvin, mutta juoksussa perusasennot tuppaavat vähän valua...
Seuraavaksi idaria (tai miksi sitä sitten nykyään kutsutaankin) järjestyksessä maahan-seiso-istu. Ja sepäs olikin sitten tänään kovin vaikeaa, yksi kolmesta meni oikein.... En jäänyt Miinaa korjaamaan väärästä asennosta vaan tavoitteena oli jatkaa liikettä kisanomaisesti ja koittaa saada se seuraava asento onnistumaan. Ihan ei idea toiminut kun vain se keskimmäinen onnistui, mutta pääasia, että Miina ei kuitenkaan lamaantunut. Otin heti perään saman setin uudestaan ja tällä kierroksella kaikki asennot onnistui :)
Sitten vähän kaukoja. Paino sanalla vähän. Miinalle on jostain syystä ollut viime aikoina vaikeaa nousta maasta istumaan ja varsinkin jos se on ensimmäinen vaihto ja nyt sitten ollaan keskitytty vain siihen yhteen vaihtoon. Ihan sama nouseeko Miina ensimmäisellä vai viidennellä yrittämällä ylös, kunhan se nousee. Ja heti kun se nousee niin tulee superpalkka. En ehkä ihan joka koiran kohdalla menisi palkkaamaan jos se suorittaa liikkeen vasta esim. viidennen käskyn jälkeen, mutta Pikku-Miina on poikkeustapaus. Se on niin herkkä ja helposti se ottaa sen asenteen, että paras olla tekemättä mitään ettei vaan mene väärin, joten Miinaa pitää palkata toiminnasta ja aktiivisuudesta.
Sitten Miina otti vielä ohjattua. Laitoin kapulat tarkoituksella hieman vaikeaan paikkaan esteiden sekaan. Ensin vasen, joka oli helpommassa paikassa esteen takana. Merkki oli aika huono, mutta siitä Miina lähti lujaa kapulalle ja mennentullen hyppäsi vielä edessä olleen esteenkin. Sitten oikean puoleinen kapula, jota oli todella vaikea nähdä. Tapansa mukaan Miina valitsi ensin keskimmäisen, mutta varmaan ensimmäistä kertaa ikinä uskoi pysäytyskäskyä eikä ottanut kapulaa suuhun. Lähetin uudelleen merkille ja siitä oikealle. Miina koitti etsiä kapulaa, mutta koska se ei nähnyt sitä niin se ei myöskään lähtenyt kapulan suuntaan. Muutaman kerran jouduin Miinaa kehottamaan menemään, kunnes se näki kapulan ja lähti kuin ohjus sitä hakemaan. Tästä luonnollisesti superpalkka. Hieno Pikku-Miina! Lopuksi Miina sai vähän höntsäillä hyppy-putki-rengas-sarjaa :)
Enne aloitti myös oman settinsä seuraamisella. Ensin suoraa pätkää ja sitten käännöksiä. Seuraaminen oli oikeastaan tosi hyvää. Paikka oli hyvä, samoin kontakti eikä Enne erehtynyt haahuilemaan kertaakaan.
Sitten luoksetuloa. Pysyi rauhallisesti odottamassa käskyä ja vauhti oli hyvä, mutta eteen tulee aikas vinoon : / Olen nyt koittanut palkata oikeasta kädestä, mutta silti se tulee tosi herkästi vinoon. Kohta mää vaihdan sen luoksetulon suoraan sivulle kun en enää jaksa hinkata....
Sitten liikkeestä seisomista. Viime aikoina on vissiin otettu enemmän maahanmenoa kun Enne meni koko ajan maahan... Pienen hinkkaaamisen jälkeen myös seisominen alkoi muistua mieleen ja maltti on kasvanut sen verran, että pääsin jopa muutaman kerran palaamaan sen viereen :)
Ja sitten sitä noutoa. Kaksi ensimmäistä heittoa sain itse hakea kun Enska ei malttanut odottaa lupaa, mutta lopuissa malttoi hyvin odottaa. Luovutus oli muuten hyvä, mutta vino : / Tälle täytyisi alkaa varmaan oikeasti tehdä jotain kun sekä luoksetulossa että noudossa on sama ongelma...
Loppuun vielä paikallamakuu. Enne on nyt saanut viikon tehokuuriin paikallamakuuta, se makaa joka päivä jossain tilanteessa muutaman minuutin ja selvästi on kuuri alkanut vaikuttaa kun nyt se makaa jo paljon rauhallisemmin. Vielä ei aika ole kovin pitkä, mutta tärkeintä, että se pysyy makaamassa. Ennelle ei selvästi oltu kerrottu, että paikallamakuu on oikea tehtävä, joka pitää suorittaa, koska viikossa sen asenne on selvästi jo muuttunut. Kunhan vaan ilmat vielä vähän lämpiää niin eräs kelpie-neiti tullaan näkemään mitä ihmeellisimmissä paikoissa makailemassa ;)
Reenailujen jälkeen lähdin vielä jäälle lenkille ja koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä :)

Miina nautiskelee tuulesta...

Ja lumesta :)

Tältä näyttää vesikoira kun se seisoo kovassa tuulessa: Pepillä on tuulitukka ja tuulikorvat

Tältä näyttää kelpie kun se seisoo kovassa tuulessa: ihan samalta kuin kaikkina muinakin hetkinä ;)

Aikuistumista

2011-03-03T14:00:00.000+02:00

Miina täyttää tänään 4-vuotta! Onnea pikku-Miinalle, jolle kulunut vuosi on varmasti ollut elämän rankin vuosi. Ensin tuli Enne sekoittamaan Miinan seesteisen elämän maailman ihanimman ystävän kanssa, eli siis Pepin kanssa, ja sitten tuli vielä suuri leikkaus, josta toipuminen on ollut pitkän ja kivisen tien takana. Nyt elämä on vihdoinkin palannut takaisin normaali uomiinsa ja Miina on myös hyväksynyt Ennen osaksi laumaa. Tosin mikään eikä kukaan voi koskaan rikkoa Pepin ja Miinan välistä ystävyyttä, Peppi on aina ollut Miinan suuri idoli <3 Miina on myös alkanut osoittaa viime aikoina aikuistumisen merkkejä: se on aina ollut yltiösosiaalinen toisten koirien kanssa, mutta nykyään Miinan mielestä kaikki koirat eivät olekaan tosi ihania vaan jotkut tyypit on syytä pitää hieman etäämällä. Miina on tainnut kasvaa myös henkisesti aikuiseksi, vihdoinkin ;)

Myös toinen neiti on osoittanut aikuistumisen merkkejä: Ennellä nimittäin alkoi eilen juoksut. Ennekin aikoo siis aikuistua ;)

Synttärisankari

Kuka jahtaa ja ketä?!

Hurja kelpie jahtaa Miinaa

Miina jahtaa Enneä umpihangessa...

Tällä kertaa kelpie voitti vesikoiran!

Kyttääjä-Enne

Pääjäässä tokoilua

2011-03-01T22:44:00.000+02:00

Tänään kävin Takkulassa tokoilemassa koko jengin kanssa. Peppi teki pääasiassa jumppasarjaa, joka oli sopivasti jäänyt edellisiltä reenaajilta. Kolme hyppyä ja päässä pallo palkkana. Ja hyvin pomppii Peppi, sen hyppytekniikka on oikeastaan paljon parempi kuin muistinkaan :)
Miina aloitti oman settinsä seuraamisella. Tein kaikkea mahdollista ja koitin keskittyä oikean seuraamisrytmin löytymiseen. Liian nopea tempo aiheuttaa sen, että Miina tulee liian eteen ja liian hidas taas aiheuttaa pienen lässähtämisen. Tänään siis keskityttiin vain siihen oikeaan rytmiin.
Jääviä otin myös ja tällä kertaa Miina pysyi paikallaan kääntymättä mukaan kun kävelin sen ohi. Pitkään sillä onkin kestänyt muistaa, että tarkoitus olisi pysyä paikallaan eikä kääntyillä mun perään.
Sitten vielä kaukoja, jossa ohjaaja parhaansa mukaan koitti aiheuttaa koiralle hämmennystä... Jostain syystä en muistanut mikä mun seiso-käskyn käsimerkki on ja annoin sen sitten molemmilla käsillä. Se olisi kuulunut antaa vain toisella kädellä... Miina kuitenkin nousi hyvin seisomaan, mutta sen naamasta huomasi, että se oli hieman hämillään. Sitten muutama vaihto ihan hyvin kunnes pääjäässä tokoileva ohjaaja iski jälleen: tällä kertaa annoin suullisesti seiso-käskyn, mutta kädellä näytin istu. Miina nousi seisomaan ja tietysti suuri kysymysmerkki päänpäällä. Laitoin sen tästä vielä maahan ja sitten olikin super ison palkan vuoro! Olipa hieno Miina kun toimi hyvin, vaikka ohjaajan käskyt olivat vähintäänkin epäselviä!
Miina hetkeksi tauolle ja vuoroon Enne penne, joka myöskin aloitti seuraamisella. Ennen seuraaminen ei ole oikein edistynyt viime aikoina mihinkään, pikkupätkää Enne seuraa ihan hyvin, mutta jos ottaa pidempään sen keskittyminen alkaa herpaantua. Kuitenkin pitäisi vaan uskaltaa siirtyä sieltä mukavuusalueelta pois ja alkaa ottamaan sitä pidempää pätkää. Eihän se ikinä opi jos sen ei koskaan tarvitse tehdä kuin sen verran kun on mukavaa. Ei tietysti tarvitsekaan mitään EVL seuraamista vielä tehdä, mutta vähän kestoa olisi jo hyvä seuraamiseen saada. Tänään tätä sitten yritettiin ja ihan hyvällä menestyksellä. Pientä haaahuilua välillä, mutta pääsääntöisesti oikein hyvää seuraamista.
Sitten otin liikkeestä maahanmenoja. Tätä palkkausta olen miettinyt pitkään ja hartaasti ja nyt olen koittanut sitä, että palkkaan pallolla koiran taakse. Se pallo siis lentää Ennen yli ja se lentää kovaa ja pitkälle. Ja Enne tykkää kun se saa juosta täysiä pallon perään :) Ihan hyvin on toiminut ja maahanmenoon on tullut nopeutta.
Sitten vielä luoksetuloa. Tällä kertaa Enne pysyi hyvin istumassa eikä se ennakoinut kertaakaan luoksetulo käskyä. Edistystä on siis tapahtunut :) Vauhti oli myös hyvä, eteen tuli istumaan tiiviisti vaikkakin ehkä vähän vinoon.
Sitten Enska tauolle ja Peppi höntsäilemään ja sitten oli taas Miinan vuoro. Miina aloitti hyppynoudolla ja ensimmäistä kertaa laitoin esteen normaali korkuiseksi. Ensimmäinen oli oikein hyvä, toisella kerralla heitin kapulan vinoon ja Miina meinasi kiertää esteen. Korjasi kuitenkin hienosti kun sanoin hyppy ja olenkin miettinyt, että voisin sille oikeastaan lähes aina antaa uudestaan hyppy-käskyn niin ehkä Miina saisi lisää varmuutta hyppäämiseen. Kisoissa olen myös ajatellut antaa hyppy-käskyn uudestaan jos hyppääminen näyttää yhtään hankalalta.
Seuraavaksi luoksetuloa. Ja taas oli ohjaajalla pääjäässä: ensin en muistanut laittaa Miinaa makaamaan, muistin sen vasta kun olin kävellyt jo melkein koko matkan. Ei muuta kuin takaisin ja vapautin Miinan ja otin kokonaan uudestaan. Miina tietysti, herkkänä koirana, huomasi, että jotain outoa tässä nyt on ja oli hieman paineistuneen oloinen kun jätin sen makaamaan. Stopit oli kuitenkin hyvät, mutta viimeisellä pätkällä ihmettelin, että miksi ihmeessä Miina tulee suoraan sivulle, eteenhän sen ensin pitäsi tulla. En edes heti tajunnut palkata sitä kun jäin tätä asiaa pohtimaan kunnes tuli sitten ahaa-elämys: Enne tulee eteen, Miina tulee suoraan sivulle! Ja Miina on aina tullut suoraan sivulle, jotenkin se vaan pääsi unohtumaan...
Lopuksi tehtiin Miinan kanssa jotain ennen kuulumatonta nimittän jumppasarjaa! Eipä ole Miina moneen vuoteen agilityesteitä hyppinyt ja nytkin rimat oli ihan alhaalla, mutta hienosti Miina hyppäsi sarjan muutamaan kertaan ja selvästi sekin oli innoissaan pikkuhyppelyistä :)
Sitten vielä Ennen part 2. Ensin otettiin hyppyä. Tämä on, yllätys yllätys, aina ollut Ennelle se helpoin liike ja vaikka sitä ei olla vielä edes kauheasti harjoiteltu niin tänään pääsin jo kävelemään Ennen viereen kun se seisoi esteen toisella puolella. Hurraa! Yksi liike on melkein valmis!
Seuraavaksi liikkestä seisomista. Palkkasin samalla tavalla kuin maahanmenon, tämä vaatii vielä käsiavun, mutta lentävä pallo palkkana on selvästi tuonut nopeutta seisomiseen.
Sitten Ennen lempiliike nouto. Sillä suorastaan silmät syttyy päässä kun se näkee noutokapulan ja kierrokset nousee heti ihan uusiin sfääreihin. Koitin saada heitettyä kapulan niin, että Enne ei karkaa kapulalle, mutta se meinaa lähteä jo kun käsi vähänkin liikahtaa. Ihan helppoa ei ollut saada sitä pysymään paikallaan ja aika monta kertaa sain ihan itse hakea kapulan kun neiti ei vaan malttanut pysyä paikallaan, mutta saatiinhan sitä muutama ihan onnistunutkin suoritus. Tämä vaatii vaan vielä PALJON reeniä lisää! Kapulan luovutus oli hyvä, kerran Enne tiputti kapula omia aikojaan ja ote kapulaan on ehkä vähän löysä, mutta pääasia tässä kohtaa, että kapula pysyy suussa kunnes annetaan lupa irroittaa.
Loppuun vielä paikallamakuu ihan yksin, kun en jaksanut hakea vesikoiria seuraneideiksi. Muutaman kerran Enne lähti hiippailemaan omia aikojaan, kipukynnys taitaa olla siinä minuutin paikkeilla. No, hitaasti, mutta varmasti aikaa aletaan pidentämään niin eiköhän se maltti sieltä löydy.
Ottihan Ennekin jumppasarjaa jossain välissä, yhtään en muista kyllä että missä välissä, mutta enivei hurjilla loikilla Enne hyppäsi koko sarjan. Otin vielä uudemman kerran ja loikat oli kyllä edelleen aikas isoja... Vasta kun olin lopettalemassa muistin, että eihän Enne ole ennen jumppasarjaa rimojen kanssa hypännyt vaan sillä on ollut speedpumpit, eli mahtaakohan suuret hypyt johtua rimoista...

Silmäpeilaus ja reenailuja

2011-02-20T11:21:00.003+02:00

Enne kävi eilen ensimmäisessä virallisessa terveystutkimuksessa eli silmäpeilauksessa ja tulos oli vähintäänkin yllättävä... Terveen paperit Enne sai, mutta ikäisekseen sillä on hieman liian ohut silmänpohja. Heijaste silmänpohjasta oli jotenkin erilainen, eläinlääkäri ei tätä sen tarkemmin osannut selittää, mutta totesi vain, että hän on niin paljon koirien silmiä peilannut, että tällaiset tapaukset kiinnittää aina huomiota, koska Ennen ikäisellä koiralla pitäisi olla normaali heijaste silmissä. Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että Ennellä on PRA, mutta yhtä hyvin tilanne voi vuoden kuluttua olla se, että silmänpohja on paksuuntunut ja silmissä ei ole mitään vikaa. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan.
Mutta, koska en ole vähääkään sellainen tyyppi, että alkaisin tulevaisuutta stressaamaan tai murehtimaan niin en myöskään ala tätä murehtimaan ennen kuin siihen on oikeasti aihetta. Olisi tietysti ollut mukava jos mitään muutoksia ei olisi löytynyt, mutta tilanne saattaa vuoden päästä olla se, että silmät ovat ihan kunnossa, joten jatkamme nyt normaaliin tapaan elämää.

Sitten vähän reenijuttuja: pakkasen takia reenaaminen on jäänyt aika vähälle, viikolla kävin yhtenä päivänä Takkulassa, mutta sen verran kylmää oli, että ei siellä kauheasti pystynyt tekemään. Tai koirat kyllä tarkeni kun ne pääsi välillä lämpimään, mutta omat varpaat ja sormet oli ihan umpijäässä. Sen verran kuitenkin pystyin tekemään, että opetin Ennelle kapulan luovutuksen käteen asti. Enne pitää kapulaa niin rauhallisesti, että oikeastaan oli tosi helppoa ottaa kapula omaan käteen asti ilman mitään sähläystä. Kerran se taisi sen tiputtaa, mutta muuten se odotti rauhallisesti lupaa päästää irti.

Eilen sitten olin Miinan ja Ennen kanssa Meirän Hallilla reenaamassa. Peppi sai jäädä kotiin kun nyt on taas se aika vuodesta kun on kennelyskää liikkeellä ja ihan ehdoin tahdoin en sitä Pepille halua kun sille saattaa taudit tulla paljon rajumpana kuin terveelle koiralle.

Hallilla on taas aivan järjetön meno ja meininki ja meteli oli sen mukainen. Ja arvatenkin Ennelle ei ihan helppo nakki ollut keskittyä kauheassa metelissä. Tein sen kanssa seuraamista, luoksetuloa, kaukoja, hyppyä ja noutoa. Seuraaminen ja kaukot meni oikein kivasti kun Enne oli aika paljon namissa kiinni. Luoksetulossa se tuli taas aika hidasta vauhtia, mutta hyvin se silti pysyi paikallaan, vaikka ympärillä olikin hälyä. Takkulassa sen luoksetulon vauhti on paljon parempi eli varmaan häiriön takia Enne tulee epävarmaksi ja himmailee sitten sen takia.

Hyppy meni aluksi oikein kivasti, mutta jostain kumman syystä Enne sai päähänsä mennä maahan hypyn jälkeen ja se ei millään meinannut tajuta, että seisominen on se, mitä siltä haluan. Lopuksi saatiin muutama onnistunut suorituskin, mutta nopeasti palkan täytyy tulla ettei se ehdi tarjoamaan maahan menoa.

Noutoa otin vain muutaman toiston verran. Tälläkin kertaa kapula pysyi hienosti suussa :) Jos vaan vielä jaksan työstää noudon alkuosaa ja kapulan suuhun ottamista hieman korrektimmaksi niin Ennelle tulee kyllä aikas hieno nouto :)

Lopuksi Enne otti vielä paikallamakuuta Miinan kanssa, hieman oli vaikeaa maata kun ympärillä on niin paljon hälyä...

Miina otti aikalailla samaa settiä kuin Ennekin. Seuraaminen oli ihan ok, sen jälkeen otin idarin, jossa maahanmeno tuotti vähän hankaluuksia, muuten ihan hyvin. Hyppyjä otin niin, että heitin kapulan mahdollisimman vinoon ja vain kerran Miina kiersi esteen. Sen hyppy on parantunut leikkauksen jälkeen, se ei enää hae ponnituspaikkaa niin kauaa vaan se kokoaa paremmin itsensä ennen estettä tai sitten se hyppää kauempaa.

Luoksetulo oli ihan hyvä, Miinan vahti oli paljon hitaampi kuin yleensä, mutta muuten hyvin. Vauhtia varmaan verotti se, että hallin matto on aika liukas ja Miina ei oikein vielä ole sinut liukkaalla alustalla jalkansa kanssa. Toisaalta toivoisinkin, että sen vauhti olisi vähän hitaampi luoksetulossa niin olisi helpompi myös pysähtyä.

Kaukoja otin vain läheltä ja niissä koitin saada s-m-vaihtoa toimimaan niin, että Miina ei tule eteenpäin. Koitan nyt ottaa yksitellen vaihtoja työnalle niin, että koitan saada tekniikan kuntoon ennen kuin otan pidemmältä matkalta.

Lopuksi Miina vielä otti paikalla istumista ja makaamista. Toisen ihan soolona ja toisen Ennen kanssa.

Terveysjuttuja

2011-02-08T12:10:00.004+02:00

Peppi ja Miina kävi tänään kontorollissa, Pepiltä kontrolloitiin munuaisarvot ja Miinalta puolestaan kutina ja maksa-arvot. Ja molemmat neidit saivat terveen paperit :) :) :) :)
Hip hei! Tällä hetkellä leijailen jossain yläilmoissa eikä ole mitään kiirettä tulla alas :)
Ensin Pepin kontrollista: afosin (maksa-arvo) lievää nousua lukuunottamatta kaikki arvot olivat normaali rajoissa. Jotain verenkierto-ongelmia Pepillä on, koska sen ihossa on voimakkaita lämpötilaeroja. Joskus sillä saattaa jokin kohta esim. selässä tuntua todella lämpimältä kun taas muu iho on normaalin lämpöistä, mutta näitäkin sillä on ollut jo pidemmän aikaa, joten eipä huolta.
Hengitysäänissä Pepillä oli lievää muutosta, joka voi johtua nestekierron häiriintymisestä, mutta koska Peppi ei yski eikä muutenkaan oireile niin eipä tähänkään tällä erää sen enempää puututtu.
Muuten Peppi on mitä parhaimmassa kunnossa on kuulemma todella ihmeellistä, että se ylipäätään on hengissä. On siis olemassa mahdollisuus, että munuaismuutos onkin jokin muu kuin kasvain, mutta asian tutkiminen on aika vaikeaa... Tässä tilanteessa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko avata maha ja poistaa vasen munuainen tai sitten jatkaa elämää niin kuin tähänkin asti. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja näin nyt mennään niin kauan kun Pepin kunto kestää. Sitten joskus jos Peppi alkaa oireilemaan tai sen kunto romahtaa niin sitten on aika miettiä avataanko maha ja katsotaan voidaanko koiraa vielä auttaa vai päästetäänkö kaveri viimeiselle matkalle, mutta se on sitten sen ajan murhe ja voisi kai sanoa, että minun onneksi tätä asiaa ei voi mitenkään ennustaa, joten sitten kun se on ajankohtaista niin eletään tilanteen mukaan.
Nyt kuitenkin jatketaan elämää niin kuin tähänkin asti vailla huolen häivää terveen koiran kanssa. Tai siis eihän Peppi terve ole, mutta Pepin oman mittapuun mukaan se on suorastaan loistokunnossa :)
Miinan kutina on puolestaan helpottanut siinä määrin, että nyt päätettiin siirtää koepalojen otto hamaan tulevaisuuteen jos Miina alkaa vielä rapsuttelemaan.
Vasemman jalan lihaksisto oli vahvistunut entisestään, joskaan se ei tietysti ole vielä samalla tasolla kuin oikeassa jalassa, mutta kehitystä on tapahtunut. Eikä kisaamisellakaan kuulemma ole mitään estettä :)
Miinalta kotrolloitiin vielä maksa-arvot. Joulukuussa alat on 110 ja nyt se oli enää 10 :) Miinalla on siis ollut kuin ollutkin jonkinlainen bakteerin aiheuttama maksaongelma ja siitä se muutaman kuukauden kestänyt kiukuttelu ja väsyminen on johtunut. Taas kerran: olipa hyvä, että asiaa alettiin tutkia, Miina on nyt kuin toinen koira niin paljon se on piristynyt antibioottikuurin jälkeen.
Terveen paperit on siis Miinallakin ja nyt nokka kohti uusia seikkailuita :)

Pitkästä aikaa voin sanoa, että minulla on kolme TERVETTÄ koiraa :) :) :) :)

Lisää reeniä

2011-02-06T17:01:00.003+02:00

Perjantaina ja lauantaina reenit jatkui ensin perjantai-iltana Tainan kanssa Takkulassa ja lauantaina sitten Meirän Hallilla vesikkoporukalla.

Ensin perjantain reeneihin: Miina otti kerran ruudun kokonaisena, muuten hyvin, mutta vähän eteen jäi. Sitten muutaman kerran vähän lähempää, niissäkin jäi ensin vähän eteen, mutta korjasi sitten itse oikeaan kohtaan.

Sitten hieman seuraamista. Hieman meinasi taas edistää, mutta kontakti oli hyvä ja kuulemma kauniin näköistä oli :) Tuntui kyllä itsestäkin, että Miina oli tosi hyvin mukana ja oikein hyvällä vireellä :)

Kaukoja otettin sekä läheltä että vähän kauempaa ja nekin meni oikein kivasti, jalka jää välillä hassun näköisesti sivulle, mutta eipä se näköjään vaihtoja haittaa yhtään. Asenne on muutenkin kohdallaan.

Loppuun vielä tunnari kisanomaisesti ja sekin meni oikein hyvin :)

Ja mikä parasta Miinan jalka ei kuulemma näytä missään liikkeissä niin pahalta kuin olin itse ajattelut :) Silmiin pistävintä on kuulemma se musta arpi, josta kyllä arvaa, että jalkaa on operoitu ja vaikka välillä se käyttää jalkaa vähän hassusti niin ei se kuulemma ole niin pahan näköistä.

Enne puolestaan otti ensin muutaman ruudun, jossa oli pallo valmiina ja yhden tyhjän ruudun. Tyhjään se vähän jolkottelee, mutta kunhan paikka ruudussa alkaa selkiintyä niin eiköhän se vauhtikin kasva.

Sitten hieman seuraamista. Samaa perussettiä kuin tähänkin asti eli käännöksiä ja askelsiirtymiä sekä ihan perusseuraamista. Vaikka Enne kävi aika kierroksilla niin ihan hyvin se jaksoi keskittyä. Tosin muutaman kerran se livisti pomppimaan Tainaa vasten...

Seuraavaksi hieman noutoa. Olen nyt koittanut siirtyä askeleen eteenpäin noudossa ja nyt opettamisen alla on kapulasta kiinnipitäminen. Vielä ei olla edistytty kuin sen verran, että Enne kestää mun pienen kumartumisen ja sen, että vähän hipaisen kapulaa. Pientä turhautumista oli ilmassa, mutta muutama hyvä toistokin saatiin aikaan. Kyllä se siitä.

Tainalla oli muuten hyvä neuvo kapulan lennättämiseen, pitää opettaa Ennelle, että se kiertää kapulan taakse ennen kuin se ottaa kapulan suuhun. Tätä täytyy ehdottomasti koittaa sen verran mielenkiintoiselta se kuulosti.

Loppuun otettiin vielä paikalla makuu Fadon kanssa. Jo ennen kuin jätin Ennen makaamaan huomasin, että se oli hirveillä kierroksilla ja arvelinkin, että sen on vaikea pysyä paikallaan ja niinhän siinä sitten kävikin... Muutaman kymmenen sekunnin päästä sille riitti. Vein sen takaisin ja toisella kierroksella se oli jo selkeästi rauhallisempi ja pääsinkin sen vapauttamaan ennen kuin se teki omia ratkaisuja...

Sitten otettiin vielä vähän häiriöreeniä, Enne makasi mun vieressä ja Taina heilutteli palloa vähän kauempana. Ihan ei ollut selvä juttu Ennelle aluksi, mutta yllättävän nopeasti se tajusi jutun juonen ja lopuksi Taina pääsi jo aikas lähelle pallon kanssa :)

Kaikenkaikkiaan oikein onnistuneet reenit, molemmat koirat oli oikein päteviä ja hyviä neuvoja sain muillakin elämän osa-alueilla ;) Niin ja Peppi tietysti pääsi myös lopuksi vähän höntsäilemään.

Jos perjantain reenit oli molempien koirien osalta todella onnistuneet niin lauantain reeneistä ei voi sanoa ihan samaa...

Hallissa oli taas runsaasti häiriötä ja varsinkin Ennen kanssa ei meinannut tulla reenaamisesta yhtään mitään. Sen mielestä oli sangen erikoista, että toiselta puolelta seinää kuului ääniä, mutta ketään ei näkynyt... Ainoa liike, joka oikeastaan onnistui oli hyppy. Sitä kun otin niin Enne ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta kuin sen hypyn, joten olikohan se kuitenkin niin, että tokoliikkeet ei ole Enskan mielestä niin motivoivia ja se kerkiää ihmettelemään kaikkea muuta...

Miinan reenejä puolestaan haittasi hajuhaitat... Joku meitä ennen reenannut oli ilmeisesti tehnyt jotain jätöksiä halliin (ne oli kyllä siivottu), mutta Miinan mielestä on TODELLA ällöttävää jos jossain on edes joskus ollut joku läjä tai pissat. Siis eihän siitä voi ohi kävellä vaan ehdottomasti täytyy kiertää vähintään metrin päästä ettei vaan astu siihen hajukohtaan! Miten niin muka herkkä koira...

No Miinaa haittasi hajut ja Enneä äänet, mutta onneksi on hötsäilijä-Peppi, jota ei haitannut yhtikäs mikään :) Se ei ääniä kuule eikä hajuja haista kun saatavilla on pallo! Ehdottomasti päivän pelastus, muiden koirien osalta voi sanoa, että paska reissu, mutta tulipa tehtyä...

Reenailua

2011-02-01T19:23:00.002+02:00

Viimeisen parin viikon aikana on tullut yllättävänkin ahkerasti reenailtua tokoa, tässä hieman yhteenvetoa reeneistä:
Peppi on tapansa mukaan höntsäillyt ja höntsäily on ollut aikaslailla agilitypainoitteista... Ratoja en sille rupea väsäämään vaan lähinnä olen hyödyntänyt Takkulassa jo valmiina olevia esteitä ja niitäkin ollaan menty pienissä pätkissä, Pepin fyysinenkunto huomioon ottaen. Peppi tietysti menisi vaikka kaikki esteet ja mielellään moneen kertaan, mutta en halua suotta rasittaa sitä kunnon reeneillä, sitäpaitsi höntsäilykin on oikein mukava laji ;)
Miina on tehnyt kaikkia EVL-liikkeitä:
- Paikalla istumista ollaan otettu vasta minuutin verran, hienosti istuu
- Paikalla makuuta muutaman minuutin verran, eikä ongelmia tässäkään. Tähän täytyisi kyllä saada joku aina välillä huutelemaan käskyjä, että pääsisi niitäkin reenaamaan
- Seuraamista ollaan otettu välillä ihan lyhyttä pätkää ja välillä pitkää pätkää kisanomaisesti. Seuraamisen paikka on siirtynyt hieman eteenpäin, mutta muuten Miina tuntuu kyllä oikein hyvältä :)
- Jääviä ollaan otettu sekaisin ja oikeastaan ainoa vaikea on seisominen, Miina lähtee herkästi kääntymään mukana, olen nyt jättänyt palkan sen eteen niin ongelma on hieman parantunut.
- Luoksetulo on kyllä aikas hieno: vauhti on hyvä, stopit napakat ja loppuosankin Miina tulee laukalla. Enpä olisi uskonut, että se pystyy noin napakat stopit tekemään...
- Ruutua en ole viime aikoina uskaltanut kauheasti ottaa, koska Miina menee aivan liian lujaa sekä merkille että ruutuun... Meirän hallilla se liukastui merkille menossa aika ilkeän näköisesti ja en halua ottaa nyt mitään turhia riskejä jalan kanssa, joten ruutua otetaan joko ihan läheltä tai sitten silloin kun Miina ei ole niin virittyneessä mielentilassa...
- Ohjattua olen myös ottanut muutaman kerran, mutta sen kanssa on oikeastaan sama juttu kuin ruudun, Miinan vauhti hirvittää sen verran paljon, että paras pelata varman päälle ja ottaa tätä enemmän sitten joskus keväällä kun pääsee ulos reenaamaan.
- Hyppynoutoa ollaan otettu vain ihan matalalla esteellä ja kapulaa olen aika paljon heitellyt mahdollisimman sivuun. Jotain on Miinan päässä vissiin loksahtanut paikoilleen kun se ei ole edes sen oloinen, että lähtisi kiertämään estettä :)
- Tunnaria ollaan myös otettu, välillä kisanomaisesti ja välillä taas olen tehnyt vaikeampia harjoituksia. Hienosti Miina malttaa etsiä, vaikka oma ei välttämättä heti löydykkään ja muita se ei ole kertaakaan nostellut eikä tuonut väärää :)
- Kaukot on myös edistynyt yllättävän hyvin. Aika paljon olen ottanut ihan läheltä ja palkkaillut tiheästi. Nyt Miina ei kauheasti tule eteenpäin ja vaihdot ovat teknisesti jo aika hyvällä mallilla.
Summa summarum: Miinalle on selkeästi tauko tehnyt hyvää, se on niin mielettömän hienolla asenteella, että enpä samaksi koiraksi uskoisi kuin mitä se oli viime talvena... Sen jalka on kyllä välillä aika villin näköinen kun se heiluu miten sattuu ja jää ihmeellisiin asentoihin, mutta eiköhän se siitä vielä jämäköidy. Ja ehkäpä me sitten ensi kesänä uskaltaudutaan lähteä kisaamaan tokoa :))))
Sitten Enne:
Ennen kanssa olen koittanut hieman erilaista palkkausta, koska jos sille antaa narulelun niin se mennä viilettää pitkin hallia yksinään ja on hieman vaikea saada liikkeisiin toistoja kun se kurvailee aina viisi minuuttia lelun kanssa... Palkaksi olen nyt koittanut palloa, joka ei selkeästi ole niin kiva narulelu, mutta toimii silti oikein hyvin. Narulelulla leikitään liikeiden välissä, mutta vasta reenien lopulla Enne pääsee kurvailemaan lelun kanssa yksinään.
Uusi palkkaussysteemi on alkuihmetyksen jälkeen toiminut oikein hyvin, Enne on paljon paremmin kuulolla ja ennen kaikkea hallinnassa eikä se myöskään väsy niin helposti kun se ei pääse tyhjentämään itseään lelun kanssa riehuessa.
- Seuraamista ollaan tehty edelleen melko pientä pätkää, Takkulassa reenatessa päästään jo ihan kivan mittainen pätkä, mutta Meirän Hallilla on niin paljon häiriötä, että siellä mennään lähinnä muutama askel kerrallaan. Paikallaan käännöksiä ja askelsiirtymiä olen myös ottanut ja tänään koitin myös peruuttamista.
- Luoksetulossa Enne alkaa jo aika hyvin pysyä paikallaan odottamassa käskyä, mutta itse luoksetulossa vauhti on aikas hidas... Välillä Enne tulee laukalla, mutta välillä se myös ravaa. En tykkää. Olen kyllä miettinyt, että se tulee hitaasti, koska se on epävarma siitä mihin kohtaan sen pitää tulla. Ilman pientä käsiapua se ei osaa tulla kunnolla eteen ja niin kauan kun eteen tuleminen on epävarma niin en ala puuttumaan vauhtiin.
- Jääviin en vieläkään ole löytänyt oikeaa palkkausta, namilla Enne on liikaa kädessä kiinni ja lelulla se ei taas kuuntele niin hyvin. Täytyy varmaan kysyä joko viisammilta neuvoa tai laittaa mietintämyssy päähän.
- Nouto alkaa olla jo aikas hieno! Vähän Enne edelleen pyörittää kapulaa ennen kuin se nostaa sen, mutta enää se ei törkeästi juokse sitä päin tai lähde kapula suussa huitelemaan pitkin hallia. Mutta sen verran olen ollut laiska, että vieläkään en ota kapulaa Ennen suusta omaan käteen vaan vapautan sen kun se istuu nätisti kapulan kanssa edessä. Jospa sitä sitten alkaisi seuraavaksi työstämään.
- Kaukoja ollaan otettu sekä m-i että m-s- vaihtoja, mutta erikseen tietysti. M-s- vaihto on melkein helpompi, m-i Enne herkästi siirtyy sivuttain tai sitten se nostaa takapuoltaa ylös ja samalla siirtyy eteenpäin. Pitäisi varmaan koittaa takapalkkaa.
- Paikalla makuuta Enne on päässyt ottamaan oikein hyvässä seurassa nimittäin Pepin ja Miinan kanssa :) Reenien lopuksi olen laittanut kaikki kolme koiraa yksitellen paikalla makuuseen ja olen käynyt palkkaamassa kaikkia vuorotellen ja vapauttanut ne sitten yksitellen. Minuutti taitaa olla edelleen se Ennen sietoraja, sen jälkeen se alkaa olla levoton. No minuuttista on ihan hyvä lähteä liikkeelle, vilkkalle koiralle sekin on jo ihan hyvä aika :)
Välillä Ennestä pilkahtaa semmoinen aikuismainen kelpie, se keskittyy hyvin ja malttiakin alkaa jo löytyä, mutta sitten se on taas se vilkas pentu, joka näkee ja kuulee kaiken mitä ympärillä tapahtuu keskittyminen on sen mukaista ;)

Miina is back!

2011-01-16T19:29:00.003+02:00

Eipä asu enää tässä laumassa sitä surkean pientä vesikoiraa, jonka päivät kuluivat lähinnä nukkuessa ja kiukutellessa. Se koira on vihdoin kadonnut ja sen tilalle on tullut reipas ja iloinen Miina :) Varsinkin Enne on saanut osakseen Miinan huomion ja tällä kerralla se on todellakin niin päin, että Miina menee hakemaan Enneä leikkimään ja niillä on ollut oikein mukavat painituokiot päivänä jos toisenakin. Lenkillä Miina osaa sikailla siinä missä muutkin koirat ja pari päivää sitten se jyräsi Ennen yli lenkillä sellaisella vaudilla, että Enne muksahti päin penkkaa. Ja mitä tekee Miina kun kaveri kerää itseään penkasta: ottaa tietysti uudet vauhdit ja koittaa juosta Ennen yli ;) Yleensähän se on ollut lähinnä Enne juttu juosta kavereiden yli kovalla vauhdilla, mutta osaa se näköjään Miinakin ;)
Miinalle tehdyissä verikokeissa ei oikeastaan muuta ihmeellistä löytynyt kuin hieman kohonnut maksa-arvo. Se saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että Miina on syönyt reilut puoli vuotta Rimadyliä, mutta varmuuden vuoksi sille aloitettiin maksan toimintaa tukeva ruoka. Reilun kolmen viikon päästä on sitten kontrolli ja veikkaampa, että maksa-arvo on palautunut normaali rajoihin.

Naaman kutinaan aloitettiin antibiootti, mutta valitettavasti se ei tunnu auttavan, Miina kutisee edelleen ihan yhtä paljon. Jos kutina jatkuu vielä, niin seuraavaksi olisi sitten kai koepalojen vuoro, että pystyttäisiin selvittämään mistä kutina johtuu.

Jalka on edelleen löysä, mutta nyt se ei juurikaan enää napsu. Liikeradat ovat myös pysyneet laajoina ja vaikka kipulääkitys on nyt lopetettu niin jalka ei silti kipeydy. Miina käyttää jalkaa hyvin ja nyt kun se on saanut olla koko lenkin vapaana niin se on myös paremmin oppinut käyttämään jalkaa erilaisissa käännöksissä ja vauhdeissa. Vieläkin sen laukkaaminen näyttää aika hassulta kun vasen jalka elää ihan omaa elämäänsä, mutta Miina selvästi luottaa jalkaansa paljon enemmän kuin aikaisemmin ja se uskaltaa paremmin varata painoa sille. Kyllä siitä vielä hyvä jalka tulee :) Salaa olen jo alkanut haaveilla, että ensi kesänä päästäisiin tokokokeisiinkin...

Vaikka naama kutisee edelleen niin Miina on kuitenkin piristynyt aivan valtavasti viimeisen parin viikon aikana eli kutina ei siis ainakaan ole ollut syy sen vaisuuteen, enpä kyllä sitä uskonutkaan. Mutta onpa kyllä aivan loistavaa, että Miina on jälleen oma itsensä :)

Vuoden ensimmäiset tokoilut

2011-01-07T23:38:00.003+02:00

Kuluneella viikolla on tullut tokoiluvuosi korkattua oikein todenteolla, peräti kolme kertaa on tullut Takkulassa käytyä ja tänään olisi vielä vesikoirien tokoreenit. Ihan äkkiä en muista koska olisin viimeksi näin aktiivinen ollut...
Peppi on puuhastellut, tapansa mukaan, kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Pääasiassa jotain tokojuttuja, mutta kun kerran Takkulassa on esteet sopivasti tarjolla niin tehtiinpä pieni hyppy-putki-sarjakin ja Peppi oli tietysti ihan liekeissä :)
Miina puolestaan on päässyt pitkästä aikaa tekemään ihan oikeita tokojuttuja. Nyt sen jalka alkaa olla siinä kunnossa, että sen kanssa voi alkaa pikkuhiljaa reenailemaan, mutta tietysti jalan sallimissa rajoissa. Jalka on edelleen sen verran löysä, että se vaikuttaa esim. perusasentoihin. Miina on herkästi vinossa, koska se siirtää mieluummin painon oikealle puolelle ja vasen jalka saattaa muutenkin jäädä huonoon asentoon, joten perusasennosta tulee aikas vino. Sama juttu on oikeastaan myös maahan menoissa, lonkka-asento on taattu ja sen lisäksi Miina saattaa olla enemmän tai vähemmän mutkalla johonkin suuntaan. Mutta olen päättänyt olla välittämättä näistä kauneusvirheistä, voisihan sitä tietysti ajan kanssa alkaa vaatimaan kunnon istumista, mutta toisaalta taas Miinalla on takanaan sen verran iso leikkaus, että ei siitä jalasta ikinä tule terveen veroista, joten eiköhän pienet kauneusvirheet ole ihan sallittuja. Jos nyt joskus vielä kisaamaan päästää niin eiköhän niistä aika paljon veroteta pisteissä, mutta asennnoidun niin että tässä on nyt se mihin Miina pystyy ja näillä mennään.
Sitten siihen itse tokoiluun: Miina on ottanut ruutua, jääviä, seuraamista, kaukoja ja luoksetuloa. Ruudussa on paikka parantunut huomattavasti kun olen sitä jonkin aikaa ottanut vain lätkällä. Nyt Miina osuu oikeaan kohtaan melkein aina ja jos se menee yli niin se korjaa itse oikeaan paikaan.
Jääviä olen tenyt sekaisin ja hyvin Miina muistaa (ja kuuntelee) mitä milloinkin pitää tehdä. Seisomisessa se vähän lähtee kääntymään, mutta eiköhän sekin ajan kanssa korjaannu.
Seuraaminen on ollut todella innokasta :) Vähän suorastaan yli-innokasta Miinaksi.. Mutta paikka ja kontakti on hyvä, joten eiköhän se siitä tasoitu.
Kaukot ovat aika haastavat tällä hetkellä, Miina liikkuu melkein oman mittansa eteenpäin. Takapalkka saattaisi auttaa, mutta en haluaisi palkata sitä kauheasti taaksepäin kun taaksepäin kiertyvä liike ei juuri nyt taida olla ihan hyväksi jalalle... Pitäisi varmaan ottaa kaukoja vain ihan läheltä ja vähän miettiä mikä olisi Miinalle helpoin tapa suorittaa vaihdot.
Luoksetuloa olen ottanut pitkältä matkalta suorana ja vähän lyhyemmältä myös stoppien kanssa. Hienosti Miina stoppaa vaikka näitä ei olla tehty kertaakaan leikkauksen jälkeen. Enpä näitäkään kovin usein viitsi vielä ottaa ettei jalka suotta kipeydy, mutta ihan kiva oli nähdä miten hyvin Miinalla on asiat muistissa ja hyvinhän ne tuntuu olevan :)
Enne penne on puolestaan harrastanut seuraamista, ruutua, noutoa, kaukoja ja jääviä. Seuraamista on tehty edelleen melko pienissä pätkissä ja namin kanssa. Namia on voinut jo pikkuhiljaa alkaa siirtämään kädestä taskuun ja silti se ei häiritse keskittymistä. Paikka on edelleen hyvä, käännöksissä takapää saattaa hieman ylityöskennellä ja herkästi käännökset menee istumisen kautta. Muuten olen kyllä varsin tyytyväinen Ennen seuraamiseen. Se ei enää ota niin paljoa häiriötä ympäristöstä ja se muutenkin on levollisempi eikä sillä koko aikaa pyöri silmät päässä niin kuin pöllöllä ;)
Ruutua olen ottanut aika paljon niin, että käydään yhdessä viemässä lelu ruutuun. Näitä on varmaan hyvä tehdä aika paljon ja vain välillä ottaa tyhjiä ruutuja. Vielä kun saisi lähetettyä sen lennosta ruutuun niin tulisi vielä vähän lisää vauhtia.
Nouto alkaa jo olla aikas hieno! Siis puukapulalla, metallia Enne lennättää aika törkeästi... Vielä kun uskaltaisi ottaa askeleen eteenpäin ja opettaa luovutuksen niin nouto olisi jo hyvällä mallilla. Nyt vapautan Ennen kun se istuu nätisti edessä ja sillä alkaa jo olla hyvin malttia istua rauhassa eikä se yritä tiputtaa kapulaa ennen aikojaan.
Kaukoja olen ottanut sekä m-i että m-s vaihtoja. M-I menee jo ihan hyvin, enää Enne ei siirry sivu suunnassa, mutta m-s vaihdossa se siirtyy vähän sivulle. Se on tosin vielä kädessä kiinni ja todennäköisesti se johtuu juurikin siitä, täytyy varmaan vaihtaa palkka toiseen käteen ja katsoa mitä tapahtuu.
Jäävissä on nyt keskitytty lähinnä seisomiseen. Sitä olen ottanut niin, että peruutan ja sanon top ja samalla heitän namin. Kovin napakka seisominen ei ole, mutta kyllä siinä ehkä jo vähän ideaa on, lelu palkka olisi tähän sata kertaa parempi, mutta nopeammin saa paljon toistoja kun palkkaa namilla. Sitten kun idea alkaa selkiitymään Ennelle niin sitten täytyy vaihtaa palkka leluksi.
Niin ja sittenhän Enne teki eilen ensimmäisen oikean paikalla makuun :) Ja samassa rivissä oli vain Ennelle vieraita koiria, eikä kumpikaan niistä ollut kelpie tai vesikoira. Aikas yllättynyt olin Ennen suoritukseen. Se meni ekalla käskyllä maahan, makasi melkein koko ajan levollisesti ja malttoi vielä odottaa sivulle käskyäkin :) Aika ei ollut kovin pitkä, veikkaisin alle kahta minuuttia ja kävin tietysti palkkaamassa välillä, mutta ihan lopussa Enne alkoi jo näyttää siltä, että sille alkaa riittää, mutta malttoi se kuitenkin odottaa. Loistavaa!
Ja tänään homma jatkuu vesikoirien tokoreeneissä :)

Samaa rataa...

2010-12-30T21:46:00.003+02:00

Pläääh! Sama meno se sitten taitaa jatkua terveysrintamalla myöskin ensi vuonna. Ainakin Pepin ja Miinan kohdalla. Miina kävi maanantaina viettämässä aikaa eläinlääkärin vastaanotolla oikein olan takaa ja melkoisen kattavat tutkimukset sille tehtiinkin. Suurin osa tuloksista tulee vasta muutaman viikon kuluttua, mutta sen verran oli jo ihmettelemistä, että Miinalla oli runsas bakteerien määrä huulissa. Aikaisemmin syksyllä samalla alueella oli voimakas hiivakasvu, mutta ilmeisesti lääkitys ei ole purrut koska alueella on nyt bakteereja. Miksi lääkitys sitten ei ole auttanut onkin outo juttu... Toinen ihmettelemisen aihe oli kilpparitulokset: T4 oli normaalirajoissa, mutta TSH oli hieman kohonnut. Kilpparit katsotaan nyt uudestaan ja jatkoa mietitään sitten sen perusteella. Miinan suvussahan on paljon kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten näitä kilppariarvoja on ihan hyvä seurailla ja varsinkin Miinan oireiden perusteella. Verinäytteistä toinen maksa-arvo oli hieman kohonnut, mikä puolestaan voisi viitata hormonaalisiin ongelmiin, mutta muut maksa- ja munuaisarvot oli normaalirajoissa.
Parin viikon päästä sitten, toivottavasti, selviää lisää.
Ja Peppi puolestaan, on jo pitkään ollut todella hyvässä kunnossa, mutta viime yönä se sai jonkinmoisen kipukohtauksen. Peppi ei yleensä yöllä herättele, mutta nyt se herätti kahden maissa vinkumalla ja kun heräsin niin se hyppäsi viereen. Heti arvasinkin, että kaikki ei ole hyvin kun Peppi ei yleensä kainalossa nuku. Se läähätti todella voimakkaasti ja oli muutenkin tuskaisen oloinen. Päästin sen käymään ulkona pissalla ja samalla huomasin, että sen häntä roikkuu oudosti. Vähän niin kuin sillä olisi ollut vesihäntä. Illalla oltiin käyty pitkällä metsälenkillä ja Peppi tietysti kahlaili hangessa koko sen ajan, joten periaatteessa vesihäntä voisi olla ihan mahdollinen vaihtoehto. Vajaan tunnin ajan Peppi vain istui ja läähätti. Silittelin sitä ja tietysti mietin, että pitäsikö lähteä päivystykseen, mutta kokemus on osoittanut, että ei pidä hätäillä ja päivystyksessä ei ihan kauheasti voida Pepin kaltaiselle tapaukselle tehdä. Pikkuhiljaa tilanne helpotti ja Peppi kävi nukkumaan, häntäkin palautui normaaliksi.
Aamulla Peppi oli ihan normaali, tietysti vähän väsynyt, mutta muuten ihan kunnossa ja sama jatkuu edelleen: hieman väsynyt, mutta muuten kunnossa.
Vesihäntä se siis tuskin oli kun se meni muutamassa tunnissa ohi. Enkä usko, että maha oli nyt ongelmana kun Peppi käyttäytyi hieman erilailla kun silloin kun sen maha on kipeä. Jäljelle taitaa jäädä se pahin peikko eli kasvain, se jonka olemassaolon olen jo melkein unohtanut... :(

Rauhallista Joulua!

2010-12-23T19:19:00.002+02:00

Hitaasti, mutta varmasti...

2010-12-22T19:09:00.002+02:00

Miinalla oli tänään leikatun jalan kontrolli ja ihan hyvältä näyttää :) Sidekudostuminen on jalassa nyt siinä vaiheessa kun normaalisti koirilla on silloin kun leikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta, Miinallahan leikkauksesta on kulunut jo reilut viisi kuukautta. Syytä siihen miksi sidekudostuminen on ollut näin hidasta ei voi tietää. Miina on erikoistapaus, jollaista ell Juhakaan ei ole ennen nähnyt. Mutta toipuminen on kuitenkin edistynyt ja se on pääasia. Reisiluunpää ei pääse enää nousemaan lonkkamaljan reunaan ja nyt siis siitä ilkeästä napsumisesta on päästy eroon ja jalka ei myöskään ole enää juurikaan kipeä, koska luukontaktia ei enää ole. Ainoa mikä jalkaa kipeyttää on rasitus, mutta kun rasitusta vähennetään niin jomotus helpottaa. Tämän olenkin huomannut lenkeillä, jos lenkki on liian pitkä niin Miina alkaa keventämään jalkaa ja samalla se myös alkaa enemmän vemppua. Lihasta jalkaan oli tullut paljon lisää mikä tietysti kertoo siitä, että Miina myös käyttää jalkaa hyvin.
Seuraavaksi aletaan lisäämään hieman lenkkiin pituutta ja joka päivä jalkaa liikutetaan varovasti muutamia kertoja eteen ja taakse, sen verran mitä liikerata antaa myöten. Vuodenvaihteen jälkeen fysioterapia saattaisi taas olla paikallaan, mutta luulempa että taidetaan vielä hetki mennä kotikonstein. Sitäpaitsi fyssari Elina antoi jo viimeksi niin hyvät hoito-ohjeet, että niitä samoja voin tietysti käyttää nytkin.
Näillä nyt sitten eteenpäin ja katsotaan mitä tapahtuu. Juha ei ollut enää yhtään huolissaan jalan toipumisesta, mutta sanomattakin on selvää, että toipuminen ottaa todella paljon enemmän aikaa kuin mitä alunperin suunniteltiin. Mutta sama se, eipä meillä ole enää mihinkään mikään kiire.

Koska jalka ei ole enää kipeä, ihan niin kuin olin epäillytkin, niin sitten onkin seuraava kysymys että mikä ihme Miinaa sitten vaivaa??? Se on vaisu, väsynyt, välillä hyvinkin kärttyinen, se väsyy helposti, se kutisee ja sillä on todella huonokuntoinen karva. Melkein joka talvi on ollut sama ilmiö: Miina muuttuu vaisuksi ja väsyneeksi ja useimpina päivinä se vaan haluaisi nukkua. Talvisin se muistuttaa vähintäänkin 10-vuotiasta koiraa vaikka ikää on vasta kolme vuotta... Kilpparit siltä on katsottu joka vuosi, viimeksi kuukausi sitten ja ne olivat raja-arvojen sisällä. Sen verran niissä kuitenkin oli poikkeamaa, että ei kuulemma ole yhtään huono idea katsoa kilppareita uudestaan parin kuukauden kuluttua. Joskus koirilla on kuulemma jo oireita, vaikka kilppariarvot ovat vielä ihan kunnossa. Aikaisempina talvina olen pitänyt vaisuuden syynä jalkaa, joka kipeytyy liukkaalla, mutta koska jalka ei enää ole kipeä niin oireiden syy täytyy olla jossain muualla. Uskomatonta, että Miinan kanssa alkaa olla sama tilanne kuin Pepin kanssa oli todella pitkään: koiralla on vaikka mitä oireita, mutta mitään syytä oireille ei löydy, löytyy vain seurauksia. Eli siis Miinakin on "terve" koira.
Ihan ensiksi Miina menee maanantaina verikokeisiin ja jatkoa suunnitellaan sitten sen mukaan. Koska kaikissa asioissa on aina myös joku hyvä puoli niin tässä tapauksessa se on se, että jalan toipumiselle tekee oikein hyvää, että Miina on rauhassa ;)

Loppukevennys ála Enne penne: tänään en raaskinut laittaa Enneä häkkiin työpäivänajaksi kun se niin kiltisti jäi nukkumaan sohvalle kun lähdin töihin. Kotiin tullessa sitten hieman kadutti aamuinen ratkaisu, sohva oli nimittäin käsitelty uuteen uskoon... Muutama kuukausi sitten Enne oli jo aloittanut sohvan askartelun, mutta kovin pitkälle se ei ollut silloin päässyt, mutta koska Enne yleensä tekee loppuun aloittamansa työn niin sohva oli sitten tänään saanut uuden perusteellisemman käsittelyn. Sinänsä ei ihan kauheasti harmita, koska sohva on jo todella vanha ja uusi on pitänyt ostaa jo keväällä, mutta onneksi joku järjenääni kehoitti ostamaan uuden sohvan vasta sitten kun pentu on lopettanut kaluston tuhoamisen (ja milloinkahan se oikein tapahtuu?!). Eniten taas kerran mietityttää se, että paljonkohan Enne on syönyt sohvan sisälmyksiä...
Alla on muutama kuva Ennen touhuiluista muutaman kuukauden aikana. Niin ja siis tässä on vain murto-osa kaikesta siitä mitä Enne on "vähän" maistanut. Eniten harmittaa silmälasit, jotka tasan kerran olen unohtanut olohuoneen pöydälle, mutta se kerta oli sitten viimeinen... Silmälaseille kävi sitten vielä niin, että ensimmäisellä kierroksella niistä syötiin toinen linssi ja toinen meni vain rikki. Muutama päivä tämän jälkeen Enne oli löytänyt lasit uudelleen, tällä kertaa tietokonepöydältä johon jätin ne kuvan ottamisen jälkeen, ja jatkanut harrastustaan. Laseista ei sitten tämän jälkeen ollut jäljellä kuin vääntynyttä metallia, toinenkin linssi oli nyt palasina. Eikä siinä vielä kaikki: linssin palasia löytyi lattialta muutama liian vähän eli muutama oli kadonnut johonkin... Enne on ilmeisesti fakiiri, jolla on lisäksi vielä rutkasti onnea matkassa, koska tästäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
Ja vahingosta viisastuneena Ennelle häkki heilahtaa jälleen huomenaamulla, vaikka se sitten olisi kuinka kiltin ja viattoman näköisenä nukkumassa! Kuva näkyy vähän huonosti, mutta betoniseinä se siinä on saanut koristeeksi hampaan jäljet...

Silmälasit ensimmäisen käsittelyn jälkeen, toisen käsittelyn jälkeen niissä ei ollut enää paljoa kuvattavaa...

Tästä se alkoi....

Ja tähän se päättyi, ainakin tällä erää.... Huomaa kuinka siististi Enne on ottanut suojapeiton (joka siis peitti sen vanhan reiän) pois, että työnkentely olisi vähän helpompaa. Ja itse mestarihan on niin viattoman näköinen....

Hyppytekniikkaa ja tokoilua

2010-12-19T19:01:00.002+02:00

Viime viikonloppuna osallistuin Ennen kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille. Aivan loistava kurssi ja viikonloppu kaiken kaikkiaan ja agilitymotivaatio pomppasi aivan uusiin sfääreihin :) Aika pitkään onkin jo mennyt niin, että ei oikein ole jaksanut koko laji kiinnostaa ja vähän olin jo kaavaillut, että Ennen kanssa agilitystä tulee sellanen tehdään-jos-keritään-ja-jos-huvittaa- laji, mutta viikonlopun perusteella Ennestä saisi oikein kivan agilitykoiran ja Enne on jo selkeästi päättänyt mikä sen mielestä on hauskin laji ;)
Kurssin alussa Vappu piti luennon oikeasta hyppytekniikasta ja sen merkityksestä. Malliesimerkkinä huonosta hyppytekniikasta oli Vapun oma espanjanvesikoira, jolla kieltämättä hyppytekniikka oli aika pahasti hakusessa ja hyvin tunnistin myös samat piirteet Pepin hyppytekniikassa... Lisäksi Vappu puhui myös koiran fysiikasta ja ennen kaikkea syvien lihasten merkityksestä agilitykoiralla. Paljon hyviä juttuja tuli, vaikkakin ei kauheasti mitään uutta, mutta enemmänkin vahvisti omia ajatuksia agilitykoiran fysiikasta.
Sitten lauantain hyppelyihin: ensin otettiin yhtä hyppyä, jossa katsottiin koiran perustekniikkaa hypätä. Ensin palkkasin namilla, mutta Enne oli jotenkin löysän oloinen niinpä palkka vaihdettiin leluun ja johan alkoi Enneen tulla vauhtia.
Sitten otettiin perussarjaa viidellä esteellä. Rimoja ei pennuilla ollut vaan tolppien välissä oli speed pumpit ja myös ensimmäiselle esteelle ponnistettin speed pumpin takaa. Avustaja piti Enneä kiinni ensimmäisen esteen takana ja itse olin lelun kanssa vastaanottamassa viimeisen esteen takana. Tässä kohtaa videokamera olisi ollut oikein mukava, koska mun vinkkelistä en tietysti nähnyt yhtään Ennen hyppyä sivusta vaan näin vain koiran edestä päin. Muuten hypyt meni oikein hyvin, mutta kerran Enne hyppäsi yhdellä hypyllä kaksi viimeistä estettä, mutta harjoitusopetti koiraa ja seuraavalla kerralla se korjasi itse virheen.
Sunnuntaina homma jatkui hyppysarjalla, joka on ihan täysin pyyhkiytynyt mun mielestä.... Syynä tähän oli se, että kun oli Ennen vuoro suorittaa niin hallin tuli lämmittelylenkiltä muutama koira ja sekös se sitten sai pikkukelpien pasmat ihan sekaisin. Enne on edelleenkin hyvin häiriöherkkä ja vilkkaana koirana sen reaktiot on myös joskus hieman yliampuvia ja niin kävi nytkin. Se unohti täysin mitä ollaan tekemässä ja keskittyi vaan ihmettelemään hallin tulleita koiria ja haukkumaan niille. Hyvä harjoitus sinänsä, että nyt sain oikein hyviä neuvoja miten pitää toimia vastaavissa tilanteissa.
Seuraavaksi otettiin taas perussarjaa, jossa viimeisen esteen etäisyyttä muutettiin joka hypyn jälkeen. Enne oli aivan super hieno! Se osasi arvioida joka kerta viimeisen hypyn etäisyyden eli siis sehän osaa lukea esteiden etäisyyksiä :) Se on kuulemma timantti :))))
Viimeisenä hyppysarjana oli taipumista, jossa oli kolme estettä kaarella ja siitä sitten sai mennä putkeen. Hienosti myös nämä hypyt menivät ja Ennellä oli kyllä niin hauskaa! Se kuulemma onkin pentujen kanssa pääasia, että ne saavat kokeilla uusia juttuja ja pitää hauskaa.
Tästä onkin sitten hyvä jatkaa eteenpäin ja ajattelin nyt talven aikana jatkaa hyppytekniikkaharjoituksia noin kerran kuussa seuran järkkäämissä reeneissä. Ihan kivat pohjat on Ennen agilityuralle tullut jo syntymälahjana kun sillä on valmiina hyvä hyppytekniikka :)

Sitten se toinen laji eli toko, joka ei oikein sujunut... Viime viikolla kävin Ennen kanssa tokoilemassa harva se päivä, mutta olis ehkä myös voinut jättää kokonaan reenaamatta sen verran turhaa puuhaa se oli. Enne oli oikeastaan koko viime viikon aivan älyttömillä kierroksilla, niin kotona kuin reeneissäkin. Se ei vaan kyennyt keskittymään kunnolla mihinkään ja jälki oli sen mukaista. Luoksetuloissa se törmäsi täysiä päin, seuraamisessa huiteli missä sattui, jäävät oli ihan hukassa ja nouto oli aivan järkyttävää kapulan lennätystä. Ruutu oli ainoa mikä onnistui, mutta kun palkkasin lelulla niin Enne juoksi kuin raivopää lelun kanssa pitkin Takkulaa eikä puhettakaan, että antaisi kiinni. Nameilla pystyi jotain tekemään, mutta eipä siinäkään oikein mitään ideaa ole, että koira roikkuu koko ajan kädessä kiinni. Huomautin muutaman kerran haahuilusta, mutta se sai vaan sen aikaan, että Enne paineistui ja keskittyi kahta huonommin, enkä ehkä muutenkaan halua vielä alkaa sitä huomauttelemaan kun se on vielä niin pentu. Vaikka Ennellä ikää onkin kohta yhdeksän kuukautta niin korvien välistä se on vielä ihan kakara.
Eilen oli sitten vesikoirareenit meirän hallilla ja siellä Enne sitten puolestaan oli ihan lapanen. Se otti valtavasti häiriötä muista koirista ja muutenkaan se ei ollut yhtään oma itsensä. Ennenkin olen huomannut, että kun ollaan uudessa paikassa niin Ennellä kestää aikansa ennen kuin se pystyy keskittymään kunnolla tekemiseen, tämän pistän vilkkauden ja kokemattomuuden piikkiin. Pitäisi vaan itse muistaa, että antaa sille aikaa tottua rauhassa uuteen paikkaan ja tehdä tarpeeksi helppoja juttuja, että sitä pääsee palkkaamaan tiheästi. Välillä on vaan vaikea muistaa, että Enne on ihan erilainen kuin vesikoirat, Miina on esimerkiksi siitä ihana koira, että se on sinut kaikkien paikkojen kanssa saman tien ja Miina ei myöskään ota häiriötä kovinkaan helposti. Ennen kanssa pitäisi vaan vielä enemmän käydä reenaamassa häiriössä, että se tottuu, mutta eipä kauheasti huokuta lähteä mihinkään kauppojen pihaan pyörimään näillä pakkasilla :/

Kyllä maalla on mukavaa

2010-12-05T21:25:00.002+02:00

Eilen lähdettiin pitkästä aikaa Tanja ja bc lauman luo Kiikalaan. Viime visiitistä onkin kulunut jo puolisen vuotta eli aivan liian pitkä aika! Hauskaa oli taas turista Tanjan kanssa niitä näitä ja tarjoilut oli mitä parhaimmat :) Loistavasti tuli taas kuuden koiran lauma toimeen keskenään ja vaikka Enne ja Jallis eivät ole kuin kerran aikaisemmin nähneet toisensa niin näillä kahdella on kyllä selvästi sielujen sympatiaa :)
Peppi oli taas kerran aivan ekstaasissa kun se pääsi salaisen haaveensa kimppuun eli vinguttamaan lelupossua! Harvinaista herkkua, jota ei tosin kovin kauaa kestänyt kun possu sai lähtöpassit kaappiin kun Peppi on sitä mieltä, että muut koirat ei oikeastaan voi tulla viittä metriä lähemmäksi HÄNEN possuaan.
Miina puolestaan oli jälleen sitä mieltä, että hänestä tulee Helmin paras kaveri, halusi Helmi sitä tai ei. Miina sitkeästi yritti olla Helmin kaveri, mutta Helmi ei oikein noteerannut Miinan lähentely-yrityksiä millään lailla. Miinaahan se ei haittaa ollenkaan, se vaan istuu ja ihmettelee vaikka toinen ei välittäisi ollenkaan ja jos toinen sattuu murisemaan niin siitähän Miina vaan innostuu lisää, kaikki huomio on positiivistä :)
Enne pääsi myös tekemään tuttavuutta Tomppa-hepan kanssa. Ennen asenne oli kyllä, hmmmm... mielenkiintoinen.... Sitä kyllä pelotti, mutta se kävi todella kuumana ja oli kyllä sen oloinen, että tuleppa heppa tänne niin otan sun turvasta palan irti! On se vaan aika rohkea, tyhmän rohkea suorastaan, vaikka kuinka pelotti niin häntä ylhäällä se Tompalle huusi ja jos hihna olisi antanut myöden niin veikkanpa, että se olisi ottanut hieman lähikontaktia... Kuten Kiikaloitumiseen kuuluu niin lenkkeilyä tuli tietysti ahkerasti harrastettua. Miinan jalan takia ei kovin pitkiä lenkkejä päästy tekemään, mutta koirat kyllä osaavat sen verran tehokkaasti liikuttaa toinen toistaan, että eiköhän se päivän liikuntatarve tullut tyydytettyä ;) Loppulenkistä Miinakin sai kulkea vapaana ja on sillä vaan mieletön itsehillintä kun se ei lähde muiden mukana juoksemaan, vaikka toiset lähtevät nenän alta kaahaamaan miljoonaa.
Lenkkeilyn lisäksi tänään tempaistiin koirille myös pieni esineruutu. Kirjaimellisesti pieni, jota koirat sitten kyllä kukin vuorollaan suurensivat... Peppi ja Miina hakivat tasaisen varmasti omat esineensä ja Enne, joka on siis kaksi kertaa aikaisemmin tehnyt esineruutua, muisti myös yllättävän hyvin mistä on kyse. Toinen esine meinasi Enneltä tosin hukkua kun taisi siinä juoksennellessa unohtua, että miksi täällä ylipäätään juostaan, mutta pienen muistutuksen jälkeen sekin esine löytyi. Ennelle on myös selkeästi esineruudun syvin olemus auennut: siellähän kuuluu juosta ja mahdollisimman lujaa ;)

Enne ei oikein vielä osaa olla vieraassa paikassa yötä ja melkein koko yön se teki kaikkea muuta paitsi nukkui... Sen lisäksi Enne kun on aika vilkas yksilö niin se on lähes aina ajan hermoilla siitä mitä ympärillä tapahtuu ja tähän kun vielä lisätään reippaat lenkkeilyt ja kaikki muu aktiviteetti niin kotimatkalla autossa nukkui yksi hyvin väsynyt kelpie! Ja välittömästi kotiin päästyään Enne jatkoi nukkumista ja nyt se on nukkunut ihan koko illan. Se ei ole edes pikkupentuna nukkunut koko iltaa vaan sille on riittänyt muutaman tunnin päikkärit ja sitten on taas menty lelu suussa pitkin kämppää, mutta nyt se vaan nukkuu. Ennenkin saa näköjään väsytettyä, enpäs olisi uskonut ;) Pepillä ja Miinalla on ilmeisesti parempi turnauskestävyys kun ne ei ole yhtään sen väsyneempiä kuin normaalisti.

Tässä vielä yhteiskuva koko jengistä ja lisää Tanjan ottamia kuvia löytyy täältä: http://picasaweb.google.com/tvahtera2010/451210##

Niitä näitä

2010-11-25T19:53:00.003+02:00

Talvi on tullut ja sen kyllä huomaa koirien kanssa lenkkeillessä: varsinkin Peppi muistuttaa välillä erehdyttävästi lumiukkoa, se kun harrastaa hankisukelluksia oikein todenteolla. Pepillä ja Minnalla tassuihin tartuu lumi, joka jää ilkeäksi kököksi anturoiden väliin ja eihän sellaset lumikököt jalassa ole kiva juosta, ja oma lukunsa on sitten se kotona vallitseva märkyys kun lumet sulavat tassuista... Peppi palelee nykyään aika helposti, sillä on vielä aika lyhyt turkki, mutta sen lisäksi turkki on ohentunut aikas paljon viime talvesta ja vaikka Peppi kuinka inhoaa loimen laittamista niin sellaista se joutuu kyllä ahkerasti käyttämään koko talven. Onneksi se lenkillä liikkuu sen verran rivakasti, että kylmä ei pääse yllättämään jos vaan turkki pysyy kuivana.
Jos Peppi ja Miina muistuttaa välillä lumiukkoa niin Enne on sitten aivan toista maata. Sen turkkiin ei lumi tartu ja eipä sen tassuissakaan ole vielä lumikökköjä ollut :) Vaikka Enne ei palele niin se on kuitenkin joutunut harjoittelemaan loimen käyttöä ja harjoitusta se todellakin vaatii... Välillä loimi saa olla ihan rauhassa, mutta jos tylsyys iskee niin loimeen on helppo purkaa energiaa, tähän menessä loimesta on mystisesti kadonnut jalkalenkit, pieni pala oli toisessa jäljellä todisteena loimen brutaalista käsittelystä. Enne myös kiskoo loimea edestä, mutta siinä touhussa on sen verran hyvät äänitehosteet, että kerkeen aina kieltämään ennen kuin loimi on riekaleina.

Miina on nyt ollut reilut pari viikkoa jumppaamatta ja hieman kevyemmällä liikunnalla ja jalka on yllätys yllätys edelleen löysä ja se napsuu. Eipä tässä kyllä aikaakaan ole paljoa kulunut, joten eiköhän se vielä siitä paremmaksi muutu. Miina on välillä ollut kipeä ja se ei kestä varsinkaan Ennen seuraa yhtään, mutta välillä taas sillä meinaa suorastaan lähteä mopo käsistä kun se niin haluaisi leikkiä muiden kanssa. Tiedä häntä miksi jalka on välillä kipeä ja välillä taas ei, täytynee kysyä viisaammilta.
Miinan kilppari tuloksetkin tuli ja ne on edelleen ihan kunnossa, eli rapsutukseen on joku muu syy. Koska kortisoni ei ihmeitä tehnyt niin nyt sitten on vuorossa ruoka-aineallergian testaus eliminaatiodietillä. Tuttua kauraa, Peppi on käynyt saman eliminaatiodiettirumban läpi muutama vuosi sitten ja sen kanssa väänettiinkin sitten pitkään ja hartaasti oikean ruuan löytämiseksi.

Tokoiltukin ollaan jonkin verran, kylmä ilma tosin haittaa hieman harrastelua, mutta Takkulassa on Ennen kanssa tullut jokusen kerran käytyä.
Seuraamista on tehty edelleen hyvin pientä pätkää ja namiavulla tietysti. Nyt asenne on ollut ihan hyvä, ei juurikaan haahuilua ja paikkakin on ollut hyvä. Käännöksissä on pientä takaosan ylityöskentelyä, mutta eiköhän se siitä tasoitu.
Ruutua on myös otettu, lelu ruudussa edelleen joko niin, että joku vie lelun sinne niin, että Enne näkee tai sitten me viedään se Ennen kanssa yhdessä. Nyt on mennyt ihan kivasti, reitti alkaa olla jo aika suora, mutta jos ruudun lähellä on jotain mielenkiintoista, jota pikku-kelpie voi ihmetellä niin saattaa olla, että ajatus katoaa..
Noutoa ollaan edelleen tehty samanlailla kuin aikaisemminkin, tää ei etene ehkä ikinä tästä... Välillä Enne tuo kapulan jo aika lähelle, mutta muutaman kerran kapula on lähtenyt aivan väärään suuntaan hirmuisen raivon saattelemana. Kun en haluaisi noudosta mitään tappoleikkiä niin en oikein tiedä miten tästä olisi hyvä jatkaa. Pitämisiä ollaan myös tehty jonkin verran, mutta Enne turhautuu aika nopeesti ja joko se keksii jotain muuta tai sitten se ottaa äänen käyttöön, ei kovin hyvä kumpainenkaan...

BTW Enneä tässä päivänä yhtenä mittailtiin Hennan kanssa ja kuinka ollakaan sen säkä on noin 41-42 cm!! Kyllähän se varmasti vielä kasvaa muutaman sentin, mutta ajatella jos se jääkin medikoiraksi...

Poikkeuksellinen Pikku-Miina

2010-11-13T15:12:00.002+02:00

Miina kävi keskiviikkona näyttämässä jalkaansa ell Juhalle, koska jalka on siis edelleen hyvin löysä. Leikkauksesta on nyt kulunut kutakuinkin neljä kuukautta ja normaalisti tilanne on tässä vaiheessa se, että leikattuun jalkaan on alkanut muodostua sidekudosta ja valenivel ja useimmissa tapauksissa jalka on liian jäykkä. Mutta Miinan tapauksessa tilanne on päinvastainen, jalka on hyvin löysä ja koukistuksessa reisiluu pääsee osumaan lonkkamaljan reunaan ja tästä siis johtuu se napsuminen, joka jalasta todella herkästi tuntuu. Lisäksi tietysti voin vain arvata miltä Miinasta tuntuu kun luu osuu vasten luuta... :( Eipä ole Juhakaan ennen nähnyt vastaavanlaista tapausta ja onhan se kieltämättä aika ironista, että Miinan jalka leikattiin siksi, että se oli niin löysä ja nyt se sitten vieläkin on liian löysä, vaikka tilanteen pitäisi olla päinvastainen.
Miinaa on nyt kuntoutettu vesijuoksulla ja erilaisilla jumppaliikkeillä noin 7 viikkoa ja kun normaalisti kuntouttaminen on tietysti leikatulle jalalle hyväksi niin Miinan tapauksessa tämäkin tilanne on päinvastainen, jumppa on ollut haitaksi jalan paranemislle... Toisin sanoen siis kaikki se uskomattoman kova työ, mitä jalan eteen on tähän menessä tehty on ollut ihan turhaa työtä ja mikä parasta niin olen laittanut noin 300 euroa Miinan vesijumppaan ja tämäkin on siis ollut aivan turhaa. GREAT! Lohdutuksen sanoiksi sain sen, että leikatun jalan lihaskunto on kohentunut ja nyt siinä on noin 60 % normaalista lihasmassasta. Aika laiha lohtu kun se on kuitenkin saatu aikaan jalan paranemisen kustannuksella...
MUTTA kaikesta tästä huolimatta Juha on edelleen sitä mieltä, että jalasta tulee vielä oikein hyvä ja siitä tulee ehkä jopa tokokoiran jalka. Paraneminen ottaa vain enemmän aikaa kuin normaalisti. Ensisijainen tavoite on tietysti saada Miinasta kivutonkotikoira ja vasta sen jälkeen voi alkaa miettiä josko siitä vielä tulisi tokokoira.
Nyt on toimintasuunnitelma se, että kuukauteen ei jalkaa jumpata ollenkaan, viikon välein tarkistan onko jalan liikeradat vielä ok ettei jalka pääse yllättäen jäykistymään liikaa. Lenkkeillä saa ja pitääkin, mutta tietysti jalan sallimissa rajoissa. Eli varmaan aikalailla saman mittaista lenkkiä tehdään kuin tähänkin asti, mutta kaikki ylämäkikävelyt jätetään nyt väliin. Tämän lisäksi Miina on kipulääkityksellä ja lihasrelaksantteja koitetaan myös viikon verran.
Vaikka toipuminen nyt sitten viekin odotettua enemmän aikaa niin silti olen varovaisen positiivinen jalan suhteen. Tai oikeastaan olen todella helpottunut kun kerkesin jo ajatella, että jalalle ei voi enää tehdä mitään ja Miinasta varmaan nyt jää loppuelämäksi rampa. Ja pakko myöntää, että alan jo olla aika kyllästynyt jumppaamiseen, joten siinäkään mielessä tauko ei tee yhtään huonoa. Vielähän sitä jalkaa saa sitten jumpata kyllästymiseen asti kunhan se tosta alkaa jäykistyä :)

Sitten vielä loppukevennys: tai kevennys on kyllä aivan väärä sanavalinta, mutta menköön kun en muutakaan keksinyt... Tänään lähdin Pepin ja Ennen kanssa lenkille ja jätin Miina kotiin. Ei käynyt sitten mielessä ollenkaan, että yksin ollessaan Miina harrastaa pöydillä kiipeilyä ja se syö kaiken mahdollisen mitä eteen sattuu... Ja kuinkas sitten kävikään: Miina oli tyhjentänyt keittiön pöydällä olevan rasian, joka oli täynnä pentunappuloita! Siinä oli vähän reilu parin päivän annos ja sen kun mähkii kerralla menemään niin laittaahan se vähän turpoamaan... Nyt sitten innolla odotan, koska ja missä muodossa pentunappulat alkavat tulla ulos. Onneksi on viikonloppu kun ensi yönä tulee varmaan käytyä jokusen kerran ulkona...

Viikon kuulumiset

2010-11-06T16:18:00.002+02:00

Ensin Peppi: viikolla vein Pepin kontrollipissanäytteen ja tsadaa PH on normaalitasolla ja kiteitä ei enää ole :) Helpollapa selvittiin tästä jutusta kun ei tarvinnut kuin vaihtaa ruoka normaali hyposta pikkukoirien hypoon ja lisätä muutama desi vettä ruokaan niin pissaongelmat on selätetty. Huippua! Että elämä ei nyt ihan täydelliseksi pääsisi niin torstaina Peppi alkoi taas turvota pään alueelta. Ensin turposi toisesta silmästä luomi ja sitten huulet, leuka ja kieli. Pitkään aikaan näitä turpoamisjuttuja ei ole ollutkaan, viimeksi taisi olla touko-kesäkuussa, mutta sitä ennen niitä olikin aika tiuhaan. Näihin on yritetty sekä kortisonihoitoa että nesteenpoistolääkitystä, mutta mikään ei ole kovin hyvin auttanut. Turvotus kestää aikansa ja häviää sitten pikkuhiljaa muutaman päivän kuluessa. Peppi oli ihan normaali, joten en nähnyt aiheelliseksi kiikuttaa sitä eläinlääkäriin ja nyt turvotusta ei juurikaan ole. Ja Peppiähän ei tietysti mikään turvottelu haittaa pätkääkään, samaan tahtiin se painaa menemään Ennen kanssa, joten nou hätä!

Miinan kuntoutuminen puolestaan tuntuu nyt menevän enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Ontuminen ei ole yhtään helpottanut kipulääkityksellä ja jalka naksuu edelleen. Pisteenä iin päälle Enne törmäsi melko kovalla vauhdilla Miinan leikattuun jalkaan lenkillä ja sehän ei ainakaan helpota yhtään tilannetta. Törmäyksestä oli se seuraus, että nyt Miina käyttää entistä huonommin jalkaa ja jalka myös kipeytyy entistä helpommin. Vahinkoja aina sattuu, mutta eipä tainnut olla Ennen puolelta ihan täysi vahinko törmätä Miinaan... Se aina tilaisuuden tullen koittaa vähän töniä Miinaa ja tosi usein se kaahaa ihan Miinan nenän edestä ja Miina joutuu väistämään ettei tule kolaria. Ja Miina reppana ei edes rähähdä Ennelle vaan kiltisti väistää sivuun, onneksi Miina kulkee hihnassa suurimman osan aikaa niin muutaman kerran oon kerinnyt laittaa jalan väliin kun Enne on yrittänyt teilata Miinaa ja se onkin sitten tullut mun jalkaa päin ja tietysti siitä tulee sitten Ennelle heti noottia. Aion nyt ottaa tiukan linjan, että Enne ei saa kaahata Miinan läheltä ettei satu lisää vahinkoja.

Tämän kaiken lisäksi Miina kutisee edelleen hiivalääkityksestä huolimatta. On kuulemma kolme vaihtoehtoa miksi se edelleen kutisee: ensinnäkin ruoka-aine allergia, Miinalla ei ole mahaoireita, mutta siitä huolimatta allergia on mahdollinen. Sitten ilman allergeenit, on hyvin mahdollista, että tässä meidän uudessa asunnossa on jotain mikä Miinaa ärsyttää. Sitten se kolmas vaihtoehto on kilpirauhasen vajaatoiminta, tähänhän Miinalla on iso sukurasite, joten enpä olisi yhtään yllättynyt jos iho-oireet johtuiskin siitä.

Ensi viikolla Miinalla on lonkan kotrolli ja samalla reissulla otetaan kilpparikokeet ja aloitetaan lyhyt kestoinen kortisonikuuri. Jos kilpparikokeet on ok, niin jäljelle jää ilman allergeenit ja ruoka-aineallergia. Jos Miina reagoi kortisonikuuriin niin kyseessä on ilman allergeenit jos taas kortisonilla ei ole mitään vaikutusta niin todennäköisesti kyseessä on ruoka-aineallergia. Niin tai näin niin kaikki yllä olevat vaihtoehdot on hoidettavissa, pääasia, että syy kutinalle löytyy ja että se saadaan loppumaan.

Sitten vielä Enne penne: kauheesti ei olla tällä(kään) viikolla keritty tokoileen, mutta jotain sentään ollaan tehty. Ruutua on otettu niin, että joku vie ruutuun lelun niin, että Enne näkee sen. Vaikka Enska näkee kun lelu viedään ruutuun niin sehän ei silti tarkoita, että sinne välttämättä mennään suorinta reittiä. Jos matkan varrella on jotain kiinnostavaa niin Enne tekee joko hirveän kaarroksen ruutuun mennessä tai sitten se eksyy matkalla tai ainakin vähintään unohtaa missä se lelu on...

Seuraamista on tehty edelleen nameilla. Välillä menee ihan kivasti, mutta välillä taas seuraaminen on ihan kauheaa haahuilua. Mitään pitkiä pätkiä en edes tee, mutta silti Enne välillä haahuilee ihan missä sattuu. Pitäisi varmaan ottaa vieläkin lyhyempää pätkää.

Luoksetuloja olen ottanut tolpan kierron kautta. Ennellä on välillä hieman liikaa vauhtia ja se tulee ensin todella ryhdikkäästi eteen istumaan, mutta aika pian se läsähtää jommalle kummalle lonkalle istumaan. Tätä ongelmaa ei ole jos ottaa lyhyemmältä matkalta kun Enska kerkiää kokoamaan itsensä ennen eteen istumista. Tai ainakin näin kuvittelen asian olevan.

Noutoa ollaan myös otettu sekä vauhtinoutona että kapulan ylös ottamisena. Vauhtinoudot sujuu hyvin, mitä nyt joskus on liian kiire kapulan nostamisessa ja se saattaa unohtua matkalle ;) Asenne on nyt ollut myös kohdallaan, Enne ei enää mene tappomeiningillä kapulalle vaan nyt se on sellanen sopivan innokas. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa työstämään luovuttamista.

Jääviä ollaan myös jonkin verran tehty. Tänään viimeksi mietin, että pitäiskö sittenkin ottaa käyttöön tokossa maahan menossa eri käskyn kuin mitä käytän arkielämässä. Enne penne kun on vähän vilkas yksilö niin olen opettanut sille, että sen pitää mennä arkielämässä maahan tietyissä tilanteissa ja se on ihan sama millä tyylillä se menee kunhan se menee ja pysyy siellä kunnes toisin määrätään. Vielähän tämä ei ihan täydellisesti toimi, mutta idea alkaa Ennelle olla jo selvä. Tokon suhteen ongelma on vain siinä, että siinä maahanmeno saisi olla sellanen vähän iloisempi suoritus ja saattaisi olla koiralle selkeämpää jos käyttäisin ihan eri käskyjä. Tätä täytyy hieman pohtia...

Loppuun vielä kaverikuva Pepistä ja Miinasta, ne on niin samikset sisko ja sen sisko

Ja Ennestä aparikuva ;)

Tokoa ja vesijumppaa

2010-10-27T20:17:00.003+03:00

Tänään käytiin Sarin kanssa tullilla tokoilemassa. Miina huilaili porukoilla eli matkassa mukana oli Peppi ja Enne. Peppi pääsi ottamaan muutaman kerran ruutua ja hötsäilemään niitä näitä. Pepillähän on jo jonkin aikaa ollut limakalvot vaaleat ja tänään oikein pisti silmään kuinka kalpean näköinen se oli kun otin sen autosta. Kurkkasin sen ikenien väriä ja nehän oli suorastaan siniset! Muutaman kerran aikaisemmin olen huomannut, että sen suun limakalvot on melkein siniset jos sillä on yhtään kylmä, mutta nytkin sillä oli loimi päällä autossa ja vielä ei edes ole pakkasta. Saattaahan se olla, että limakalvojen väri johtuu jostain muustakin, mutta olen kyllä viime keväästä asti huomannut, että Peppi palelee nykyään tosi herkästi. Ennen se ei palellut ikinä, mutta nyt se on ihan syväjäässä heti jos se kastuu. Täytyypä alkaa ihan tosissaan kehitteleen Pepille talven varalle jotain superlämmintä loimea.

Sitten niihin varsinaisiin reeneihin: Enne aloitti seuraamisella. Otin sekä käännöksiä, että suoraa pätkää ja varsinkin alussa se meni oikein kivasti. Paikka oli hyvä, samoin kontakti, mutta lopussa Enne selkeästi alkoi väsyä ja se muuttui jotenkin levottomaksi ja keskittyminen alkoi herpaantua.
Seuraavaksi otin luoksetuloa tolpan kierron kautta ja pysätin muutaman kerran. Tarttis varmaan olla sata kertaa nopeampi palkkauksessa kun Enne kyllä pysähtyy hyvin, mutta kun mää jään, aivan liian usein, jotain haaveilemaan niin se ehtii mennä joko maahan tai istumaan. Muutaman kerran otin myös eteen tulemisia ja hyvinhän se tulee reilulla käsiohjauksella. Tässäkin vois varmaan pikkuhiljaa edetä ja ainakin vähentää käsiapua.
Sitten ruutua. Sari vei lelun ruutuun ja sinnehän se Enne sitten valtaisalla loikalla meni. Hassua miten se nykyään toimii noin hyvin lelulla kun kesällä Enneä ei kauheesti kiinnostanut koko lelu ruudussa. Kerran otin myös niin, että Sari muka vei lelun ruutuun ja lähetin Enskan sitten tyhjään ruutuun. Hieman oli Enne ihmeissään, että mitäs hittoa, missäs se lelu on, palkkasin sitten kun se oli oikeassa kohdassa. Tässäkin pitäsi vaan palkata nopeammin eikä jäädä ihmettelemään kun Enne on oikeassa paikassa...
Lopuksi piti ottaa vielä tunnari, mutta Ennen mieliala on sellanen, että päätin jättää tunnarin toiseen kertaan. Enne oli tänään hieman.. hmmm... vauhdikas! Pitkään aikaan se ei ole ollut noin kierroksilla kuin tänään, se kaahasi pitkin kenttää ja keskittyminen oli hieman hakusessa. No Enska on vielä penska ja se yleensä keskittyy tosi hyvin niin täytyyhän sitä välillä saada kaahaillakin :)

Miina oli taas tänään Elinalla vesijumpassa. Tällä kertaa ei laitettu kelluketta leikattuun jalkaan, koska kellukkeen tuoma vastus on vielä liikaa. Nyt Miina kävelikin välillä tosi hienosti, välillä sen askeleista ei huomannut, että kumpi on leikattu jalka. Välillä se sitten taas kulki ihan toispuoleisesti ja todella herkästi sillä tasapaino horjuu ja sitten käveleminen on taas aikamoista räpiköintiä. Nyt kuitenkin päästiin jo melkein puoleen tuntiin, ilman että Miinalla menee herne nenään, että on sitä jotain edistymistä tapahtunut.
Paras kohta Miinan mielestä tässä vesijumpassa on kuitenkin kuivaaminen. Se saa ihan hillittömät hepulit kun sitä kuivataan eikä puhettakaan siitä, että se olisi rauhassa aloillaan. Miinan mielestä kuivaaminen on aina ollut aivan ihanaa puuhaa ja varsinkin nyt kun se ei saisi liukastella märällä lattialla niin on sitä vaan aika vaikea pitää aloillaan :)
Jalka on edelleen ihan tasan yhtä löysä kuin kuukausi sitten ja eikä jalan lihaskuntokaan ole kauheasti kasvanut eikä se kauheasti voi kasvaakaan niin kauan kun lenkkejä ei voi pidentää. Miina jaksaa hyvin kulkea metsässä noin 30-45 minuuttia helpossa maastossa, mutta jos lenkkiä pidentää niin ontuma voimistuu. Lihaskuntoa ja jalan käyttämistä on nyt, jumpan lisäksi, koitettu kasvattaa tekemällä offroad-lenkkejä eli osa lenkistä kuljetaan umpimetsässä. Tässäkin joutuu tarkasti valitsemaan maaston ettei mene liian vaikeaksi, ei saa olla kiviä, kantoja, koloja, kaatuneita puita, ojia yms. Onneksi tässä ihan lähellä on täydellinen maasto tähän puuhaan ja sen lisäksi kyseisestä metsästä löytyy vielä mäkiä, jossa päästään tekemään sik-sak- kävelyä. Täydellistä :)

Kuntoutusta, kuntoutusta ja vielä lisää kuntoutusta

2010-10-14T19:04:00.003+03:00

Siinäpä se, viimeisten viikkojen ohjelma. Miina on käynyt joka viikko kävelemässä vesialtaassa ja sen lisäksi teen sen kanssa vähintään kerran päivässä sik-sak kävelyä ylämäkeen, kavalettiharjoituksia, painonsiirtoharjoituksia ja venytyksiä. Muutama viikko sitten ostin sille BoT-loimen, ihan varma sen erinomaisuudesta en vieläkään ole, mutta eipä siitä ainakaan mitään haittaa ole. Lisäksi Miina on opetellut istumaan ja makaamaan käyttäen oikein vasenta jalkaa, eli siis niin että jalka ei lenkota hervottomana sivulla.
Paljon on siis jo tehty jalan kuntoutumisen eteen ja paljon on vielä työtä edessä, mutta tällä hetkellä vaivaa ihan pieni epäusko kuntoutumisen suhteen, koska jalka on edelleen aika löysä. Jos jalkaa nostaa, se lähes aina "naksahtaa" ilkeän tuntuisesti, samanlainen naksahdus tuntui silloin kun jalka oli juuri vasta leikattu, koska sidekudostuminen ei ollut vielä alkanut. Nyt leikkauksesta on jo kolme kuukautta ja jalka tuntuu edelleen todella löysältä. Toisaalta mulla ei ole vertailukohtaa kun en ennen ole nähnyt koiraa, jolle olisi tehty vastaava leikkaus, joten en tiedä miltä jalan tässä kohtaa pitäisi tuntua, mutta ihan vaan näppituntumalla tuntuu aika hurjalta, että jos jalka vähänkin nousee niin reisiluunpää osuu edelleen lonkkamaljan reunaan.
Miina kuitenkin käyttää jalkaa ihan hyvin, sitä se on oikeastaan koko ajan tehnytkin. Joka askeleella se varaa painoa jalalle, mutta ei välttämättä aina kovin hyvin. Toisaalta tämä on vielä ihan normaalia, koska Miina on viimeiset kolme kuukautta pärjännyt kolmella jalalla niin eipä sillä ole syytä alkaa käyttämään kunnolla jalkaa. Muutama viikko sitten Miina ravasi ensimmäisen kerran jalalla ja nyt se jo pystyy ravaamaan ihan mukavia pätkiä. Jalalle olisi parempaa hidas kävely, mutta taas selkälihaksille ja rangalle ravipätkät on hyvästä. Ravatessa jalka ei myöskään kierry sivulle, mitä se taas hitaassa kävelyssä tekee.
Vaikka edistymistä on tapahtunut paljon niin silti huolestuttaa jalan löysyys, joka on pysynyt lähes samanlaisena jo kuukauden, vaikka jalan pitäisi jäykistyä... Tiedossa oli jo ennen leikkausta, että toipuminen vie vähintään puoli vuotta eli mistää nopeasta toipumisesta ei voi puhua, mutta silti. Välillä näyttää siltä, että Miinalla ei ole mitään käryä miten jalka alla on vai onko se ollenkaan.
No niin tai näin ahkera kuntoutus, sekä kotona että vesialtaassa, jatkuu edelleen ja jalan löysyyttä seurataan. Huono homma on vaan se, että eipä sille oikeastaan mitään pysty tekemään, joten pitää vaan jaksaa jumpata jalkaa ja antaa ajan kulua ja toivoa, että sidekudostumisen myötä löysyys häviää. Koska se sitten tapahtuu onkin sitten arvoitus...

Puolivuotispäivät

2010-10-03T17:40:00.005+03:00

-Enne täytti vajaa pari viikkoa sitten puoli vuotta! Taas on pakko todeta, että kyllä se aika vaan rientää nopeasti kun vastahan se oli pikku pentu ja nyt se on jo puolivuotias huligaani ;)

- Puolivuotta on myös kulunut täyteen siitä kun Pepillä diagnosoitiin munuaiskasvain. Silloin ennuste oli max kaksi kuukautta, kahden kuukauden jälkeen ennustetta korjattiin puoleen vuoteen ja nyt sitten sekin rajapyykki on ohitettu :) Ja Peppihän se edelleen mennä porskuttaa vanhaan malliin vailla minkäänlaisia oireita :))))

-Miinan toipuminen ei ihan vielä ole puolen vuoden rajapyykkiä saavuttanut, mutta kohta ollaan jo puolivälissä ja ne pahimmat kuukaudet eli ensimmäiset kolme kuukautta alkaa olla takana päin. Puolen vuoden kuluttua leikkauksesta Miinan pitäisi jo pystyä normaalisti käyttämään jalkaa ja nyt jo sen kanssa pystyy tekemään ihan kivan mittaisia metsälenkkejä. Vesijumppaa Miina jatkaa kerran viikossa edelleen, viimeksi Miina käveli jo hienosti koko 20 min :) Aika hassu koira se vaan on kun viimeksi sille laitettiin TODELLA lämmintä vettä niin se ei rutissut kertaakaan eikä yrittänyt kiivetä altaasta pois vaan siellä se ihan tyytyväisenä käveli koko 2o min. Miinalle pitää siis olla vähintääkin kylpyläolosuhteet, että neiti ei ihan jäädy ;)

- Ja vielä yksi: noin puolen vuoden päästä kaikki mun koirat täyttää vuosia. Miina täyttää 3.3, Enne 21.3 ja Peppi 5.4 Liekö ihan sattumaa, että kaikilla on synttärit melkein kuukauden sisällä... Ainakin on helppo muistaa rokotukset kun kaikilla on samaan aikaan.

Puolivuotispäivää on sitten vietetty tekemällä kaikkia kivoja juttuja kuten:

Kaivettu suurensuuria kuoppia... Vedetty lelua enemmän ja vähemmän tosissaan....

Ja istuttu söpösti kameran edessä pää kallellaan

Loppuun vielä kuva Miinan hienosta arvesta, joka paljastui karvojen alta.
Aikas katu-uskottava ;)

Jos muuten joku miettii, että kuinka Enne on häkkieläimenä viihtynyt niin hyvin on viihtynyt :) Se käy melkein heti nukkumaan kun laitan sen häkkiin ja iltaisin se toisinaan menee itse häkkiin nukkumaan. Nykyään jos joku tavara on hukassa niin häkistä kannattaa ensimmäisenä katsoa. Eilen Enne oli vienyt sinne maton, lehden ja jonkun lelun jäänteet, mutta pitäähän sitä tietysti vähän sisustaa, että siellä vihtyy ;)

Enne muuttaa...

2010-09-22T12:34:00.003+03:00

Enne penne, joka tuhoaa talossa ja puutarhassa on saanut uuden kodin, nimittäin metallihäkin :) Järkipuhetta/pelottelua vierasaineleikkauksesta kuunneltuani tulin siihen tulokseen, että silloin kun koirat ovat keskenään kotona, Enne saa viettää aikaansa häkissä. Ihan vaan oma turvallisuutensa takia... Se kun ei vaan tyydy järsimään tavaroita vaan Enne syö kaiken mitä se saa irti ja esim. betoniseinän palaset tai CD-levyt ei välttämättä aina kulkeudu suolistossa sutjakkaasti eteenpäin. Yöt Enska on jo jonkin aikaa viettänyt häkissä, mutta päiväksi en ole raaskinut sitä häkkiin laittaa, mutta eilen sitten kuuntelin hieman järkipuhetta ja samantien kävin ostamassa isomman häkin, jossa Enne mahtuu nukkumaan vaikka poikittain. Ja päiväksi se saa sinne aina ison luun askarreltavaksi, aikaisemmin luita ei ole päiväksi voinut antaa kun Peppi on "hieman" natsi ja se hakee muilta luut pois heti kun mun silmä välttää ja vahtii niitä sitten vaikka koko päivän. Mutta nyt Enne saa rauhassa syödä luita turvallisesti häkissä. Ja mää saan olla turvallisin mielin töissä kun ei tarvii kotiin tullessa jännittää, että mitähän se Enne on tänään syönyt :)

Pentupäivä, jumppaa ja muuta mukavaa

2010-09-19T19:37:00.002+03:00

Enne näyttää tossa kuvassa ihan jättiläiseltä! Ei se oikeasti noin iso ole, se vaan valitsi (tietysti) kiven korkeimman kohdan poseerauspaikakseen. Ja koska Enskan korvat on hieman erilailla asennettu kuin vesikoirilla, niin se näyttää myös sen takia suuren suurelta. Todellisuudessa se taitaa olla vain hieman isompi kuin Peppi ja Miina.
Sitten kuulumisia:

Ensin tietysti Peppi. Kaikki hyvin tällä rintamalla :) Peppi ja Enne ovat löytäneet yhteisen (riehumis)sävelen ja ne jaksaa painia ja koheltaa melkein liiankin paljon... Välillä on jo ollut pakko kieltää niitä kun huonekalut alkavat olla neitien painileikkien tiellä. Peppi nuolee mahaansa samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta nyt sillä ei enää ole ollut leuan turvottelua eli ihan hyvin menee edelleen :)

Miina pääsi viime viikolla fyssari-Elinan käsittelyyn ja heti ensi töikseen Elina laittoi Miinan vesialtaaseen kävelemään. Miina ei kauheasti tästä harrastuksesta pitänyt ja rutina oli sen mukaista... Oli tosi mielenkiintoista nähdä kuinka Miina vasenta jalkaa käyttää kun ei sitä oikein itse pysty lenkillä näkemään. Vaikka se sitä käyttääkin niin kyllähän se sitä paljon myös keventää ja nyt olisi tärkeää saada se varaamaan painoa kunnolla jalalle ettei se opi kulkemaan toispuoleisesti. Tai siis senhän se on jo oppinut, mutta nyt täytyy rikkoa kaava ja laittaa Miina myös käyttämään vasenta jalkaa, se kuulemma voi keventää sitä vaikka loppu elämänsä jos ei sitä opeta käyttämään sitä....

Yllätys ei tietystikään ollut se, että Miinan koko ranka on ihan jumissa, samoin lavat ja oikea takajalka, erityisesti reisi ja lonkka, siis lyhyesti, koko koira on ihan jumissa :( Vasenta jalkaa ei tällä kertaa käsitelty ollenkaan ettei Miinaa olisi kiusattu liikaa. Tosi hyvät kotijumppaohjeet saatiin ja nyt keskitytään erityisesti painonsiirtoharjoituksiin ja venytyksiin ja ensi perjantaina uusi reissu Elinalle.

Hyvä juttu on se, että Miina ylipäätään käyttää jalkaa, kaikki koirat ei pari kuukautta leikkauksen jälkeen käytä vielä jalkaa ollenkaan, mutta huono juttu on tietysti se, että Miina on aivan jumissa. Se ei ainakaan auta käyttämään vasenta jalkaa kun kaikki paikat on muutenkin kipeät ja jumissa. Mutta ei se kuulemma enää jouluna onnu :)

Enne pääsi viime lauantaina tapaamaan kaikki sisaruksensa ja tietysti myös äippä-Kitan Kiipelin pentupäivänä. Oli todella mukavaa tavata kaikki pennut ja niiden ihmiset :) Kauhean mukavia pentuja kaikki olivat ja niin taitavia. Päivä aloitettiin tokoilemalla ja olipa hauska huomata muissa pennuissa samoja piirteitä kuin Ennessä. Enne ei suinkaan ole ainoa pentu, joka viilettää mielellään pitkin kenttää lelu suussaan ;) Kaikki pentuset keskittyi myös todella hyvin, silloin kun tehdään töitä niin silloin tehdään töitä eikä häröillä.

Tokoilemasta lähdettiin paimentamaan Tainalle. Enne kävi aivan kauheilla kierroksilla koko ajan ja meidän paimentamisesta ei kyllä jäänyt kerrottavaa jälkipolville... Kiitos Annelle ja Tainalle taas kerran mahdollisuudesta päästä paimentamaan!

Lopuksi oli sitten aika päästää hunnit irti ja kun seitsemän vähän alle puoli vuotiasta kelpiepentua painaa pitkin pihamaata, niin eihän siinä muuta voi kun polvet koukussa katsella ja koittaa väistellä :) Oli niillä vaan niin hauskaa keskenään! Kiitos Hennalle ja kepolle päivän järjestämisestä ja kiitos kaikille mukana olleille, oli todella mukava päivä :)))))

Sitten vielä loppukevennyksenä Ennen viikon askartelut: viime viikolla Enne on keskittynyt itsensä sivistämiseen. Sille on maistunut niin klassikko Ylpeys ja Ennakkoluulo kuin myös Kiroileva siili. Mutta kaikesta eniten se on kuitenkin ollut kiinnostunut toisesta kotimaisesta kielestä ja ruotsi-suomi sanakirjaa on luettu todellakin kannesta kanteen. Perjantaina oli sitten aika siirtyä hieman viihteellisemmälle linjalle ja iskun kohteeksi joutui Frendien DVD-boxi. Sinänsä jännä juttu, että luulin ettei Enska pääse näihin käsiksi kun ovat kompostiverkon takana, mutta väärässä olin... Sen lisäksi yksi CD-kotelo löytyi lattialta tyhjänä ja järsittynä. Mutta missä ihmeessä se CD on??!! Olen melkein sata varma, että kotelossa oli CD, mutta mistään en sitä ole löytänyt. Myöskin osa CD:n tausta levystä oli kadonnut, osa löytyi järsittynä sohvalta. Arvoitukseksi jää, että mihin ihmeeseen yksi CD on voinut kadota, eihän nyt koira voi koko CD:tä syödä, eihän????

Kiirettä pitää...

2010-09-08T12:36:00.004+03:00

Mutta aina kerkiää pikaisesti päivittään blogia ja laittaan muutaman kuvan...

Viime aikoina pitänyt hieman kiirettä erinäisistä syistä johtuen ja siksi myös treenaaminen on jäänyt aika vähälle... Enne on viime viikkojen aikana viihdyttänyt itseään jos jonkinlaisella askartelulla, hampaat on uponnut mm. seinään, sohvaan, televisiotasoon ... Ja että rikos olisi täydellinen, se vielä syö kaiken irtoavan materiaalin eli joskus saa tehdä todellista salapoliisin työtä kun jäljittää jonkun pienen murusen alkuperää. Alku viikosta jouduin aika kauan ihmetteleen, että mistä ihmeestä on peräisin pienet ruskeat muovinpalaset, alkuperäksi paljastui televisiotaso. Sen lisäksi että Enne oli syönyt yhdestä sivusta kokonaan reunalistan päällä olevan muovin, se oli myöskin syönyt lastulevyä aika ison siivun. Tosin niitä lastulevyn paloja ei ollut missään eli ne on kadonnut parempiin suihin...

Muutaman kerran ollaan käyty tokoilemassa. Peppi ja Miina on tehnyt jotain pikkujuttuja ja Ennen settiin on kuulunut lähinnä luoksetulot, paikalla istuminen, kapulan pitäminen, merkki ja seuraaminen. Seuraamista olen alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ottanut namilla ja ainakin ne pienet pätkät joita olen ottanut on mennyt ihan kivasti. Taidanpa ainakin vielä hetken jatkaa tällä menetelmällä kun tuntuu toimivan niin hyvin.

Enne on muutenkin ollut nyt tosi kivassa vireessä tokoillessa. Se pysyy paremmin lähellä ja jaksaa selvästi keskittyä paljon paremmin. Vauhtiakin sille on tullut lisää, mutta se ei kuitenkaan yhtään sählää eli oikein kiva Enne penne on :)

Miinan toipuminen on nyt sitten vuorostaan mennyt hieman takapakkia. Jalka on edelleen liian löysä ja jumppaaminen jätetään nyt toistaiseksi. Aika ilkeältä jumppaaminen on viime päivinä tuntunutkin kun jalka lonksuu ja reisiluunpää osuu herkästi lonkkamaljan reunaan ja aiheuttaa Miinalle kipua. Jalalle ei voi oikein tehdä mitään, on vain odotettava, että sidekudosta alkaa muodostua jalkaan ja jäykistää jalkaa. Onneksi ensi viikolla Miinalla on fyssariaika.

Pepin pissanäytteen vein maanantaina ja sillä puolestaan on korkea ph ja neljää tai viittä eri bakteerikasvustoa. Nyt koitetaan saada ph alemmaksi ja kuukauden päästä uusi näyte, jos edelleen löytyy bakteerikasvustoja niin sitten pitää miettiä, että mitä asialle voidaan tehdä. Peppi on kuitenkin muuten ihan hyvässä kunnossa, tosin viime päivinä se on ollut hieman kärttyisämpi ja se nuolee taas/edelleen mahaansa, mutta enpä nyt vielä kovin huolissani se voinnista ole. Sen verran olen vuosien varrella oppinut lukemaan Peppiä, että tiedän kyllä milloin sillä on kipuja tai huono olo.

Invaosaston kuulumisia

2010-08-24T11:47:00.003+03:00

Ensin Peppi: tänään oli se totuuden päivä, joka on jo reilun viikon pyörinyt mielessä koko ajan ja josta olen vain muutamille ihmisille kertonut, koska jos uutiset olisivat huonoja niin olisi aivan liian raskasta kertoa Pepin voinnista monelle ihmiselle.

Pepillä oli siis tänään munuaiskontrolli eli siltä katsottiin maksa-ja munuaisarvot ja punasolut. Jos munuaisarvoissa olisi heittoja se tarkoittaisi käytänössä sitä, että jatkoaika olisi melkolailla käytetty. Pepin voinnin perusteella arvioin, että joko sen arvot on edelleen ihan kunnossa tai sitten ne olisivat ihan päin mäntyä ja ihan oikeassa olin...

Pepin punasolut olivat hieman alakantissa, josta johtuen Pepin limakalvot ovat hieman vaaleat, mutta muuten kaikki arvot olivat oikein loistavia!!! :) :) :) :) :) :) Jeeee! Olen niiiiiin onnellinen ja helpottunut! Ja jos tilanne pysyy ennallaan niin seuraava kontrolli on sitten puolen vuoden päästä! Olisi kyllä aivan käsittämättömän loistavaa jos Pepin vointi pysyisi seuraavat puoli vuotta yhtä hyvänä kuin tähän asti. Tietysti vaaka voi koska tahansa kääntyä toiseen suuntaan eikä Peppi missään nimessä ole terve koira, eikä siitä koskaan sellaista tulekaan, ja edelleen päivä kerrallaan eletään ja nautitaan näistä yhteisistä hetkistä, mutta on se vaan ihmeellistä, että siitä kahden kuukauden ajasta, joka Pepille maaliskuun lopussa annettiin on menty yli jo reippaasti. On se vaan niin ihmeellinen koira :)

Sitten Miinan kuulumisia: Miina kävi kontrollissa viime viikolla ja kaikki hyvin silläkin saralla :) Leikatun jalan lihaksisto on ohentunut odotettua vähemmän ja Miina käyttää jalkaa jo melko hyvin. Kävellessä se astuu jalalla joka askeleella, mutta jos rytmi muuttuu niin edelleen jalka nousee ylös ja sitten pompotellaan kolmella jalalla. Ainoa pikku miinus on se, että jalka on edelleen turhankin liikkuva, jalassa ei juurikaan ole vielä sidekudostumista ja sen takia reisiluunpää pääsee osumaan lonkkamaljan reunaan ja aiheuttaa tietysti kipua. Jalan pitäisi jäykistyä aika nopeasti kun jumppaamista himmataan hetkeksi, joten mistään isosta ongelmasta ei ole kyse. Lenkkejä saa edelleen pidentää ja nyt sitten köpötellään jo 1-2 km lenkkejä. Sinänsä mukava tilanne, että nyt kaikki koirat voi ottaa lenkille mukaan kun Miina menee hihnassa ja Peppi ja Enne saa juosta vapaana. Peppi ja Enne liikuttaa itse itseänsä tai toinen toistansa sen verran tehokkaasti, että niillekin riittää oikein hyvin parin kilometrin lenkki. Lenkkien lisäksi Miinan jumppaohjelmaan kuuluu vedessä kahlaaminen, toivottavasti vedet eivät vaan ihan vielä kylmene kun Miina on niin herkästi paleleva yksilö, että sitä ei voi kovin kylmiin vesiin viedä. Kaiken kaikkiaan paraneminen etenee oikein hyvin ja edelleen Juha on sitä mieltä, että jalasta tulee oikein hyvä :)

Aika ihmeellistä tämä elämä on kun viimeiset pari-kolme vuotta Pepillä ja Miinalla on molemmilla ollut yhtä jos toista terveysongelmaa ja mikään ei koskaan ole mennyt ihan putkeen toipumisen suhteen, aina on tullut takapakkia ja useinmiten sitä on tullut oikein rutkasti. Mutta nyt näyttää siltä, että onni on kääntynyt vihdoinkin :) Miinan toipuminen on mennyt paremmin kuin tosi hyvin ja Peppi sitten taas, no mitä tähän nyt enää sanoisi, kiitos vaan sille yläkerran tyypille, joka on meille tämän jatkoajan antanut! Joskus elämä vaan on SAIRAAN HIENOA!!! :):) :)

Paimennusta

2010-08-23T09:14:00.002+03:00

Eilen oltiin kelpieporukalla opettelemassa paimennusta Hilskan Kaisalla Rymättylässä, allekirjoittanut saikin oppia oikein kädestä pitäen, kirjaimellisesti ;)
Ennen kanssa ollaan muutama kerta oltu aikaisemminkin lampailla ja Enne on kyllä ollut kiinnostunut lampaista, mutta mulle ei oikein ole valjennut, että mitä mun siellä pitää tehdä... Kaisa oli oikein loistava opettaja ja oli todella hienoa nähdä eri tasoisia kelpejä paimentamassa, pikku hiljaa mulle alkaa sekin selvitä, että kuinka kelpie paimentaa.
Ennen ensimmäinen kierros otettiin pienessä aitauksessa, jossa aluksi Enne sai lähinnä vaan fiilistellä eli se sai kiertää lampaita ympäri vapaana (oli sillä siis liina perässä). Mun näkökulmasta tää oli vaikein harjoitus koko päivän aikana, mun tehtävä kun oli pysyä Kaisan vieressä koko ajan ja sen verran monta liikkuvaa osaa oli (Enne, Kaisa, lampaat), että ihan oikeesta oli sairaan vaikeeta koittaa pysyä kyydissä mukana. Tässä kohtaa sitten opeteltiin paimennusta kädestä pitäen, kirjaimellisesti, eli Kaisa otti kädestä kiinni ja niin sitä sitten mentiin käsi kädessä ympäri ämpäri ja alkoihan se sitten pikkuhiljaa hahmottua mullekin, että mihin pitää liikkua :)
Tämän jälkeen harjoiteltiin vähän kuljetusta niin, että Kaisa piti Enskaa liinasta kiinni. Jos lampaat kulki liian kovaa niin annoin Ennelle merkin, että pitää himmata ja sitten taas jatkettiin. Lopuksi lampaat ajettiin nurkkaukseen ja Ennen tehtävä oli odotella rauhassa kun mää "tutkiskelin" lampaita.
Seuraava setti otettiin pyöröaitauksessa, jossa aloitettiin kulkemalla aitauksen reunoja pitkin molempiin suuntiin. Sitten taas pentu vapaaksi ja samaa fiilistelyä kuin isommassakin aitauksessa. Tällä kertaa myös mää pysyn paremmin matkassa mukana :) Yhdessä vaiheessa lampaat jumiutui aitausta vasten ja yhdessä sitten Ennen kanssa koitettiin tunkea itsemme lampaiden ja aidan väliin. Enneä hieman hirvitti, mutta urheasti pikku pentu tuli mukana heti kun lampaat vähän väistivät. Ihan ei vielä rohkeus riitä yksin tunkea itseään lampaiden ja aidan väliin, mutta eipä vielä tarvitsekaan.
Viimeinen kierros oli sitten kaikesta hauskin. Meidät jaettiin pareihin ja pareittain saatiin tehtävä suoritettavaksi. Meidän pari oli Veeti ja Taina ja tehtävänä oli hakea lampaat sieltä pikku aitauksesta, jossa päivän ensimmäinen harjoitus oli ollut ja tuoda ne parkkipaikan läpi ja tietä pitkin isolle laitumelle. Veetistä tehtiin kuljettava koira, koska Enne todennäköisesti ajaisi lampaita liian lujaa. Enne sai sitten olla jarrukoirana. Todella hauska harjoitus :) Veeti ajoi rauhallisesti lampaita ja Ennen kanssa jarruteltiin laumaa edessä. Enne oli oikein loistava jarrukoira, aina kun piti jarruttaa laumaa niin pieni suuri Enne kertoi täteille varsin topakasti, että tästä ei muuten sitten tulla ja lampaathan uskoi :)
Oli oikein antoisa päivä, Kaisa oli todella hyvä kouluttaja ja kun hän vielä tuntee rodun niin aukesi kyllä koko paimennus ihan toisella tasolla. Enne toimi hienosti, sillä on kuulemma luontainen kyky hakeutua tasapainoon ja se haukkuminen ei kuulemma haittaa mitään. Se jää kuulemma ajan kanssa pois, sitten kun koiralla on tarpeeksi itseluottamusta niin sen ei tarvitse enää käyttää ääntään.
Paimennus on kyllä aivan mielettömän hauskaa puuhaa :) :) :) :) Lisää tätä lajia!

Toipuminen jatkuu

2010-07-28T17:21:00.004+03:00

Maanantaina Miina pääsi tikeistään eroon. Haava oli parantunut hyvin siitä huolimatta, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Miina oli hieman käsitellyt haavaa. Miina oli viissiin sitä mieltä, että nyt on jo korkea aika päästä tikeistä eroon. Muutaman päivän ajan Miina joutuu vielä pukeutumaan T-paitaan, joka muuten on niinkin hieno kuin ihan aito ja oikea Espritin paita, mutta heti kun Miina ei ole enää kiinnostunut haavasta niin kaulurista ja T-paidasta päästään eroon.

Jalan paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Miina käyttää mielellään myös leikattua jalkaa ja jalka taipuu hyvin koko liikeradan matkalla. Nyt sitten alkaa ahkera jumppaaminen, jota tehdäänkin sitten pitkään ja hartaasti. Seuraavan kahden viikon aikana jumpaksi riittää liikeradan kontrolli, mutta sen jälkeen jalkaa jumpataan 2-3 kertaa päivässä seuraavien kolmen-neljän kuukauden ajan. Liikuntaa voi nyt jo alkaa lisäämään. Ei tietysti mitään pitkiä lenkkejä, mutta lyhyitä kävelylenkkejä monta kertaa päivässä. Ja vauhti pitäsi olla niin hidasta, että Miina käyttää myös leikattua jalkaa joka askeleella. Eli hitaasti, mutta varmasti Miina toipuu leikkauksesta ja jalan ennuste on oikein hyvä :) Nyt vaan jumpataan ja köpötellään ja kolmen viikon päästä jalka taas kontrolloidaan. Jos kaikki menee hyvin niin normaali liikuntaan pitäisi päästä 3 kk mennessä leikkauksesta. Ei siis mikään mahdottoman pitkä aika :)
Miina on nyt päässyt muutaman kerran mukaan kun olen käynyt treenaamassa Pepin ja Ennen kanssa. Ei se tietysti treenaa mitään, mutta se on niin onnellinen kun se vaan pääsee mukaan. Ihan kivaa vaihtelua on ollut liikkua vain kahden tai yhden koiran kanssa, mutta on se vaan niin kotoinen olo kun on kaikki kolme neitiä mukana ;)

Aika paljon Miina joutuu vielä olemaan kotijoukoissa kun ei sitä varsinkaan pitkäksi aikaa voi ottaa autoon istumaan ja ei se tietysti metsälenkeille pääse vielä pitkään aikaan, mutta mahdollisuuksien mukaan täytyy sitä aina välillä mukaan ottaa.

Tähän asti (ja pahin on siis jo takana) kaikki on mennyt käsittämättömän hyvin. Miina ei ollut yhtään niin kipeä leikkauksen jälkeen kuin mitä oletin, se on käyttänyt leikattua jalkaa alusta asti jonkin verran ja haava on myös parantunut hyvin. Myöskään ennalta pelkäämääni tikkireaktiota ei tullut. Ja kun jalan ennuste on vielä hyvä niin kaikkihan on mennyt suorastaan loistavasti :) Nyt vaan ahkeraa kuntoutusta niin jalasta tulee vielä entistä ehompi :)

Virkamies Virtanen

2010-07-23T18:44:00.002+03:00

Jos sitten välillä päivittäisi treenailuja, Miinan toipumisessa kun ei ole mitään uutta raportoitavaa, hyvin toipuu edelleen :) Ja tikit lähtee maanantaina.
Ennen ja Pepin kanssa onkin tullut tällä viikolla ahkerasti treenailtua, mitäpä sitä ihminen muuta lomalla tekisikään ;) Enne on lisäksi päässyt joka päivä yksin mun kanssa johonkin ja hyvää on tehnyt liikkua ihmistenilmoilla ilman "isosiskoja". Hyvin kyllä huomaa, että se on aika vahvasti leimaantunut Peppiin ja Miinaan... Koska kaikkia treenejä en millään muista niin tässä tulee eilisen ja tämän päivän treenit:
Ensin eilinen jäljestys. Pepillä oli joku 150 m pitkä jälki kahdella kepillä. Kovasti yritin alussa luoda epävarmuutta uskottelemalla itselleni, että ei se jälki kyllä tuolla kulje, vaikka Peppi on helppo lukuinen koira ja se selvästi jäljesti. Peppiä ei onneksi häiritse lainkaan ohjaajan sekoilu vaan se jäljesti kaikessa rauhassa ja sillä aikaa kun mää seisoskelin ja ihmettelin, että missä se jälki nyt oikein kulkee niin Peppi oli jo ekalla kepillä. Aika idiootiksi sitä taas itsensä tunsi, ja ihan syystäkin, kun toinen on jo jäljestänyt hyvän matkaa ja mää edelleen ihmettelen, että mitä tapahtuu... Loppu jälki menikin tuttuun tapaan hienosti ja Peppi sai super suuren palkan hienosta työstä!
Ennellä oli n. 35m pitkä suora jälki. Se lähti hyvin jäljelle, mutta aika jäljen alussa oli pieni polku, jolle Enne sitten harhautui. Liinanmitan se kulki polkua pitkin kunnes se havaitsi, että eihän se jälki tässä menekkään ja palasi omatoimisesti takaisin jäljelle. Muuten jälki meni taas oikein hyvin, Ennellä on mukavan rauhallinen ja keskittynyt tyyli jäljestää. Ainoa pieni ongelma on sen palkkaaminen: Enne ei palkkaudu jäljen päässä olevasta namipurkista eikä se oikein myöskään haluaisi leikkiä jäljen päässä, se haluaisi vaan jatkaa jäljestystä.

Tänään oltiin sitten isolla porukalla Tesomalla tokoilemassa. Peppi sai jäädä Miinan kaveriksi kotiin kun Peppi oli vähän väsyneen oloinen eilen illalla.
Enne sai ennen omaa vuoroaan tulla kentän reunalle katselemaan muiden koirien suorituksia ja samalla vähän keräämään motivaatiota. Tai motivaatiota Ennellä kyllä on, mutta se on välillä vähän totisen oloinen tokoilija, semmoinen virkamies virtanen. Tokon pitäisi olla maailman hauskin leikki, mutta en ole vielä ihan onnistunut Enneä vakuuttamaan, että tokoillessakin voi hillutella. Se kyllä leikkii hyvin ja tekee hyvin mitä siltä pyydetään, mutta hieman virkamiesmäisellä asenteella. Toisaalta se on vielä pentu, joten mitään suurta stressiä en tästä asiasta ota, eiköhän Ennekin opi vielä hilluttelemaan.
Tänään otin Ennen kanssa ruutua ja luoksetuloa. Ruutua olen ottanut lelulla ja lätkällä ja kumpikaan ei ole toiminut kovin hyvin. Kyllähän se sinne menee, mutta virkamies virtanen-asenteella. Ei toiminut lätkä tänäänkään kovin hyvin, joten Annen neuvosta koitettiin lelulla ja pienellä hetsauksella. Eihän Enne tietysti vielä miljoonaa ruutuun juossut, mutta kymmenen kertaa reippaammin kuin edellisillä kerroilla. Eli lelu toimii sittenkin! Ja ruudussa leikkiminenkin onnistui vallan mainiosti eli jatkamme tällä linjalla jatkossakin. Kiitos vaan Anne jälleen kerran hyvistä neuvoista :)
Niin ja sitä luoksetuloa pari kertaa otettiin myös ja hyvinhän se sieltä kiiti leluun kiinni. Kiitos kaikille treeniseurasta, mukavaa oli :)

Toipumista näköpiirissä

2010-07-20T16:38:00.002+03:00

Leikkauksesta on nyt viikko aikaa ja Miinan toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Jalka ei ole juurikaan kipeä ja vaikka pääasiassa Miina kulkeekin kolmella jalalla niin varsinkin sisällä se myös vähän käyttää leikattua jalkaa. Pikku pissalenkeillä se myös käyttää mielellään leikattua jalkaa jos vaan kävelyvauhti on tarpeeksi hidas. Jos vauhti yhtään kasvaa niin heti se siirtyy kolmella jalalla pomppimaan. Vielä sen ei tarvitsisi edes kauheasti jalkaa käyttää,mutta koska se itse haluaa sitä hitaassa vauhdissa käyttää niin täytyyhän sille antaa siihen mahdollisuus.
Itse haava on parantunut myös todella hyvin ja tikitkään eivät Miinaa kutita. Silloin kun Miina steriloitiin niin koko sen ajan kun sillä oli tikit niin se kutisi todella paljon ja se koitti päästä tikkeihin käsiksi keinolla millä hyvänsä, mutta nyt ei ole sellaisesta tietoakaan. En edes pidä sillä kauluria muulloin kun silloin kun en ole kotona. Tuskin se sitä silloinkaan tarvitsisi, mutta ihan vaan varmuuden vuoksi.
Jokin Miinassa on muuttunut leikkauksen jälkeen. Sitä on kovin vaikea sanoa mikä se on, mutta jo pari päivää leikkauksen jälkeen sen mieliala oli jotenkin erilainen. Se on jotenkin iloisempi ja rennompi. Varsinkin Enneä kohtaan se on paljon suvaitsevaisempi. Mahtaakohan olla, että jonkinlainen kipu, josta se on kärsinyt jo pitkään on nyt hävinnyt??!!
Ennen kotiutuminen hoitopaikasta sujui ihan hyvin. Enne ei tainnut edes huomata, että Miinaa jokin vaivaa. Kyllä se kävi haavaa kerran haistamassa, mutta sen jälkeen se ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta haavaa kohtaan. Se myös antaa Miinan olla aika hyvin rauhassa, olen tosin koittanut myös pitää huolen, että tilanteita, jossa Enne hyppii Miinaa vasten ei synny. Ja Ennellä on ollut joka päivä sen verran kaikenlaista aktiviteettiä, että suurimmat energiat on päässyt purkamaan touhuiluun.
Peppi on myös päässyt joka päivä touhuilemaan jotain, mutta sen suurin intohimo taitaa olla nykyään oman pienen pihan vahtiminen... Oikein kiva harrastus... Peppi pitää huolen siitä, että kukaan tai mikään ei liiku tiellä tai pihassa ilman, että siitä raportoidaan välittömästi ja varsin kovaäänisesti.
Loppuun vielä toipilaskuva Miinan haavasta, nätti haava eikö totta?

Pikkupotilas

2010-07-17T12:42:00.003+03:00

Keskiviikkona oli sitten vihdoin se päivä, jota olen enemmän ja vähemmän kauhulla odottanut reilun vuoden ajan, Miinalta poistettiin toisesta jalasta reisiluunpää. Vuosi sitten leikkaus peruttiin, koska lonkka ei silloin ollut kipeä, joten sillä hetkellä tuntui turhalta leikata koira, joka ei ollut edes kipeä. Talven mittaan lonkka kuitenkin jatkuvasti kipeytyi ja keväästä asti Miina sai kerran kuussa Cartrophen-pistoksen. Pistokset auttoivat aina muutaman viikon, mutta varsinkin reippaiden lenkkien ja treenien jälkeen Miina selvästi kevensi vasenta jalkaa eli lonkka oli jatkuvasti kipeä. Eipä sitten auttanut muu kuin alkaa miettiä sopivaa ajankohtaa leikkaukselle ja vaikka tuntuu ehkä vähän tyhmältä leikata koira keskellä kesää kun loppukesä menee Miinan osalta kuntoutuessa, niin ajattelin kuitenkin, että parempi leikata se mahdollisimman pian.
Keskiviikkona Miina sitten joutui operoitavaksi. Vasen lonkka oli ollut todella löysä, nivelrikkoa oli ollut vain hiukan reisiluunpäässä, mutta jatkuva muljuminen ulos lonkkamaljasta oli aiheuttanut sen, että lonkkamaljan reunasta oli jonkin näköinen pala kulunut kokonaan pois. Myös keskiside(olikohan se sen niminen) oli ollut todella löysä. Reisiluunpää on siis todellakin jatkuvasti muljunut pois lonkkamaljasta ja aiheuttanut Miinalle kipua... Leikkaus päätös ja myös leikkausajankohta oli todellakin oikea.
Arvatenkin Miina oli todella kipeä leikkuksen jälkeisen illan ja yön. Yöllä nukuttiin vain lyhyitä pätkiä kun Miina vinkui lähes koko ajan ja oli muutenkin levoton. Pissoja se ei pystynyt tekemään, vaikka hätä olikin jo kova. Aamulla Miina oli kuitenkin jo paljon pirteämpi ja se tuli jo kerjäämään aamupalaa ja pissallakin se kävi reippasti kolmella jalalla köpöttäen. Harmillisesti jouduin lähtemään aamulla töihin, mutta Jenni oli ystävällisesti luvannut tulla päivällä katsomaan Miinan vointia ja niinpä sitten muutaman tunnin yöunien jälkeen uskalsin lähteä töihin. Soitin Jennille päivällä Miinan voinnista ja huojennnus oli melkoinen kun kuulin, että kaikki oli hyvin ja Miina oli yllättävän pirteä :) Saman huomasin itsekkin töistä tullessani, että Miina on todellakin yllättävän pirteä. Ulos sillä oli niin kiire, että se suorastaan pomppii kolmella jalalla ja leikattu jalka heiluu menossa mukana. Pääasiassa Miina kulkee kolmella jalalla eikä se juurikaan varaa painoa leikatulle jalalle, mutta aina välillä se saattaa muutaman askeleen ottaa myös leikatulla jalalla ja se on jo todella hyvä alku kun leikkauksesta on vasta kulunut muutama päivä. Muutenkin Miina on ollut koko ajan yllättävän hyvässä kunnossa ja vaikka sillä taatusti on kipuja niin silti se on yllättävän iloinen. Väsynyt se myös tietysti on ja se nukkuu paljon, mutta Miinalle ei ihan mikä tahansa nukkama paikka kelpaakaan vaan sen on ehdottomasti päästävä sohvalle ja sänkyyn. Voisi luulla, että muutama päivä leikkauksen jälkeen ei vielä huvittaisi kiipeillä missään, mutta koska Miina itse pääsee hyppäämään se sänkyyn että alas niin enpä sitä siitä viitsi kieltää ;)
Miina saa nyt olla tikkienpoistoon asti täysin levossa. Lenkit ovat vain lyhyitä pissatuslenkkejä ja niilläkin täytyy aina välilllä pysähtyä huilaamaan. Jos Miina käyttää leikattua jalkaa niin hyvä niin ja sitä täytyy kannustaa sitä myös käyttämään, mutta varsinainen kuntoutus alkaa vasta tikkienpoiston jälkeen. Ja pitkä kuntoutus alkaakin, vähintään pari kuukautta, maksimissaan puoli vuotta menee ennen kuin Miina käyttää jalkaa normaalisti. Tai niin normaalisti kuin se sitä tulee käyttämään. Leikattu jalka on hieman lyhyempi kuin toinen jalka, joten lihaksisto saattaa esim. treenatessa kipeytyä myös jatkossa. Miinalla on kuitenkin kaikki saumat kuntoutua todella hyvin ja mahdollisesti sen jalka tulee myös jatkossa kestämään tokoilua. Mutta sillä ei tässä kohtaa ole mitään väliä, ensisijainen tavoite on, että Miinasta tulee nyt kivuton kotikoira ja vasta toissijainen tavoite on, että siitä tulee myös kivuton tokokoira. Mutta aika näyttää ja nyt keskitytään vain kuntoutumiseen.
Huomenna Enne tulee kesäloman vietosta (eli siis evakosta) Hennalta ja Samilta, saas nähdä mitä Enne tuumaa Miinasta ja mitä mieltä Miina on pennusta. Varmaan täytyy jotain porttivirityksiä kehitellä, että Miina saa välillä levätä kaikessa rauhassa. Pientä haastetta saattaa myös tuoda se, että Miinaa vasten ei saisi hyppiä ja sehän on suorastaan Ennen lempipuuhaa, mutta ehkä Miina osaa kipeänä hieman topakammin komentaa Enneä.

Alla pari kuvaa leikkushaavasta pari päivää leikkauksen jälkeen.

Juhannuksen viettoa

2010-06-27T21:12:00.004+03:00

Lähes jo perinteiseen tapaan juhannuksen viettoon suunnattiin Kiikalaan Tanjan ja kolmen bc neidin luokse ja kyllä maalla oli taas mukavaa :) Muutamaan päivään mahtui pitkiä lenkkejä, nuotiolla makkaran paistoa, pikkuisen tokoilua sekä paljon rupattelua ja kahvin juontia. Hienosti tulivat kuusi narttua toimeen saman katon alla, toki Enneä lukuunottamatta koirat ovat vanhoja jo tuttuja.

Enne tietysti sopeutui laumaan loistavasti, se oli heti kuin kotonaan Tanjan luona. Tosin sen verran se olisi voinut olla vieraskorea, että ei heti olisi mennyt pöydälle kävelemään ;) Ja terassin seinälaudassa ei varmaankaan ole Ennen hampaanjäljet eikä Enne myöskään kaivanut takapihalla olevan pensaan juuria...

Alla muutaman Tanjan ottama loistava kuva viikonlopulta ja lisää löytyy täältä: http://picasaweb.google.com/tvahtera2010

Enne ihmettelee mikä ihme se on kun roikkuu Pepin suusta

Ollaan kavereita jookos, kuin ananas ja kookos Kuten kuvasta näkyy, minä pidän ruskeista koirista :D

Puuhasteluja

2010-06-21T21:06:00.002+03:00

Kaikenlaista on tullut puuhasteltua viime päivinä. Aloitetaan nyt sitten vaikka lauantaista:
Lauantaina aamupäivällä Enne pääsi taas pentupaineihin Raholaan ja samalla Enne pääsi henk.koht. tutustumaan eläinlääkäriin rokotusten merkeissä. Tapansa mukaan Enne oli aivan innoissaan kun sai jakamatonta huomiota osakseen :) Samalla reissulla varasin myös Miinalle reisiluunpään poistoajan eli reilun kolmen viikon päästä joutuu Miina leikkauspöydälle :( Peppi sai myös eläinlääkärireissulta tuliaisia: neljäs purkki Litalginia. Normaalistihan siinä ei ole mitään hienoa, että koiralle joutuu syöttämään jatkuvasti särkylääkkeitä, mutta Pepin tapauksessa se on todella hienoa, että Peppi edelleen vaan mennä porskuttaa normaaliin tahtiin, vaikka sen ei edes pitäisi olla hengissä enää. Enkä edes tiedä tarviiko Peppi Litalginia, mutta eipä ole mitään syytä koittaa tuleeko sille kipuja ilman lääkkeitä. Pääasia, että Peppi on varmasti kivuton.
Raholasta suunattiin sitten Tesomalle tokoilemaan. Peppi teki ensin vähän mummohöntsäilyjä, seuraavaksi mun koirista kehiin pääsi Miina. Miina sai tehdä vaan kaikkea vauhdikasta ja hauskaa ilman sen kummempaa hinkkaamista eli otin sen kanssa ohjattua, ruutua, hyppynoudon ja tunnarin. Kaikki muut meni mukavasti paitsi tunnarin luovutus, ote tunnarista oli hieman lepsu ja Miina tiputti tunnarin mun jalkoihin. Muutaman kerran otin sitten pelkän luovutuksen, mutta enpä näitä kauheesti jaksa alkaa hinkata tässä vaiheessa, näitä kyllä sitten jalkapuolena kerkiää treenata vaikka kuinka ja paljon.
Enne otti omalla vuorollaan lätkää, sivulletuloja, maahanmenoja ja muutaman luoksetulon. Eipä näissäkään mitään ihmeitä, kaikki meni ihan kivasti :)
Seuraavaksi päästiin sitten tutustumaan aivan uuteen, mutta kovin mielenkiintoiseen lajiin nimittäin paimennukseen. Paljon on tullut tästä lajista kuultua ja monen monta videota on tullut katseltua, mutta nyt tuli tilaisuus päästä näkemään oikein livenä mistä tässä lajissa on kyse. Kiitos Anne ja Taina tästä mahdollisuudesta! Peppi ja Miina pääsivät aidan takaa vaan katselemaan lampaita (ja siinä heikäläisille taisi olla ihan riittävästi), mutta Enne pääsi tutustumaan lajiin vähän läheisemmin. Kovin oli pentu kiinnostunut lampaista ja tätä lajia täytyy kyllä ehdottomasti päästi koittamaan toisenkin kerran, sen verran hauskaa puuhaa se oli :)

Sunnuntaina oli sitten jäljestyspäivä, paikkana oli Pinsiö ja seurana vesikoiraporukka.
Enne pääsi taas ensimmäisenä hommiin ja sen jälki oli noin 30m pitkä suora. Uutta tässä jäljessä oli se, että Enne ei nähnyt kun jälki tehtiin, mutta sehän ei pentua haitannut lainkaan vaan oikein hienosti meni tämäkin jälki :)
Pepin jälki oli noin 200m ja kulmia taisi olla pari kappaletta ja keppejä neljä. Ensimmäinen keppi jäi heti matkalle kun Peppi ei malttanut sitä nostaa, merkkasi sen kyllä varsin selkeästi, mutta se ei vaan millään malttanut pysähtyä, vaan jatkoi matkaa. Muut kepit nousivat hienosti, mutta muuten jäljestys oli aikamoista kiitämistä. Jäljellä kyllä pysyttiin hela tiden, mutta vauhtia oli himppasen liikaa mun makuun.
Miinan jäljen tein taas itse ja se oli noin 200m pitkä kahdella loivalla kulmalla. Laitoin Miinalle neljä keppiä jäljelle, sillä ei ole ennen ollut keppejä, mutta ajattelin koittaa mitä se niistä tykkää. Jäljen alku oli huono, vauhtia liikaa, kauheeta säätämistä ja sitä rataa... Ensimmäisestä kepistä mentiin vauhdilla yli, mutta sen verran se Miinan pasmoja sekoitti, että Miina hieman meinasi harhautua jäljeltä. Korjasi kuitenkin itse ja aika pian olikin seuraava keppi. Kovasti pikku-Miina joutui tekemään töitä, että keksi mistä haju tulee, mutta hyvin malttoi tarkentaa ja löytyihän se keppikin. Toisen kepin jälkeen Miina rauhoittui todella paljon ja molemmat kulmat menivät aivan super hienosti, samoin kolmas keppikin löytyi helposti. Neljäs keppi jäi matkalle, mutta loppu jälki oli muuten aivan älyttömän hienoa jäljestystä: Miina kulki rauhallisesti nenä maassa ja tarkasti jälkeä pitkin :) Kepit näyttävät toimivan Miinalle oikein hyvin ja arvatenkin niitä tullaan jatkossakin käyttämään.

Tänään sitten töiden jälkeen ajelin taas Tesomalle tokoilemaan Sarin kanssa. Peppi sai taas mummohöntsäillä ensin, sitten oli Miinan vuoro. Minsku otti seuraamista, luoksetuloa, ohjattua ja metallilla noudon loppuosaa. Luoksetulo toimii nyt todella hyvin, vauhti on hyvä ja pysäytykset napakat. Tai eihän vauhdissa ole missään kohtaa mitään ongelmaa ollutkaan, mutta varsinkin seisomisessa Miina on jäänyt hiipimään. Mutta nyt se pysähtyy oikein hyvin :) Vaati siis vain pienen tehokuurin niin muistui Miinan mieleen mitä pitikään tässä kohtaa tehdä.
Enne otti jälleen kerran lätkää, sivulle tuloja ja maahanmenoja. Maahanmenot saavat nyt hetkeksi jäädä hautumaan kun Ennellä on jotenkin huono asenne maahanmenossa. Se ottaa sen kauhean vakavasti ja se on sellaista suorittamista, taidan nyt pitää pienen tauon koko liikkeen treenaamisessa ja ottaa sen sitten uudemman kerran lelupalkalla, veikkaisin että maahanmeno on paljon helpompi myydä Ennelle hienona liikkeenä lelupalkalla.
Lopuksi koitin vielä vauhtinoutoa, joka sujui yli odotusten :) Enne ei kovin korrektisti kapulaa tosin käsitellyt, mutta hienosti se jo kapulaa palautti, hieno pentu :)
Lopuksi käytiin vielä yhdessä lenkilllä ja vakoilemassa mun uutta asuntoa ;) Kivaa oli ja iso kiitos kaikille viikonlopun treenikavereille :)

Jäljestystä Pinsiössä

2010-06-13T19:47:00.002+03:00

Tänään oli ohjelmassa jäljestystä vesikoiraporukalla. Enne pääsi taas ensimmäisenä hommiin muiden jälkien vanhentuessa. Ennen jälki oli varmaan jotain 30m pitkä kaari, alussa nameja oli joka askeleella, lopussa sitten aika harvakseltaan. Jäljellä oli myös bonuksena pienen polun ylitys.
Enne sai katsella kun Sari teki sille jälkeä ja siinä odotellessa hernehän se sitten meni pienen pennun nenään, odottelu kun ei ole ihan Ennen vahvimpia puolia...
Onneksi herne lähti heti pois nenästä kun pentu pääsi hommiin ja Enne lähti jäljelle taas tosi hyvin, heti kun annoin sille luvan mennä niin se laittoi nenän maahan ja lähti jäljestämään. Tasaisen rauhallisesti se eteni polun ylitykseen asti, siinä kohtaa piti hieman miettiä, että mihinkäs suuntaan se jälki nyt meneekään, mutta hienosti Enska taas itse löysi jäljen ja loppujälki meni oikein sujuvasti. Suorastaan hämmentävän helppoa Ennen jäljestys on tähän asti ollut, sen kun vaan kävelee perässä niin Enne kyllä hoitaa jäljestyksen. Hieno Enne penne :)
Pepin jälki oli jotain 200m pitkä, varustettuna yhdellä kulmalla ja neljällä kepillä. Suurin haaste tässä jäljessä oli jäljen löytäminen, jäljentekijä ei ollut mukana ja mulle ei ihan selvää ollut mistä jälki tarkalleen ottaen alkaa.. Puolen tunnin harhailun jälkeen soitin tarkempia koordinaatteja ja jäljentekijä tuli sitten opastamaan meidät oikealle jäljelle.
Pepillä oli alussa hieman vaikeuksia nostaa jälki, puolen tunnin jäljen etsintä taisi olla Pepille hieman liikaa... Mutta kun oikea jälki löytyi niin jäljestys olikin sitten tasaisen varmaa työtä. Ensimmäinen keppi nousi hienosti, seuraavat kaksi jäi matkalle (tosin kummatkin Peppi merkkasi), viimeinen keppi nousi myös. Kulma meni vähintäänkin niin kuin elokuvissa ja kaiken kaikkiaan jäljestys oli todella loistavaa :) Annoin Pepin jäljestää liina maassa suurimman osan aikaa ja välillä jouduin sille huutelemaan, että odota vähän ja kiltisti Peppi jaksoi odottaa ja jatkoi sitten luvan saatuaan matkaa. Pepin kanssa jäljestys on kyllä niin hienoa! Se jäljestää tarkasti ja sitä on helppo lukea. Sen voi antaa kulkea liina maassa ja silti vauhti ei kasva liian kovaksi. Ja ennen kaikkea: se selvästi nauttii jäljestyksestä :)
Sitten se vauhtia ja vaarallisia tilanteita- jäljestäjä a.k.a Miina. Miinan jäljen tein taas itse ja se oli noin 200m pitkä loiva kaari. Merkkasin taas jäljen tarkasti ja jälleen kerran se osoittautui hyväksi ideaksi.
Miina lähti jäljelle ihan hyvin, pieni avustus jäljennostossa tosin oli paikallaan, mutta kun jälki löytyi Miina lähti hyvin varmasti ja rauhallisesti jäljestämään. Suorastaan ihmeellisen rauhallisesti se eteni ja hyvinkin tarkasti jäljen päällä. Pienen ojan ylitys meni oikein hyvin ja tässä kohtaa oltiin vielä jäljen päällä, mutta jonkin matkaa ojan ylityksestä jälki alkoi loivasti kaartamaan vasemmalle, mutta Miina jatkoi suoraan ja hukkasi jäljen. Taaskaan en huomannut missä kohtaa Miina harhautui jäljeltä, sen verran vakuuttavasti se jäljestää vaikkei olekaan enää jäljellä. Aikansa siinä sitten pyörittiin ja ihmeteltiin, että mihinkäs tästä nyt jatkettaisiin. Onneksi jälki oli hyvin merkattu ja näin yhden merkeistä niinpä pienellä avustuksella oikea jälki taas löytyi ja matka jatkui ilman sen suurempia ongelmia loppupurkille. Loppu pätkä oli oikeastaan todella hyvää jäljestystä, suoraan kohti purkkia ja nenä maassa, juuri sellaista kuin olen halunnutkin.
Miinalla oli tänään vauhti kohdallaan, samoin nenä oli suunnilleen siellä missä pitääkin ja jäljestys oli muutenkin paljon parempaa kuin pari viikkoa sitten. Vielä jonain päivänä opin lukemaan Miinaa niin, että tiedän milloin se on oikealla jäljellä.
Oikein kivat treenit oli taas, kiitos kaikille mukana olleille ja ensi viikolla uudestaan!

Mitä isot edellä niin sitä pienet perässä

2010-06-10T20:57:00.002+03:00

Se on nyt sitten Ennenkin uintikausi korkattu. Tänään kävin koirien kanssa lenkillä Toimelassa ja tietysti vesikoirat pääsivät uimaan. Peppi taas tapansa mukaan hyppi isolta kiveltä suoraan veteen ja Ennen mielestä se oli niin hauskan näköistä, että se kiipesi myös kivelle. Sieltä se sitten haukkui Pepille kun Peppi ui sen ohi. Sen verran täpinöissään pikku pentu oli, että se ei huomannut koko ajan siirtyvänsä lähemmäksi kiven reunaa ja arvatahan saattaa kuinka siinä sitten kävi: Enne sukelsi oikein näyttävästi veteen :) Oli kyllä pennun ilme näkemisen arvoinen kun se ui takaisin rantaan, ei tainnut ihan olla suunnitelmissa sukeltaa veteen... Rantaan päästyään se ravisti kerran turkkinsa ja tuli sitten takaisin kivelle haukkumaan Pepille, tällä kertaa tosin hieman kauemmaksi kiven reunasta. Eipä häirinnyt pieni uinti retki Ennen elämää!
Siitä sitten jatkettiin lenkkiä ja hetken päästä päästiin sellaiseen kohtaan, jossa on todella hyvä uittaa koiria. Kahlasin sitten muutaman metrin rannasta ja Peppi ja Miina tulivat tietysti heti uimaan ja Enne jäi yksin rannalle. Eipä kovin kauaa kestänyt kun Ennekin jo tuli veteen ja yhtään sen enempää ihmettelemättä sekin lähti uimaan. Siinä se sitten uiskenteli pikku lenkkiä useampaankin kertaan ja kauhean hauskaa silläkin tuntui olevan :) Tätä lajia me tullaan kesän aikana aktiivisesti harrastamaan, varsinkin nyt kun kaikki mun koirat ovat oivaltaneet uimisen ihanuuden.
Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin tässä muutama kuva tältä päivältä:

Pentupainia ja tokoa

2010-06-05T22:49:00.004+03:00

Tänään Enne pääsi Raholaan pentupaineihin. Paikalla oli aika kirjava joukko, niin ikänsä kuin kokonsakin puolesta. Enne taisi olla kaikkein pienin kokonsa puolesta ja ikänsäkin puolesta se taisi olla siitä nuorimmasta päästä. Aluksi Enne tyytyi vain seurailemaan tilannetta kun isommat pennut painoivat aika hurjaa kyytiä ja hyvä niin kun joukossa oli mm. 4kk ikäinen kultsun pentu, joka kokonsa puolesta painii hieman eri sarjassa kuin Enne. Kun isommat ryytyivät alkoi sitten näiden pienempien painit. Enne löysi oikein kivat painikaverit 8 viikkoisesta sakemannista ja 10 viikkoisesta alaskanmalamuutista.

Kun painit oli painittu siiryttiin Marin kanssa tokoilemaan Pirkkahallille. Miina ohjelmassa oli luoksetulo, idari, hyppy ja kaukot.
Luoksetulossa Miina on jo jonkin aikaa tenhyt seisomisen vähän huonosti. Se ei oikein pysähdy kunnolla vaan lähtee hiipimään eteenpäin. En oikein ole keksinyt mitään hyvää keinoa korjata tätä virhettä, mutta onneksi Marilla oli hyvä idea: takapalkka. Ensin vähän epäilin sen toimivuutta kun Miinalla on ollut välillä "pieni" jumiutumisongelma takapalkan kanssa, mutta tänään takapalkka toimi loistavasti ja kaikki pysäytykset oli todella hyviä :) Täytyypä tätä käyttää nyt jatkossakin niin eiköhän ne pysähtymisetkin ala onnistumaan.
Seuraavaksi otin idarin käskytyksellä. Miina ennakoi aika paljon pysätyksiä ja maahanmenossa se ei mennyt ollenkaan maahan vaan jäi istumaan. Muutenkin koko idari oli jotenkin huono enkä saanut sitä oikeastaan ollenkaan menemään hyvin. Otin vielä maahanmenoja erikseen ja melkein kaikissa Miina jäi ensin istumaan. Mikä lie maahanmeno-ongelma tänään vaivasi kun ihan sama mikä liike oli niin maahanmeno ei toiminut...
Seuraavaksi hyppynouto, joka vuorostaan oli tosi hyvä :) Pieni kapula tuntuu toimivan oikein hyvin :)
Lopuksi kaukot, jonka jo melkein ennalta tiesin olevan vaikeaa... Ajattelin heti helpottaa, että saataisiin onnistunut suoritus ja jäi noin 10m päähän. Eipä toiminut silti, seuraava kierros vielä lähempää, mutta oli aika nihkeä suoritus silti... Muutama vaihto menee aina ylimääräisillä käskyillä. Tähän on tässä vaiheessa ihan turhaa puuttua, oikeastaan pitäis varmaan lopettaa koko liikkeen treenaaminen kun en voi tietää johtuuko kaukojen ongelma lonkasta.
Otettiin vielä paikalla makuu, joka oli muuten hyvä, mutta Miina vaihtoi ainakin neljä kertaa lonkkaa... Taitaa sen lonkka olla taas kerran kipeä eli taidanpa ensi viikolla hakea sille taas Cartrophen-pistoksen.
Enne treenaili sivullaoloa, maahanmenoa ja luoksetuloa. Pentupainit oli sen verran vieneet mehuja, että nyt Enne oli suorastaan loistavassa vireessä tokoon. Ei siis liian innokas, mutta ei myöskään liian väsynyt. Enne on kyllä hieno penne, se keskittyy todella hyvin, vaikka onkin vielä ihan natiainen ja sillä on muutenkin sellainen asenne mistä tykkään tosi paljon. Se ei turhia haahuile ja syttyy nopeasti tekemään :)

Muutaman tunnin huilaamisen jälkeen lähdin käymään porukoilla, jossa pentupainit jatkuivat. Enne ja Pyry ovat todellakin löytäneet toisistaan kunnon painikaverit ja pitkään ne jaksoivatkin painia. Pyry, 9kk, on oikein kivasti taantunut pentupaineihin, vaikka muuten taitaakin jo olla vähän teini, mutta näköjään seura tekee kaltaisekseen. Ja Peppi ja Miina kiittävät kun kerrankin Enne ei ole kiinnostunut niiden tekemisistä ;)

Miina ja PALLO. Jos joku tarvitsee johonkin puulaakijoukkueeseen kesäksi maalivahtia niin Miina voi olla vapaaehtoinen. Hieman se osaa myös kuljettaa palloa, mutta pallon pysäyttäminen on se Miina juttu. Ja Miinahan pysäyttää pallon kuin pallon. Maalipotkuja Miina ei ihan vielä osaa antaa, mutta sehän on vaan koulutuskysymys ;)

Kauhun hetkiä lenkillä

2010-06-02T09:40:00.004+03:00

Varoitus! Seuraava teksti saattaa sisältää rumaa kielenkäyttöä!
Elikkäs eilen lähdin koirien kanssa pikaisesti käymään lenkillä Toimelassa. Pikaisesti siksi, että aikaa oli noin 45 min lenkittää koirat ja ajaa Hervantaan Takkujen kentälle agitalkoisiin. Kävelin sitten Toimelassa rantoja pitkin kaikessa rauhassa ja koirat kirmailivat kuka missäkin. Olin jo aikeissa kääntyä takaisin autolle, mutta Peppi oli sen näköinen, että se haluaa vielä uimaan, joten pysähdyin rantaan vielä hetkeksi.
Aivan yhtäkkiä pusikosta kuului ryminää ja kaksi mustaa koiraa tuli kuin salamat paikalle ja heti niiden olemuksesta näki, että nämä eivät ole mitään kaverikoiria. Toinen näki Pepin mun takana ja oli lähdössä sen päälle, mutta huomasikin vähän matkan päässä seisseen Ennen ja suuntasikin sen päälle. Koiran ilmeestä näki heti, että se on menossa ottamaan pienen pennun hengiltä! Koira kävi samantien Ennen päälle ja samantien myös minä kerkesin paikalle ja monotin koiraa kylkeen niin paljon kun lenkkarista lähti. Koira päästi irti ja sain huutavan Ennen kaapattua syliini. Pikainen tarkastus, että pentu on kunnossa ja pentu kainalossa lähdin Pepin perään, joka oli nyt tämän koiran tähtäimessä. Peppi juoksi koiraa karkuun ja minä juoksi koiran perässä ja aina kun vaan pääsin isku etäisyydelle niin monotin koiraa. Kauhean vaikeaa oli koittaa pentu kainalossa juosta ja yrittää potkia koiraa. Aina välillä koira sai Pepin kiinni ja Peppi pyöri sen alla pahannäköisesti, mutta aina siinä vaiheessa sain monotettua koiraa sen verran, että Peppi pääsi karkuun. Lopulta onneksi viisaana tyttönä Peppi keksi lähteä uimaan ja tämä toinen koira ei lähtenyt perään vaan luovutti siinä vaiheessa.
Tässä kohtaa toisen koiran omistaja sai koiransa hallintaan ja kutsuin omia koiriani ja tarkistin, että kaikki olivat fyysisesti ehjiä. Miina oli pysytellyt koko ajan jossain mun lähellä, joka ilmeisesti suojeli sitä koirien hyökkäykseltä. Ja se toinen koira, joka alussa tuli myös tuli mun koirien päälle lähti todennäköisesti omistajansa luo aika pian, koska se oli se sama saatanan koira, joka yritti listiä sekä Ennen että Pepin.
Tällä omistajalla oli neljä koiraa ja helvetin hyvä selitys tilanteelle oli tietysti myös valmiina: mää en huomannut teitä! No voi helvetti! Jos liikkuu Toimelassa tai oikeastaan missä tahansa Tampereen metsissä niin siellä aivan sata varmasti liikkuu myös muita. Ja tämä hänen rekkunsa ei ole kovin sosiaalinen tapaus kun se heti kävi mun koirien päälle ja vielä pennun joka vain seisoi vähän matkan päässä. Heti kun koira näki Ennen sen ilme muuttui ja ajattelin heti, että tässä käy nyt tosi huonosti, mutta onneksi koira säikähti monotusta sen verran, että sain Ennen syliini. Harmittaa vaan aivan helvetisti, että en päässyt koiraan kunnolla käsiksi, siinä olisi ollut pieni "neuvottelu" aiheesta kuinka käy jos yrittää listiä mun koirat!!!!
Mikä viddu ihmisiä oikein vaivaa????!!!!!! Tämäkin saatanan täti ei edes pahoitellut asiaa eikä kysynyt, että onko mun koirat kunnossa. Saattaa tosin myös olla, että se ei kauheesti saanut suuvuoroa, sen verran painokasta sanottaa mulla oli tapahtuneen jälkeen.
Suuntasin sitten tästä heti autolle ja samalla tarkkailin koirieni liikkumista. Enne juoksenteli iloisesti häntä ylhäällä eli se ainakin näytti toipuvan nopeasti järkytyksestä. Myös Miina liikkui normaalisti, tosin hieman varautuneesti, mikä johtunee siitä, että edelleen pihisin raivosta. Peppi sitä vastoin oli vaisu. Se kulki mun vierellä ja sen silmistä näki, että se oli todella järkyttynyt. Autossa vielä uudelleen tarkistin Pepin ja ihan kunnossa se näytti olevan.
Pakko oli sitten lähteä Takkujen kentälle talkoilemaan, koirat odottivat autossa ja aina välillä kävin tarkistamassa, että kaikki on hyvin.
Illalla sitten kun pääsin kotiin, tutkin Peppiä vielä uudemman kerran ja löytyihän siltä sitten muutama ruhje selästä ja kyljistä. Ei mitään isoja, mutta selvästi nähtäviä. Pepillä kun on nyt ihan lyhyt karva niin sillä ei ollut edes turkkia suojanaan. Onneksi ruhjeet ovat pieniä ja paranevat kyllä, mutta henkiset ruhjeet ovat paljon pahemmat.
Me ei helvetti oltais tarvittu tälläistä!!! Toinen on pieni pentu ja toinen on saattohoidossa oleva kasvainpotilas. Vieläkin kihisen raivosta kun vaan ajattelinkin tapahtunutta. Ensi kerralla kun vieraskoira lähestyy vapaana mun koiria niin todennäköisesti monotan heti. Ihan sama onko kyseessä kiltti koira vai ei.
Että sellainen lenkki sillä kertaa, nyt lähden paremmalla onnella (ja kenties kovemmat kengät jalassa) metsään lenkkeilemään. Kiitos ja näkemiin!

Lisää jäljestystä

2010-05-31T18:04:00.002+03:00

Eilen oltiin Pinsiössä jäljestämässä vesikkoporukalla. Porukkaa oli melko runsaasti ja jälkiä taisi olla yhteensä jotain 13 kappaletta... Onneksi tilaa on runsaasti, maasto loistavaa ja ennen kaikkea Jenni on aivan käsittämättömän hyvä organisoimaan jäljet alueelle :)
Pepin jälki oli noin 150m pitkä, siinä oli kaksi kulmaa ja se oli noin tunnin vanha. Peppi oli jälleen kerran aivan loistava :) Se nosti jäljen hyvin, kulmat meni hyvin ja jäljestäminen oli muutenkin aivan super hienoa! Eli siis kerrassaan loistavaa!!!!
Miinan jäljen tein itse ja se oli noin 200m pitkä muutamalla loivalla kulmalla varustettuna. Maasto oli juuri sellaista kuin olin ajatellutkin eli mahdollisimman vähän aluskasvillisuutta. Jälki sai vanheta reilun tunnin ja sen tunnin aikana Miina kerkesi oikein kivasti keräämään kierroksia, joka sitten näkyi jo kun lähdettiin kävelemään autolta... Se on oikeastaan aika hauska kun se käy kauheilla kierroksilla kun Miina on yleensä niin kuuliainen ja kiltti ;) Jäljennosto oli sitten haaste numero 1: Miina säntäili lähinnä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, mutta koska tiesin mistä jälki kulkee niin en lähtenyt sen perään vaan seisoskelin vain ja odotin, että se rauhoittuu. Aika pian se löysi oikean jäljen, mutta ei todellakaan rauhoittunut. Nenä ylhäällä se painoi menemään ja siitä touhusta oli jäljestys aika kaukana... Ensimmäisen loivan kulman Miina veti pitkäksi ja siitähän se vauhti sitten vaan kiihtyi. Ilmeisesti nenä kuitenkin toimi vauhdista huolimatta, koska jäljen Miina löysi aika pian uudestaan ja loppu meni kutakuinkin jälkeä pitkin. Ihan lopussa Miina sitten rauhoittui ja sen jäljestys viimeinkin alkoi jopa näyttämään ja tuntumaan jäljestykseltä. Harmi vaan, että jälki loppui juuri kun Miina vasta rauhoittui. Vähän pidempiä, mutta muuten samanlaisia jälkiä täytyy jatkossakin tehdä niin eiköhän se Miinallekin muistu mieleen kuinka sitä nenää jäljestyksessä käytetään.
Ennen jälki oli (aivan liian lyhyt) makkarajälki. Hyvin se taas oli kartalla mitä tehdään ja vaikka muutaman kerran se poikkesi jäljeltä vähän kauemmaksi niin ihan omin avuin Enne osasi palata takaisin jäljelle. Makkaroita se ei tainnut syödä kuin ihan muutaman eli ensi kerralla taidan joko jättää makkarat pois tai ainakin laittaa niitä harvemmin.
Olipas oikein kivat treenit, esineruutu jäi meiltä tällä erää väliin kun en tajunnut ottaa Ennelle ruokaa mukaan ja pakkohan se oli lähteä pentu kotiin ruokkimaan. Ensi kerralla sitten eväät mukaan niin ei tarvii kesken kaiken pois lähteä ;)

Jäljestystä ja muuta mukavaa

2010-05-28T21:12:00.002+03:00

Eilen kävin koirien kanssa vähän jäljestelemässä. Pepille ja Miinalle jäljet olivat vuoden ensimmäiset ja Ennelle taas ensimmäinen jälki ikinä :)
Ennen jälki on tietysti lyhyt makkarajälki, tosin jäljen alun hieman sössin kun hetkellisesti pääsi unohtumaan, että teen jälkeä pennulle, joka ei ole koskaan jäljestänyt... Tein jäljen alun ihan normaalisti ja makkaroita en edes muistanut joka askeleelle laittaa, mutta onneksi jossain kohtaa tuli ahaa-elämys ja loppu jälki olikin sitten tiheästi nameilla höystetty.
Kun vein Ennen jäljen alun lähelle se heti alkoi haistella ja eipä aikaakaan kun se jo löysi jäljen alun ja ilman sen kummenpaa ihmettelyä Enne lähti jäljestämään ja ihan oikeaan suuntaan :) Kerran se harhautui jäljeltä, mutta aika pian huomasi itse erheen ja palasi takaisin jäljelle ja loppu menikin sitten hyvin varman oloisesti. Olin todella yllättynyt, että Enne oli heti kartalla, että mitä täällä pitäisi tehdä. Hieno pieni pentu!
Pepin jälki oli reilut sata metriä pitkä ja siinä oli yksi kulma ja alussa yksi esine. Bonuksena jäljen loppupuolella oli vielä pätkä, jossa olin kävellyt metsäautotietä pitkin. Peppi oli kyllä loistava! Se haki jäljen hyvin, esine nousi hyvin, kulma meni kuin elokuvissa ja metsäautotien pätkä meni myös loistavasti. Ei siis paremmin olisi voinut mennä! Ja Peppi oli niin intoa piukassa kun se pääsi jäljestämään, että melkein tuli itselle tippa linssiin kun katseli sen menoa :)
Miinan jälki oli myös reilut sata metriä pitkä, mutta siinä ei ollut kulmia vaan se oli enemmänkin kaari. Alussa myös Miinalla oli esine. Miinan jäljestys olikin sitten hieman erilaista verrattuna Peppiin ja Enneen... Ensinkin Miina jäljesti taas nenä ylhäällä, tätä se tekee varsinkin silloin kun jälki on suhteellisen tuore ja Miinalla oli myös sellainen hoppu jäljestää, että jälki meinasi hukkua muutamaan kertaan. Esineen Miina löysi, kävi haistamassa sitä, tuhahti ja jatkoi matkaa. Jäljestäminen on ilmeisesti paljon palkitsevampaa kuin namit... Aika kiireistä puuhaa on toi Miinan jäljestäminen, toisaalta tyyli vapaa, mutta Miinan kanssa eksyy helposti jäljeltä kun se ei malta keskittyä rauhassa jäljestämään. Tästä tuleekin tämän kesän jäljestysprojekti Miinalle: rauhallisempaa jäljestystä. Ja ehdottomasti merkattuja jälkiä niin, että edes liinan toisessa päässä oleva tietää, koska ollaan ihan hakoteillä.

Jäljestyksen jälkeen kävin vielä vähän tokoilemassa Nooran kanssa. Miina otti ruutua, metallinoutoa ja kaukot. Niin ja paikalla olot "hieman" häirittynä. Zico, 10kk, oli Miinan paikallaolo seuraa ja Zicolle ei ihan ollut vielä selvinnyt mitä sen kuuluu tehdä. Niinpä se sitten hieman yritti poukkoilla, mutta eipä se Miinaa haitannut, Miina istui/makasi rauhalliseti häriöstä huolimatta.
Metallinoutoa olen nyt ottanut pienellä kapulalla ja ainakin sivulletulo on sillä parempi. Hyppykin on treeneissä pienellä kapulalla sujunut, mutta sitähän ei sitten tiedä onko se yhtään sen helpompi kisoissa, mutta sekin selvinnee aikanaan. Mun tarvii vaan vielä opetella heittämään kevyempää kapulaa, se kun aina lähtee jotenkin tosi huonosti kädestä ja lentää minne sattuu...
Ruutua otin ensin niin, että palkkasin oikeasta paikasta ja sitten erikseen loppuosaa. Molemmat meni ihan hyvin.
Lopuksi vielä kaukot, jotka sujuivat loistavasti!!!! Matkaa oli 20m ja kaikki vaihdot yhdellä käskyllä! Eipä ole ihan hetkeen moista tapahtunut ja tähän olikin hyvä lopettaa Miinan päivän treenit.
Sitten Enne, joka aloitti tietysti lekkimisellä ja sitten vielä vähän lisää leikkimistä. Kivasti alkaa kahden lelun leikki jo toimimaan ja todistettavasti Enne osaa haukkua äänekkäästi myös lelu suussa ;) Sitten otin naksuttimella vähän istumista, jota ollaankin jo harjoiteltu sisätiloissa ja lopuksi vielä luoksetuloa. Kauhean hurja pieni pentu Enne on kun ei se meinannut pysyä Nooran käsissä siihen asti, että kerkesin tarpeeksi kauas. Jotain jostain puremisesta Noora puhui, outoa, Ennekö muka puree, miten niin??!!
Tasapuolisuuden nimissä myös Peppi pääsi tokoilemaan ruudun ja tunnarin verran.
Loppuun vielä muutama kuva viime viikolta. Pakko mainita tästä Pepin kuvasta, että katsokaa sen ilmettä: jos sillä joskus on ollut sairaankoirankatse niin eipä ole enää! Viime lauantain turvotuksia lukuunottamatta Peppi on niin loistavassa kunnossa. Se leikkii edelleen paljon ja tällä viikolla se on leikkinyt paljon Ennen kanssa. Eläinlääkärimme oli ihmeissään siitä, että Peppi on edelleen elossa, sen kun ei kuulemma olisi pitänyt sillä munuaismuutoksella elää kuin korkeintaan pari kuukautta, mutta nyt se pari kuukautta on mennyt ja Peppi on edelleen elämänsä kunnossa. Kyllä elämä on joskus todella kummallista!

Viikon puuhastelut

2010-05-21T20:45:00.004+03:00

Mitäs kaikkea sitä pienen pennun elämään onkaan mahtunut reilun viikon aikana: Perjantaina käytiin Takkujen kentällä tutustumassa seurakavereihin ja ihmettelemässä tokokoetta. Tai no, sen verran Ennellä otti voimille ihmisten kanssa seurustelu, että varsinaisen kokeen aikana neiti veti sikeästi unta palloon kentän laidalla.
Lauantaina sitten käytiin vähän "tokoilemassa" Tullilla Marin kanssa. Enska tosin vain leikki ja otti muutaman luoksetulon, mutta suurin ihmettelyn aihe taisi olla se, että joutui odottamaan autossa kun Miina pääsi ensin hommiin. Sehän ei tietysti Ennelle sopinut, että joutuu odottamaan ja aika kovaäänisesti se myös ilmoitti mielipiteensä ;) Lopuksi käytiin vielä metsälenkillä, jossa Enne pääsi tutustumaan myös Rosiin ja Pilkkuun.
Sunnuntaina suunnattiin taas Takkujen kentälle, jossa tällä kertaa oli agilitykisat. Ensin taas käytiin kasvattamassa seurakavereiden pentukuumetta ja sen jälkeen kentän laidalle katselemaan kisoja. Harmi vaan, että oli todella kuuma päivä niin ei kovin kauaa viitsinyt kisoja katsella ettei pentu vallan läkähdy.
Kisoista sitten lähdettiin käymään kasvattajatätin Hennan luona, jossa Enska pääsi vielä leikkimään kahden sisaruksensa kanssa. Tosin hieman vaikutti siltä, että Enne oli paljon enemmän innoissaan Kitan näkemisestä ja varsinkin kun maitobaari oli vielä hetken auki :)
Maanantaina oli vuorossa lenkkeilyä ja uimaharjoituksia, ihan vielä Enne ei uskaltanut uimaan, mutta on se jo ymmärtänyt kuinka ihania vesileikit on.
Tiistaina lähdettiin käymään raveissa Teivossa, jossa yllätys yllätys löytyi paljon pennun rapsuttajia. Ja tämähän sopii Enskalle mainiosti, sekun rakastaa kaikkia ihmisiä. Ajelin vielä raveista kotiin porukkojen kautta, jossa Enne pääsi leikkimään porukoiden käppänän Pyryn kanssa ja niillähän sitten olikin melkein heti kunnon pentupainit pystyssä. Aivan loistavaa, että perhepiirissä löytyy Enskalle kunnon pentupainikaveri :)
Keskiviikkona jatkui tokotreenit Marin kanssa, paikkana oli tällä kertaa Pirkkahallin parkkipaikka. Tälläkin kertaa Enne vain leikki ja otti muutaman luoksetulon, mutta seuraavalla kerralla taidan jo lisätä ohjelmistoon jonkun muunkin jutun. Sen verran sormet syyhyää päästä opettamaan pentua ;)
Torstaina harrastettiin taas metsässä lenkkeilyä ja vesileikkejä. Tosin vesileikit oli Miinan kanssa todella huono idea... Yhtään sen enempää ajattelematta päästin Miinan uimaan siitepölyiseen veteen sillä seurauksella, että heti lenkin jälkeen sen luomet ja huulet turposivat aivan valtavan kokoiseksi! Sen toista silmää ei edes enää kunnolla näkynyt turvonneen luomen alta ja voin vain kuvitella miten tuskainen sen olon on täytynyt olla... Annoin Miinalle kyytabletin, jolla turvotus sitten rauhoittuikin melko hyvin. Nyt sitten vielä muutama päivä jatketaan Prednisolonilla eli ei sitten ainakaan pariin viikkon tarvitse kisailla. Enpä kyllä yhtään ajatellut, että Miina voisi saada moisen reaktion ja eläinlääkärimme naureskelikin, että olit sitten dipannut Miinan allergeeneihin... No niinpä, atopisenkoiran omistajana olisi kyllä pitänyt vähän ajatella...
Tänään sitten ollaan otettu vähän rauhallisemmin ja tehty vain pieni hihnalenkki ja vähän naksuteltu. Enne ei kyllä tunne sanaa rauhallinen ja sillä onkin sitten ollut omaa kivaa: se on tehnyt uuden aluevaltauksen se nimittäin pääsee hyppäämään sohvalle. Kukahan vaan kertoisi sille, että sieltä kannattaa tulla rauhallisesti alas ja ennen kaikkea, että selkänojalla kiipeily ja juokseminen ei välttämättä ole kovin terveellinen harrastus...
Reilun viikon kokemuksella Enne on osoittautunut todella mainioksi pennuksi :) Se on reipas, vilkas, taistelutahtoinen, se syttyy hyvin ja ennen kaikkea se vaikuttaa todella tasapainoiselta pennulta eikä sitä jännitä uudet paikat. Se on yllättävän ketterä noin pieneksi pennuksi, enpä kyllä muista, että Peppi ja Miina olisi kahdeksan-yhdeksän viikoisena pystynyt hyppimään kiveltä toiselle putoamatta välillä. Toisaalta saattaa olla hieman vaarallinen yhdistelmä kun on vauhtia ja ketteryyttä, mutta ei juuri lainkaan itsesuojeluvaistoa ;)

-Minusta tulee isona metsuri!

Peppi suunnitelee saaren valtausta, Enne on hengessä mukana

Peppi leikki Robinson Crusoeta ja valtasi pienen pienen saaren. Ensin
ui saareen ja kun kukaan ei seurannutkaan sitä se kävi kivelle makaamaan
ja jäi tuijottamaan Miinaa. Aikansa ihmeteltyään Miina ymmärsi yskän ja
lähti myöskin uimaan saarta kohti ja noin puoli välissä Peppi ei enää
malttanut odottaa vaan lähti uimaan Miinaa vastaan. Miina kääntyi takaisin
kohti rantaa ja hetken päästä mentiinkin sitten miljoonaa pitkin rantaa. Että

näin se lonkkavammainen ja kasvainpotilas aikaansa viettää ;)

Ei kahta ilman kolmatta

2010-05-13T18:14:00.005+03:00

Eilen kasvoi meidän lauma uudella jäsenellä: kelpienarttu Kiipelin Kauhean Kallis eli Enne saapui sekoittamaan vesikoiramaista arkea :) Enne on kotiutunut uuteen laumaan varsin hyvin, Miinan kanssa oli melkein heti leikit pystyssä ja eikä Pepin pikku murinat paljoa neitiä hetkauta. Sen verran itsesuojelu vaistoa kuitenkin löytyy, että Enne väistää jos Peppi ilmoittaa, että tänne ei ole tulemista. Miina sitä vastoin on heti valmis jakamaan kaiken uuden tulokkaan kanssa, myöskin ruokansa... Tänään ollaan lähinnä tutustuttu uuteen laumaan, mutta pitihän sitä jo vähän käydä metsässäkin "lenkkeilemässä". Tosin lenkkeily suoritettiin kahdella eri kokoonpanolla ensin Peppi ja Miina ja sitten Enne. Enne oli varsin reipas lenkkeilijä, alkumatkasta se vähän ihmetteli, että mikäs juttu tää nyt on, mutta loppumatkasta se jo roikkui mun puntissa ;) Ja hyvin Enne tuli aina luokse kun huusin sitä, tosin huonona pennun omistajana unohdin namit kotiin, mutta onneksi metsä on täynnä käpyjä ja keppejä, joilla voi pikku pennun palkata :)
Tässä päivän kuvasaldoa:

Sitten vesikoirien vesileikit: Peppi on onnensa kukkuloilla kun se pääsee veden äärelle. Mikään ei ole niin hienoa kuin uiminen, kahlaaminen, juokseminen vedessä, pohjasta keppien etsiminen, kaivaminen yms. Ja kaikkea tätä tietysti harrastettiin tänään :)

Myös Miina oli yllättävän innostunut kahlaamaan. Uimaan se ei vielä mennyt (mikä on ihan hyvä kun vesi on vielä todella kylmää), mutta kaikki muut mahdolliset vesileikit kyllä sujuivat :) Miinasta on vihdoin tullut oikea vesikoira ;)

Loppuun on vielä pakko mainita Pepistä yksi mainitsemisen arvoinen seikka: Silloin kun Pepillä todettiin munuaiskasvain, sille annettiin maksimissaan pari kuukautta aikaa, vaikka parikin kuukautta munuaiskasvaimen kanssa olisi todella pitkä aika. Olin tuolloin ihan varma, että Peppi ei enää pentua tule näkemään, mutta kuinkas sitten kävikään: Pepin munuaiskasvaindiagnoosista on kohta kulunut seitsemän viikkoa ja Peppi on edelleen hyvässä kunnossa :) Tilanne voi tietysti koska tahansa muuttua, mutta tuntuu kyllä todella hienolta ja uskomattomalta, että Peppi on vielä täällä. Ja toivottavasti se on vielä hyvin hyvin kauan!

Nollien keräily jatkuu...

2010-05-08T18:13:00.002+03:00

Tänään korkattiin Miinan kanssa tämän vuoden kisakausi ja nolliahan sieltä taas tulla tupsahti kolme kappaletta. Tosin olen enemmän kuin tyytyväinen Miinan suoritukseen ja ennen kaikkea sen fiilikseen, joten eipä edes harmita, että ykköstulosta ei vieläkään saatu.
Tässä kootut selitykset:

Paikalla istuminen 10
Miina oli jo kisapaikalle tultaessa "hieman" ylivirittyneessä tilassa ja koska ilma oli todella kylmä, ajattelin heti, että paikkalla olot tulee olemaan Miinalle aika haasteelliset tossa mielentilassa. Istuminen meni ihan hyvin, mutta kun kävelin näkösuojasta kohti Miinaa, se alkoi kummallisesti kallistumaan oikealle puolelle ja se oli juurikin sen näköinen, että taidanpa tästä lähteä kirmaamaan kun on niin kylmä istuskella. Onneksi se kuitenkin malttoi pysyä loppuun asti paikallaan.

Paikalla makuu 0
Meni hyvin maahan, mutta kuulolaite oli kytketty pois päältä siinä kohtaa kun sanoin paikka, koska Pikku-Miina iloisesti säntäsi mun mukana kohti kehänauhaa. Ja paino sanalla iloisesti! Se taisi luulla, että tämä oli nyt tässä ja nyt mennään hakemaan palkkaa...

Seuraaminen 7,5
Ihan perus Miinaan seuraamista: ei mitään loistokasta, mutta ihan hyvää kuitenkin ja pari perusasentoa taisi jäädä tekemättä.

Idari 9
No tämänhän se todellakin osaa :)

Luoksetulo 0
Tästä voi kiittää ohjaajaa... Miina ei pysähtynyt kunnolla seisomaan vaan lähti hiipimään ja annoin toisen käskyn, jolla pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä, mutta nolla siksi, että annoin toisen käskyn liian myöhään (tai jotain), läpijuoksuna oltais saatu kutonen... Ihan tätä en ymmärrä, mutta säännöt on sääntöjä ja ei siitä sen enempää.

Ruutu 8
Aivan loistava yhtä pientä virhettä lukuunottamatta... Lähti hyvin merkille ja ruutuun lähti LUJAA. Oikea paikka löytyi heti, mutta ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Loppuosa oli myöskin todella hyvä. Mitä lie Miinan päässä liikkunut kun ei se oikein ollut kuulolla kun ekan kerran käskin sen maahan.

Ohjattu 8
Merkki oli harvinaisen hyvä, samoin nouto, mutta sääti kapulan kanssa sivulle tulossa jonkin verran, josta ne pisteet vissiin lähti.

Hyppynouto 0
Tää ei varmaan ole kenellekään yllätys... Heitin liian lähelle estettä (yleensä heitän ainakin metrin pidemmälle) ja Miina ei saanut paluu hyppyyn askeleita sopimaan, joten päätti sitten kiertää. Teki sen vielä niin viime tingassa, että en kerinnyt sille antaa hyppy käskyä uudestaan. Luulen kyllä, että se olisi sen kiertänyt joka tapauksessa, koska Miina ei yksinkertaisesti kykene hyppäämään jos se ei saa askeleitaan sopimaan hyvin. Enkä aio siltä kyllä sitä vaatiakaan.

Tunnari 9
Lähti lujaa ja löysi melkein heti oman ja palautus vauhtikin oli hyvä. Piste lähti omasta kapulasta löytyneestä kahdesta hampaan jäljestä. Ja ne jäljet oli kyllä pienen pieniä.

Kaukot 8
Meidän murheenkryyni onnistui tänään yli odotusten, yhteen vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta muuten vaihdot oli todella hyvät ja napakat ja Miina oli ihan tasan samalla viivalla mihin sen jätin :)

Yhteensä 194,5 eli kolmostulos

Summa summarum: Miina oli loistavalla fiiliksellä, samoin ohjaaja. Miinalla oli hauskaa, samoin ohjaajalla. Tämän kokeen tarkoitus oli ennen kaikkea hakea hyvää kisafiilistä ja jos tulee nollia niin niihin ei kummankaan maailma kaadu ja tässä myös onnistuttiin. Hypyn jälkeen Miina oli vähän epävarman oloinen ehkä nano sekunnin ajan, mutta sen verran on tullut kuluneena talvena opittua, että osasin heti nollata tilanteen ja enkä antanut sen häiritä yhtään.
Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia :)

Lopuksi vielä vähän Pepistä: Peppi voi edelleen todella hyvin :) On se vaan niin sitkeä sissi! Nyt se on jopa paremmassa kunnossa kuin kuukausi sitten. Se leikkii edelleen paljon ja varsinkin painileikit Miinan kanssa olisi aivan must-juttu. Aivan käsittämättömän hienoa, että Peppi on noin hyvässä kunnossa, mutta tietysti edelleen mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että elämä jatkuu tällaisena vielä pitkään. Tai no, ihan tällaisena se ei tule enää kovin pitkään jatkumaan, mutta siitä sitten tuonnempana enemmän ;)

Päivitystä

2010-04-24T18:04:00.003+03:00

Ensin Peppi: Peppi voi edelleen ihan hyvin. Huonoja päiviä ei oikeastaan ole ollut, mutta muutamana päivänä on ollut huonoja hetkiä... Peppi jaksaa lenkeillä mennä edelleen samaan tahtiin kuin ennenkin ja viime aikoina se on todella paljon koittanut saada Miinaa leikkimään. Harmi vaan kun Miina ei oikein syty painileikkeihin.
Pallon heittely sisätiloissa, joka ennen on ollut kiellettylaji, kuuluu nykyään meidän iltapuuhiin. Pepillä on iltaisin virtaa enemmän kuin riittävästi ja mikäs sen mukavampaa iltapuuhaa kuin pallon heittely, varsinkin kun laminaattilattialla pystyy tekemään tosi näyttäviä liukuja :) Alakerran naapurit varmaan tykkää tästä lajista tosi paljon... Sellainenkin ihme kävi viime viikolla ,että Peppi koitti saada kaverin koiraa lenkillä leikkimään! Pinni ei tosin tainnut oikein tajuta mitä Peppi haluaa kun Peppi kun ei ehkä ihan selkeästi osaa ilmaista itseään ;)
Päivä kerrallaan Pepin kanssa elellään ja silmä tarkkana joka päivä (tai suurin piirtein joka hetki) tarkkailen Pepin vointia. Toivottavasti meillä on vielä runsaasti hyviä päiviä edessä päin! Sitten Miina: Olen nyt muutaman kerran käynyt viikon aikana tokoilemassa ja Miinalle näyttäsi sopivan oikein hyvin tälläinen vähän löysempi treenitahti. Sillä on ihan kivasti kierroksia ja sellainen kunnon tekemisen meininki eikä se lamaannu virheistä. Ja niitä virheitä tuntuu tulevan aika paljon, mikä taas johtuu vähästä treenimäärästä. Aika mielenkiintoinen tilanne: vähällä treenimäärällä fiilis on kohdallaan, mutta huolimattomuusvirheitä tulee aika paljon kun taas taas paljolla treenimäärällä fiilis katoaa, mutta tekemiseen tulee tarkkuutta. Tokoilu on kuitenkin paljon hauskempaa silloin kun fiilis on kohdallaan, joten virheistä viis ;) Fiilikseen omalta osaltaa varmasti vaikuttaa myös lonkan tilanne, eli lonkka kipeytyy paljosta treenistä ja kuka sitä nyt kipeällä lonkalla jaksaisi satalasissa painaa!

Viime viikolla löytyi vielä rannasta oikein kunnon lumikasa ja pakkohan sitä on vielä kevään viimeiset lumikylvyt ottaa.

Peppi tahtoisi jo avata uintikauden ja vaikka rannassa on vielä jäätä niin sehän ei Pepin menoa haittaisi ollenkaan. Uimaan olisi jo pakko päästä! Omistaja on tosin hieman toista mieltä uimisesta jäiden seassa...

Uimaan olisi jo PAKKO päästä!

Lähinnä lenkkeilyä...

2010-04-10T18:57:00.003+03:00

...kuuluu meidän elämään: Peppi on edelleen hämmästyttävän pirteä ja iloinen ja melkein joka päivä ollaan tehty metsälenkkejä. Se juoksentelee lenkillä hajujen perässä samalla lailla kuin aina ennenkin ja välillä se koittaa saada Miinaa juoksemaan kilpaa, mutta Miina ei oikein jaksa innostua moisesta touhusta... Ja kun Miina ei hyvällä innostu Pepin leikeistä niin Peppi jää kyttäämään Miinaa ja sopivan tilanteen tullen se "hyökkää" viattoman Pikku-Miinan kimppuun ja koittaa tällä tavoin saada Miinaa innostumaan juoksemisesta. Välillä se toimii, mutta useinmiten ei... Aikaisemmin olen kieltänyt Peppiä jos se jää kyttäämään Miinaa, mutta nyt Pepille on suotu erivapauksia eli käytänössä sillä ei juurikaan ole enää sääntöjä ;)

Treenit on viime aikoina jäänyt todella vähiin, viime viikolla taisin käydä kerran pikaisesti tekemässä Miinan kanssa jotain. Miinalla olisi toukokuun alussa kisat, mutta saapa nähdä tuleeko niihin mentyä... Miinan kanssa on ihan turha mennä kokeeseen jos sen kanssa ei ole treenannut ja tällä hetkellä ei kauheasti ole motivaatiota treenata. Ja vielä lisäksi Miinan lonkka kipeytyy edelleen, joten senkään puolesta ei kauheesti kannata treenata. Keskiviikkona Miina sai Cartrophen-pistoksen, vaan eipä se yksi annos ihmeitä tee, mutta jospa se ainakin vähän helpottaisi lonkan kipua. Kesällä oli tarkoitus kisata Miinan kanssa ahkerasti, mutta koska se hemmetin lonkkakipu ei helpota millään (tai jos helpottaa niin tulee kyllä herkästi takaisin) niin täytynee alkaa miettimään sopivaa ajankohtaa lonkan operoimiselle...

Synttärisankari!

2010-04-05T19:21:00.003+03:00

Tulihan se tämäkin päivä kaikesta huolimatta: Peppi Lotta Sikuriina täyttää tänään 5-vuotta! Paljon onnea superhienolle koiralle!!
Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen, aika paljon on Pepin väri viidessä vuodessa haalistunut...

Lähtölaskenta...

2010-03-31T15:48:00.003+03:00

Pepin lähtölaskenta on alkanut. Sille tehtiin eilen munuaisten ultraäänitutkimus ja varjoainekuvaus ja uutiset olivat todella huonoja. Pepillä on vasemassa munuaisessa kasvain, joka tihkuttaa joko verta tai virtsaa vatsaonteloon. On myös todennäköistä, että kasvain on yhteydessä lisämunuaiseen, koska Pepin kortisolipitoisuus oli pilvissä Vetoryl-lääkityksestä huolimatta. Lisäksi rakon seinämässä oli muutoksia, joten kasvain on myös levinnyt sinne, eikä toinenkaan munuainen ollut enää terve.

Tilanne on toivoton, kasvaimen leikkaaminen ei kannata, koska se on jo todennäköisesti levinnyt muuallekin ja muutenkin Peppiä on jo leikelty ihan tarpeeksi...

Peppi on edelleen pirteä ja iloinen, joten olin sitä mieltä kun kuulin diagnoosin, että Pepin aika ei ole ihan vielä lähteä. Peppi on nyt saattohoidossa ja kipuja pidetään kurissa lääkityksellä. Sitten kun huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä niin on aika päästää rakas ystävä viimeiselle matkalle. Siihen asti nautitaan näistä yhteisistä päivistä, jotka meillä on vielä jäljellä. Sitä kuinka paljon niitä päiviä vielä on ei kukaan osaa sanoa...

Kuulumisia

2010-03-19T19:44:00.002+02:00

Ensin Pepin kuulumisia: Peppi voi tällä hetkellä suhteellisen hyvin. Oikea etujalka kipeytyy edelleen jonkin verran lenkillä ja vasen takajalka puolestaan oireilee lenkin jälkeen. Vetoryliä Peppi on saaanut kohta pari viikkoa, mutta ainakaan vielä Pepin vointi ei ole huomattavasti parantunut. Toisaalta taas sille ei myöskään ole tullut sivuoireita, joten lääkitystä jatketaan edelleen. Tiistaina Peppi kävi kontrollissa ja samalla sen rakko ultrattiin ja sieltä löytyneiden muutosten takia Peppi sai parin viikon antibioottikuurin. Naaman ja kielen turvotus on nyt myös rauhoittunut. Pitkiä metsälenkkejä ollaan tehty mahdollisimman paljon ja kun lenkeillä katselee Pepin menoa niin eipä siitä kyllä uskoisi, että sitä mikään vaivaa sen verran iloisesti se pomppii pitkin hankia :) Sitten Miinan kuulumisia: tokoiltu ollaan tietysti ahkerasti, tosin tällä viikolla on ollut vähän hiljaisempaa kun ulkona on ollut niin järkyttävän liukasta ja hallille en töiden jälkeen ole kerinnyt. Muuten tokoilut on mennyt ihan hyvin (mitä nyt pientä paineistumista kerran oli ilmassa), mutta kaukoissa m-i vaihtoa en millään saa toimimaan niin kuin olin suunnitellut. Se onkin yllättävän vaikeaa opettaa kokonaan uusi tekniikka... Miina ei tunnu oikein millään tajuavan, että mitä siltä haluan. Jos otan namilla sen ylös niin se on liikaa kädessä kiinni ja jos taas otan ilman namia niin se nousee vanhalla tekniikalla. Pikku hiljaa alkaa tuntua, että se on liian vaikea opettaa ja ehkä olisi paras vaan siirtyä takaisin vanhaan tekniikkaan...
Miinan lonkka on nyt ollut paremassa kunnossa Cartrophen-kuurin jälkeen. Tämän viikon liukkaat kelit selvästi taas kipeyttivät lonkkaa, mutta tänään lenkillä Miina liikkui todella iloisesti, joten ilmeisesti lonkka on taas vaihteeksi parempi. Jos lonkka pysyy kivuttomana niin toukokuussa olisi tarkoitus mennä taas kisailemaan ja kesän aikana koitetaan päästä mahdollisimman paljon kisaamaan, koska alustavasti Miinalle on suunniteltu reisiluunpään poistoa ensi syksylle.

Pikku-Miina 3-vuotta!

2010-03-03T20:36:00.004+02:00

Niin se vaan aika rientää, että tänään Pikku-Miina täyttää jo 3-vuotta! Silloin kun ensimmäisen kerran mielessäni kävi, että voisin ottaa toisen perron niin heti ajattelin, että haluaisin mahdollisimman sosiaalisen ja avoimen koiran. Kun sitten tarjoutui mahdollisuus saada aivan ihanasta nartusta pentu, jolla on juuri niitä ominaisuuksia, joista koirassa pidän, ei kovin kauaa tarvinnut miettiä, että otanko pennun. Miina oli juuri sitä mitä olin halunnutkin: se on pennusta asti ollut käsittämättömän helppo koira, sen voi ottaa mukaansa mihin tahansa ja se tulee toimeen niin erilaisten ihmisten kuin koirienkin kanssa. Se on monessakin mielessä täysin vastakohta Pepin kanssa ja ehkä juuri siksi se tuntuukin niin helpolta tapaukselta. Lisäksi Miina on loistava tokokoira, vaikkakin hieman paineistuvaa sorttia... Mutta sen kanssa on mukava treenailla ja kisailla ja varsinkin kisaamisesta olen oppinut nauttimaan, kiitos Miinan!
Pentutestauksessa Miinasta sanottiin, että se on sosiaalinen, rohkea, ihmisläheinen ja kontaktihaluinen. Lisäksi sillä on hyvä taistelutahto ja saalisvietti ja se syttyy hyvin. Nämä kaikki kohdat pitävät todella hyvin paikkaansa, juuri sellainen Pikku-Miina on!

Alla vielä muutama kuva Miinasta noin neljän kuukauden iässä, on se vaan ollut aikas söpöläinen :)

Lumilenkkejä

2010-02-24T18:58:00.009+02:00

Ehdottomasti parasta tässä kuussa on ollut se, että Peppi on vihdoin myös päässyt mukaan metsälenkeille. Sen kolme kuukautta kestänyt saikku on nyt ohi ja vaikka jalka edelleen oireilee niin sen ei anneta tahtia haitata. Peppi on kyllä maailman paras lenkkikaveri, se kulkee aina ensimmäisenä ja jos joku tulee vastaan se tulee aina sen "kertomaan". Pepiltä ei myöskään vauhti koskaan hiivu ja innokkaana se tutkii kaikki mahdolliset polut, ojat, tienhaarat yms. Lisäksi Peppi on kauhean kätevä Miinan lenkittäjä: se liikuttaa Miinaa sen verran tehokkaasti, että Miinakin innostuu juoksentelemaan eikä nyhjää koko aikaa mun jaloissa. Peppi kiitää säällä kuin säällä Myöskin Miinalla on vauhti lenkeillä lisääntynyt kun Peppi on mukana kirittämässä

Välillä on ollut niin kylmä, että herkästi palelevat neidit ovat saaneet ulkoilla loimet päällä

Hankisukeltaja Peppi

Kyllä lumilenkit ovat vaan mukavia!

Heureka!

2010-02-22T20:50:00.002+02:00

Eilen oltiin Miinan kanssa vesikoiraporukalla Aaltosen Marian tokokoulutuksessa Mouhijärvellä. Itselläni oli hieman huonot fiilikset lähteä koko koulutukseen ja vaikka Miinan kanssa oltiin viimeinen koirakko niin en meinannut millään keksiä mitä liikkeitä sen kanssa otettaisiin. Ei sen takia, että meillä ei olisi mitään ongelmia liikkeissä vaan ei vaan yhtään ollut sellaista fiilistä, että jaksaisin alkaa hinkkaamaan mitään liikkeitä.
Yhdeksi liikkeeksi päätin sitten ottaa idarin, koska en muutakaan keksinyt... Ensin selitin Marialle meidän ongelmista, lähinnä Miinan paineistumisesta, ja tietysti piti myös mainita lonkkaongelmasta. Meidän onneksi Marialla oli omakohtaista kokemusta paineistuvasta koirasta ja paljon tuli hyviä vinkkejä kuinka se vire saadaan pidettyä kohdallaan ja luulenpa, että meidän lisäksi myös eräs toinen ohjaaja sai arvokkaita neuvoja paineistuvan koiran kanssa kisaamiseen ;) Sitten siihen idariin: tehtiin kisanomainen suoritus ja Miinahan se sitten oli aivan loistava :) Kulmat oli ihan ok ja kaikki pysäytykset nopeita ja ennen kaikkea oikein. Vaikka Miina ei takaosaa käytäkään kulmissa kovin hyvin, niin se ei kuulemma näytä kovin pahalta, joten taidan nyt sitten lopettaa sen ikuisen stressaamisen siitä aiheesta ;)
Sitten otettiin myöskin seuraamista kisanomaisesti. Tämäkin sujui hyvin! Ainoa hiomista kaipaava osuus oli juoksusta pysähtymiset, jossa Miina jäi vinoon perusasentoon. Tätä työstettiin sitten niin, että juoksussa nostin käsiä ylemmäs ja ennen pysähdystä laskin kädet alas Miinalle merkiksi, että kohta pysähdytään. Muutaman kerran tehostin vielä suoraa perusasentoa antamalla sivu-käskyn ennen pysähdystä. Ja johan alkoi tulla suoria perusasentoja. On se vaan joskus pienestä kiinni...
Sitten otettiin vielä kaukoja. Selitin mikä niissä mättää eli lonkka-asento, josta Miina ei pääse istumaan. Otettiin kisanomaisesti setti kaukoja ja tietysti Miina oli niin loistavassa vedossa, että teki kaikki vaihdot puhtaasti, joten sitä varsinaista ongelmaa ei ihan päästy näyttämään. Mutta loistavana kouluttajana Maria kyllä huomasi, että aina maahan menossa Miina hakeutui lonkalleen ja muutaman kerran se oli jo ollut sellaisessa asennossa, että alemmalla vireellä se ei siitä olisi noussut. Tästä sitten tovi keskusteltiin ja molemmat oltiin samoilla linjoilla siitä, että Miinan kannalta ei ole oikein opettaa sille maahan menoa niin ettei se mene lonkalleen, koska selkeästi se on Miinalle helpoin tapa olla maassa. Eilen hyvin huomasi, että kun Miina alkoi jo olla väsynyt niin sen oli todella vaikea maata niin, että se ei olisi lonkallaan. No sittenhän se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, vähintäänkin vuosisadan keksintö eli muutetaan m-i vaihtoa niin, että se istuminen tapahtuu seisomisen kautta. Teknisesti vaihto ei ehkä ole puhdas, mutta paljon reilumpaa Miinalle! Tätä täytyy ehdottomasti koittaa ja luulenpa, että nyt on löytynyt se oikea ratkaisu tähän ongelmaan :)
Todella antoisa koulutus, jonka ehdoton helmi on tämä ratkaisu kaukojen ongelmaan, treenimotivaatio pomppasi taas ihan uusiin sfääreihin. Jos päivä alkoi vähän huonoissa fiiliksissä niin se päättyi aivan loistavaan fiilikseen. Miina on niin taitava :)

"Hyviä" huonoja uutisia ja huonoja uutisia

2010-02-16T21:26:00.002+02:00

Ne "hyvät" uutiset ensin: Pepillä todennäköisesti on Cushingin tauti. Pari viikkoa sitten Pepille tehtiin matala-annoksinen deksametasonitesti, joka viittasi liialliseen kortisolin tuotantoon. Viikko sitten diagnoosin varmistamiseksi Pepille tehtiin ACTH-testi, jossa todettiin lisääntynyt vaste ACTH:lle, joka myöskin viittaa lisämunuaisen liikatoimintaan. Cushingin tauti voi johtua joko aivolisäkkeestä tai lisämunuaisesta, jommassa kummassa voi olla joko kasvain tai sitten jompi kumpi näistä elimistä on vain jostain syystä alkanut tuottaa liikaa kortisolia.
Pepin kohdalla lähdetään nyt ensin koittamaan lääkitystä, joka vähentää kortisolin tuotantoa, koska pari viikkoa sitten tehdyssä testissä Pepin kortisolin määrä elimistössä väheni ja testiä seuraavana päivänä Peppi oli todella pirteä ja hyvässä kunnossa. Eli jos lääkitys auttaa Peppi saa jatkossa elää terveempiä päiviä kuin mitä se on muutamaan vuoteen elänyt. Tämä on se "hyvä" uutinen, Cushingista huolimatta Peppi voi elää normaalia elämää. Lääkityksen aloittamisella on kuitenkin riskinsä: jos elimistön kortisolitaso laskee liikaa niin seurauksena voi olla Addisonin kriisi, joka on hengenvaarallinen tila. Pepille lääkitys aloitetaan vasta 7.3, koska eläinlääkärimme on muutaman viikon lomalla ja kaikkien kannalta on parasta, että apua on saatavilla jos sitä tarvitaan... Jos lääkitys ei auta niin seuraavaksi todennäköisesti aletaan tutkia lisämunuaisia ja jos sieltä löytyy kasvain niin lisämunuainen poistetaan. Jos ongelma on aivolisäkkeen kasvain niin sitten tilannetta täytyy miettiä uudelleen...
Nyt kuitenkin toivotaan parasta, että lääkitys auttaa. Hyvää tässä kaikessa on se, että Cushingin tauti selittää kaikki Pepin oireet eli mahaongelman, jalkaongelman ja mahan nuolemisen. Ja jos lääkitys auttaa niin vihdoin Peppi saa elää normaalia koiran elämää ilman jatkuvaa sairastelua. Kisaura on tietysti ohi, mutta tässä kohtaa sillä ei ole enää mitään väliä.

Tässähän ei tietysti vielä ollut tarpeeksi vaan vielä lisää huonoja uutisia: Miinan vasen lonkka on taas kipetynyt! Tänään sitä rokotuksien yhteydessä hieman taivuteltiin ja pienellä taivutuksella Miina reagoi melko voimakkaasti. Talven aikana olen huomannut, että lonkka kipeytyy aika herkästi, mutta enpä ajatellut että tilanne olisi näin huono. Toimintasuunnitelma on se, että nyt Miina saa Cartrophen kuurin ja kuurin jälkeen pistoksia jatketaan kuukauden välein aina silloin kun ei ole kisoja. Reeneissä täytyy siirtyä enemmän namipalkkaukseen, koska leluilla palkkaaminen aiheuttaa herkästi sellaisia tilanteita, joissa lonkka kipeytyy. Varsinkin jos reenaa vähänkään liukkaalla alustalla (eli aina kun talvella reenaa ulkona) niin täytyy olla tarkkana palkkauksen kanssa. Ja mun on kuulemma ihan turha ottaa stressiä siitä, että Miina ei pysty tekemään kaikkia liikkeitä samalla lailla kuin muut koirat, jos se ei pysty niin se ei vaan pysty...
Jos lonkka edelleen kipeytyy niin sitten ei ole muita vaihtoehtoja kuin reisiluunpään poisto ja siihen sitten loppuu Miinan kisaura. Leikkauksen jälkeen Miina voi elää (kivutonta)kotikoiran elämää, mutta kisaamista ei voi enää jatkaa, koska leikatusta jalasta tulee lyhyempi kuin toisesta jalasta ja se taas kipeyttää lihaksistoa. Ja Miinan terveyden kustannuksella ei todellakaan sen kisauraa jatketa! Viime syksynä Miinan lonkka piti jo leikata, mutta silloin se oli niin hyvässä kunnossa, että leikkausta siirrettiin hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt näyttää siltä, että se tulevaisuus on jo harmittavan lähellä...

Tokokoulutuksessa

2010-02-14T17:15:00.002+02:00

Eilen oltiin Miinan kanssa Katja Kiviahon tokokoulutuksessa. Todella antoisa koulutus ja saatiin roppakaupalla uusia reenivinkkejä, joita ehdottomasti täytyy testailla käytännössä. Tosin ihan kaikkea ei pysty Miinalle sellaisenaan kokeilemaan kun se ei oikein kestä jos sitä huomauttaa virheistä...
Miinan kanssa aloitettiin ohjatulla. Ensin kerran kisamaisesti, joka muuten oli ihan ok, mutta merkille meno oli huono! Siihen saatiin neuvoksi ottaa ihan pienen pienellä lätkällä niin, että Miina ei näe lätkää ennen kuin merkillä ja koska Miina menee aina samaa kautta merkille niin pois pitäisi sitten tulla toista kautta niin, että Miina ikään kuin juoksee merkin ympäri. Merkiltä pois tuleminen eri kautta olikin yllättävän haastavaa ja että se onnistuisi, niin minun piti siirtyä hieman oikealle silloin kun Miina on merkillä, että se tulisi toista kautta pois. Lätkällä saatiin ihan hyviäkin merkkejä aikaiseksi, mutta ilman lätkää se olikin huomattavasti vaikeampaa... Lisäksi saatiin neuvoksi, että vaikka lätkä olisikin niin kannattaa antaa pysähtymiskäsky, selkeämpää koiralle.
Sitten otettiin kaukoja. Ensin kisamaisesti, jossa ei sitten ollutkaan sitä ongelmaa mitä halusin työstää eli m-i vaihtoa. Höh! No selitin sitten mikä tässä vaihdossa mättää (eli lonkka-asento, josta Miina ei voi/halua nousta istumaan) ja neuvoksi saatiin, että Miinalle pitää opettaa maahanmeno niin, että se ei mene lonkalleen. Eli sille täytyy opettaa, että se ei mene lonkalleen heti maahan menossa eikä myöskään kellahda lonkalleen missään vaiheessa. Paikalla makuussa se tosin saa mennä lonkalleen, mutta muihin maahan menoihin täytyy opettaa eri käsky.
Aika monella koirakolla oli ongelmana vasemalle käännökset ja takaosan käyttöön tulikin hyvä neuvo, jota Miina varmaan saa jatkossa tehdä melko usein. Neuvona oli pohkeenväistö eli ohjaaja kulkee viistosti oikealle ja koira tulee pohkeenväistöä mukana.

Tänään sitten kävin uusia neuvoja käytännössä testaamassa. Eläkeläisnuori Peppi sai olla koekaniinina ja otin sillä ensin pohkeenväistöä. Peppi oli niin kierroksilla nameista, että se ei oikein tajunnut koko juttua, mutta hauskaa sillä ainakin oli ja itse pääsin testaamaan kuinka mun pitää liikkua, että koiran on helppo tulla mukana.
Sitten vaihdoin koiraa ja otin koitin Miinan kanssa samaa. Miina olikin yllättäen ihan super hyvä tässä :) Se käytti aivan loistavasti takaosaa, mulla oli kyllä namit kädessä helpottamassa, mutta silti olin todella yllättynyt, että se meni heti alusta asti niin hyvin.
Seuraavaksi sitten merkkiä. Tämä ei sitten ollutkaan aluksi niin helppoa, Miina tuli samaa kautta merkiltä pois kun se menikin ja vaikka kuinka siirryin oikealle niin silti se tuli väärää kautta. Vaihdoin sitten namit leluun ja johan alkoi homma pelittämään. Pysäytyskäskyn annoin vasta sitten kun Miina oli hyvin merkillä ja siitä vapautus lelulle. Aika paljon otin ilman lätkää, koska ulkona reenatessa on se huono puoli, että lätkän paikkaa saa koko ajan olla korjaamassa, mutta hyvin Miina löysi oikean paikan ilmankin :) Kyllä tästä vielä hieno merkki tulee!

Ohjattua

2010-02-11T18:58:00.003+02:00

Miina on tällä viikolla saanut oikein tehokuurin ohjattua noutoa. Syynä tähän ei ole se, että ohjatussa olisi joku megaongelma (pienempiä ongelmia kyllä löytyy) vaan se, että tylsinä hetkinä töissä on tullut mietittyä erilaisia tapoja kuinka ohjattua voisi reenata ja pakkohan niitä sitten on lähetä heti töiden jälkeen käytännössä testaamaan :)
Maanantaina koitin lätkillä niin, että piilotin reunimmaiset lätkät lähes kokonaan lumeen ja keskimmäinen lätkä oli ikään kuin tyrkyllä lumen päällä. Ideana tässä oli suuntien vahvistaminen ja jos Miina sattuisi eksymään keskimmäiselle niin siirtäminen siitä jompaan kumpaan reunaan. Vähän salaa toivoin, että Miina eksyisi keskelle ja niinhän se sitten tekikin. Tästä sitten siirtoyritys oikealle, ihan ensi yrittämällä Miina ei tajunnut jutun juonta, mutta kovin montaa kertaa ei tarvinnut koittaa ennen kuin se tajusi, että kyllä siellä reunoillakin lätkät on vaikka niitä ei heti näy. Lopuksi Miina lähti jo merkiltä oikeaan suuntaan vaikka se ei lätkiä nähnytkään, tosin lumisade peitti aika tehokkaasti lopulta kaikki lätkät, joten enpä kyllä edes aina tiennyt, että onko se lätkällä vai ei, mutta pääasia että suunta oli oikea.
Eilen sitten oli vuorossa merkin hinkkaamista, lätkällä ja ilman. Ilman kapuloita merkki on hyvä, mutta kapuloiden kanssa Miina jää poikittain merkille. Tätä en nyt jaksanut sen enempää miettiä, ehkä viikonloppuna saadaan joku hyvä keino tämän reenaamiseen.
Tänään sitten otin ensin ohjatun kerran normaalisti ja sitten niin, että reunoilla oli lätkät ja keskellä kapula. Ensimmäisellä kerralla Miina meni keskimmäiselle kapulalle, pysähtyi kyllä käskystä, mutta otti kapulan suuhun. Pyysin irroittamaan ja pienen mietintä tauon jälkeen irroitti ja samalla Miina vilkaisi oikealla olevaa lätkää ja niin lamppu syttyi pienen vesikoiran päässä ja heti kun pyysin oikealle niin Miina lähti iloisesti kohti lätkää. Tästä tietysti megapalkka ja hetken kuluttua sama juttu uudestaan. Tällä kertaa Miina meni heti oikealle lätkälle :) Seuraavaksi sitten vasen puoli, joka olikin jo helppo nakki. Lopuksi vielä muutaman kerran merkkiä lätkällä ja ilman. Hauska huomata, että vaikka Miina on selvästä välillä ollut epävarma, että mitä sen pitäisi tehdä niin se ei kuitenkaan ole jumiutunut eikä edes meinannut jumiutua. Hieno pikku-Miina!!

Pepin reilu viikko sitten otettujen verinäytteiden vastaukset tulivat ja vihdoinkin alkaa näyttää siltä, että kaikkiin Pepin oireisiin löytyy selitys! Tiistaina Pepiltä otettiin taas vähän lisää verta diagnoosin varmistamiseksi, lisää tästä aiheesta sitten kun diagnoosi on varmistettu...

Verinäytteitä, tokoa ja vähän muutakin

2010-02-02T19:52:00.002+02:00

Voihan sitä päivänsä näinkin viettää: ensin aamulla suunta kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Pepiltä otettiin verinäyte vol 1 lisämunuaisen liikatoiminnan testaamiseksi ja samalla kontrolloidaan myös vino pino muita arvoja. Miina puolestaan sai siedätyspiikin.Eläinlääkäriltä sitten huristellaan tokoilemaan hyvässä seurassa. Ryhmäliikkeitä lukuunottamatta otin Miinan kanssa kaikki evl:n liikkeet läpi. Tänään ei jumittamisesta ollut tietoakaan vaan Miina oli loistava :) Aina tietysti parannettavaa löytyy, mutta Miinalla oli hauskaa ja mulla oli hauskaa! Tokoilun jälkeen sitten pienelle lenkille ja sen jälkeen käväisin pikaisesti syömässä.

Sitten taas suunta kohti eläinlääkärin vastaanottoa ja Pepiltä verinäyte vol 2. Sieltä sitten Pirkkalaan ja porukoille päiväkahville. Pienen huilitauon jälkeen lähdettiin neitien kanssa Jennille kyläilemään.

Ja sitten taas eläinlääkärin vastaanotolle ja Pepiltä verinäyte vol 3. Sieltä sitten vihdoin kotiin.

Pepin verinäytteiden vastaukset tulee loppuviikosta, toivottavasti niistä löytyisi jotain vastauksia Pepin pitkään jatkuneeseen sairasteluun. Mutta yksi asia tänään selvisi: Peppi saa jatkossa viettää eläkepäiviä! Tätä asiaa olen jo pitkään miettinyt ja usean ihmisen kanssa olen tästä puhunut ja tänään tein vihdoin päätöksen keskusteltuani vielä eläinlääkärimme kanssa, että Pepistä tulee työkyvyttömyyseläkeläiskoira. Peppi on nyt sairastellut reilut pari vuotta ja vaikka sillä on välillä hyviäkin kausia niin kuitenkin sen oireet aina palaavat ja viime aikoina on tuntunut, että sen oireet muuttuvat aina vaan hankalammiksi hoitaa. Niinpä Pepin kanssa ei ole mitään järkeä jatkaa kisauraa, joten vajaa viisi vuotiaana Pepistä tulee eläkeläiskoira. Toki se saa kesällä jäljestää ja tokoilua voidaan harrastaa fiilispohjalta ehkä joskus tilaisuuden tullen se saa vähän aksaillakin, mutta kisaura loppuu tähän. Ja jos omistaja yrittää lipsua päätöksessään niin varmaan sitten joku siitä ystävällisesti huomauttaa ;)

Viikonlopun tokoilut

2010-01-31T20:42:00.002+02:00

Eilen tokoiltiin taas Annen valvovan silmän alla. Ensin otettiin pitkästä aikaa paikalla istuminen ja paikalla makuu. Istuminen oli ihan ok, mutta paikalla makuussa Miina meni viereisen koiran käskyllä maahan ja taas kerran se oli haistellut mattoa. Paikalla makuun alkuja ja loppuja pitäisi kyllä reenailla paaaaaljon enenmmän että Miina muistaisi kuunnella oikean ihmisen käskyjä.
Sitten otettiin seuraamista käskytyksellä. Pitkästä aikaa seuraaminen tuntui ihan hyvältä ja vaikka otettiin melko pitkä pätkä niin Miina pysyi hyvällä fiiliksellä mukana :) Tosin sivuaskelissa oli hieman pomppimista, perusasennot oli vinoja ja vasemmalle käännökset oli löysiä, mutta näistä huolimatta olen seuraamiseen tyytyväinen.
Lopuksi vielä kisamaisesti ruutu, joka oli tosi hyvä :) Merkille meno oli hyvä, ruutu oli hyvä ja sivulle tulo oli hyvä! Eli hyvä hyvä :)

Tänään oli sitten vuorossa hieman hankalammat tokoilut... Aloitin namiseuraamisella ja keskityin nyt vasemmalle käännöksiin. Palkkasin aina käännöksessä ja Miina tekikin monta hienoa vasemmalle käännöstä, mutta jos namiavun otti pois niin käännöksistä tuli taas löysiä eli nameilla jatketaan.
Sitten otin tunnarin, jossa ei ongelmia. Oikea kapula löytyi melkein heti ja palautus vauhtikin oli hyvä.
Sitten oli vuorossa päivän kompastuskivi: ohjattu. Laiton ohjatun merkiksi matalan tötsän ja koska lopuksi olin suunitellut ottavani idaria niin myös idarin tötsät oli jo valmiiksi kentällä. Lähetin Miinan merkille, mutta sehän sitten tietysti bongasi väärän merkin ja kiiti mun vasemmalla puolella olevalle idarin merkille. Odotin, että korjaisi, mutta koska mitään ei tapahtunut niin sanoin uudestaan merkki ja katsoin oikeaa merkkiä. Miina korjasi, mutta tällä kertaa idarin toiselle merkille. Odotin ja tällä kertaa Miina korjasi itse, mutta edelleen väärälle merkille eli idarin taaimmaiselle merkille (joka oli mun selän takana). Pyysin Miina sivulle ja kävin näyttämässä sille oikean merkin ja uusi yritys. Edelleen se lähti sivussa olevalle idarin merkille, mutta melkein heti huomasi itse, että väärä merkki ja korjasi oikealle ja palkkasin sen. Taas uusi lähetys ja tällä kertaa oikealle merkille, kehuin ja lähetin vasemmalle kapulalle. Miina lähti kohti vasenta kapulaa, mutta viime hetkellä kaarsikin keskimmäiselle kapulalle. Pysäytin ja koitin lähettää vasemalle, mutta Miina otti keskimmäisen kapulan suuhun. Pyysin irroittamaan ja pienen mietintätauon jälkeen Miina irroitti kapulasta ja palkkasin sen tästä.
Leikin sen kanssa vähän aikaa ja leikkiessäkin heti huomasi, että Miina oli selkeästi paineistunut. Kävin keräämässä idarin merkit varmuuden vuoksi pois ja kävin nostamassa ohjatun kapuloita, että Miina varmasti huomaisi, että siellä se vasenkin kapula on. Uusi lähetys ja taas sama juttu, Miina meni keskimmäiselle kapulalle. Tällä kertaa se ei edes yrittänyt ottaa kapulaa suuhun, mutta ei myöskään lähtenyt vasemman kapulan suuntaan noin sadasta lähetysyrityksestä huolimatta... Kävin näyttämässä sille vasemman kapulan ja kun se otti kapulan suuhun palkkasin sen siitä. Arvatenkin Miina oli jo aivan järkyttävän paineistunut tässä vaiheessa ja jumitusvaihde oli jo melkein päällä, mutta yllättävän helposti se vapautui kun se sai tehdä muutaman tempun (ei siis mitään tokotemppuja vaan ihan leikkitemppuja).
Uusi yritys ja tällä kertaa Miina lähti vasemalle kapulalle kuin ohjus ja palkkasin sen heti vauhdista. Haetutin vielä oikean puolen kapulan, mutta eipä tässäkään mitään ongelmaa enää ollut :) Ilmeisesti ollaan jo vähän edistytty kun hyvästä yrityksestä huolimatta Miina ei tänään jumiutunut. Aika lähellä se taas oli, mutta nyt mulla taitaa olla kikkakolmonen, jolla pystyn nostaan sitä jos se meinaa alkaa jumiutuun ;)

Silmäpeilaus

2010-01-15T15:04:00.002+02:00

Miina kävi tänään silmäpeilauksessa ja terveet silmät Miinalla on :) Samalla katsottiin myös polvet ja yllätys yllätys Miinalla on nollan polvet eli siltäkin osalta pikku-Miina on terve. Enhän mää sitten viitsinyt kertoa tohtori sedälle, että Miinalla on ollut luksaatiota polvissa, oikeaa polvea se aika pitkään väänteli (vasemmassa jalassa meni noin kaksi sekuntia), mutta oli kuulemma ihan hyvät.
Eli siis teoriassa mulla on kaksi tervettä koiraa :D Harmi, että todellisuus on "vähän" toistamaata...

Fiilispohjalta

2010-01-14T20:40:00.003+02:00

Miinan kanssa on tällä viikolla tullut tokoiltua ahkerasti. Kauheasti en ole etukäteen suunnitellut, että mitä reenaan vaan vähän kaikkea on tehty fiiliksen mukaan.

Merkkiä olen aika paljon ottanut lätkällä ja se alkaa sujumaan jo ihan kivasti, tosin välillä Miinalla on jarrut hukassa ja se ei hyvästä yrityksestä huolimatta ihan pysähdy lätkälle vaan liukuu siitä ohi. Ilman lätkää se menee edelleen vähän vinoon merkille, mutta korjaa kyllä itse hyvin.

Tunnari on mennyt muuten ihan hyvin, mutta muutaman kerran Miina on rouhaissut väärää kapulaa kun ei se meinaa malttaa haistella. Kauheesti en uskalla alkaa sitä siitä huomauttamaan ettei se mene taas ihan lukkoon, mutta jotain tähän täytyy keksiä.

Seuraamista on otettu pienissä pätkissä ja lelu palkalla. Käännökset on nyt mennyt (ehkä) vähän paremmin kun fiilis on ollut kohdallaan, mutta askelsiirtymät oli ilmeisesti jäänyt johonkin unholaan, niissä Miina oli aluksi vähän pihalla. Pienen hinkkauksen jälkeen nekin sujui.

Luoksetulossa on edelleen havaittavissa pientä hitautta maahan menossa, mutta seisominen on tosi napakka. Miina on siitä hauska tapaus, että vaikka sen kanssa ottaa paljon luoksetuloja pysäytyksillä niin silti se ei ala hidastelemaan ja ennakoimaan pysäytyksiä. Ja sen luoksetulovauhti on joka kerta samanlainen, se ei kaahaa miljoonaa, mutta ei myöskään hidastele.

Kaukoja on tietysti myös hinkattu. M-I vaihto on edelleen se vaikein. Se on vaikea jos se on ekana ja se on myös ihan yhtä vaikea jos se on keskellä. Tätä ajattelin seuraavaksi koittaa jonkinlaisen leikin kautta jos Miina saisi sen kautta varmuutta tähän vaihtoon. Tässä vaihdossa on vaan se huono puoli, että se on Miinalle fyysisesti kaikkein vaikein ja todennäköisesti se on siksi sille niin haastava.

Ruutua, ohjattua ja idaria on myös reenattu ja niistä ei sen kummenpaa rapotoitavaa, ihan hyvin on mennyt. Toivottavasti leudot kelit jatkuu vielä pitkään niin pystyy ulkona reenaileen :)

Ja sitten vielä Peppi: Pepin talvi jatkuu edelleen sairasloman merkeissä :( Saikun pituudesta ei vielä tiedä, se riippuu jalasta, mutta vähintään kuukausi. Että suuret kiitokset vaan tästä tälle ihanalle rotikan omistajalle...

Ketutuksen ketutus!

2010-01-09T17:12:00.002+02:00

Tänään taas käväisin tyttöjen kanssa hallilla tokoilemassa ja tänään Miinalla oli ohjelmassa seuraamista, hyppy, kaukot ja luoksetulo. Aloitin hyppynoudolla, ensin taas kisamainen suoritus, joka oli loistava ja sitten muutama vino heitto, jotka nekin sujui ilman ongelmaa. Miina hyppäsi esteen mennen tullen, vaikka kapula olikin välillä todella vinossa.
Sitten seuraamista, joka oli vähän huonoa. Miina oli vähän löysästi mukana ja varsinkin käännöksissä jäi jälkeen. Helpotin vähän ja otin lelun kainaloon ja aina kun oli hyvin mukana niin palkkasin. Tämä auttoi ja seuraaminen parani. Välillä palkkasin namilla käännökset ja nekin alkoi sujumaan paljon paremmin.
Seuraavana kaukot, jossa myöskin ensin kisamaisesti yksi setti ja sen jälkeen lähetin Miinan putkeen ja kun se tuli sieltä niin käskin maahan ja siitä sitten muutama vaihto ja vapautus lelulle. Välillä tein vaihdot niin, että annoin vain käsimerkin enkä ollenkaan suullista käskyä ja välillä toisin päin. Molemmat toimi varsin hyvin ja Miina mielestä oli super hauskaa päästä välillä kaahaamaan putkeen!
Sitten vielä luoksetulo, jossa ensin yksi kokonainen. Muuten oli hyvä, mutta maahanmeno oli vähän hidas. En kuitenkaan jäänyt sitä hinkkaamaan vaan otin seuraavaksi pari suoraa luoksetuloa ja lopuksi niin, että palkkasin heti pysäytyksestä. Nyt maahanmenotkin alkoi jo olla parempia, joten tämä riitti tältä päivää.
Sitten se ketutuksen aihe: Peppi oli tietysti myös mukana hallilla ja sekin pääsi vähän touhuilemaan. Otin sillä ensin yhden tunnarin piilotuksen ja palkkasin sen lelulla. Kun se repi lelua niin huomasin, että se ei varaa yhtä paljoa painoa oikealle etujalalle kuin vasemmalle. Pyysin sen sivulle ja sivulle tullessa se jo selvästi arkoi oikeaa jalkaa ja sivulla ollessa se piti jalkaa ilmassa! Halusin vielä varmistaa, että se ei tee sitä vain sattumalta ja otin yhden lyhyen luoksetulon. Ja taas sama juttu, se aristi oikeaa jalkaa! Eli siis se jalka on taas kipeä :(
Ja todennäköisesti syy tähän on tässä: torstaina tein ensimmäisen vähän pidemmän lenkin Pepin kanssa ja sillä lenkillä eräs rotikka pääsi vähän pyöräyttämään Peppiä. Sanoin rotikan omistajalle, että älä päästä haistamaan, mutta tämä tapaus oli sen verran jurrissa, että joko ei tajunnut tai ei halunnut tajuta ja päästi koiransa mun koirien luo sillä seurauksella, että se rotikka pääsi pyöräyttämään Peppiä ennen kuin ehdin väliin. Onneksi sen enempää ei ehtinyt käydä, mutta ilmeisesti sen jalalle tämä pyöräytys oli liikaa. Koitin heti katsoa, että ontuuko se, mutta Peppi oli sen verran järkyttynyt (eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että sain "pienen" raivokohtauksen ja huusin pää punaisena tämän ko koiran omistajalle), että en huomannut mitään. Toisaalta vahinko oli jo tapahtunut ja vaikka se olisi heti ontunut niin eipä sille jalalle mitään olisi voinut tehdä. Tosi kurja tilanne! Täytyy varmaan ens viikolla soitella eläinlääkärille, että mitäs nyt tehdään. Saattaahan se olla, että jos Pepin jalka näin "pienestä" kipeytyy niin ei se ollut vielä edes parantunut ja jos kahden kuukauden lepo ei sitä paranna niin mikä sitten???!!!!

Loppiaistokoilut

2010-01-06T14:44:00.002+02:00

Vapaapäivän kunniaksi käväisin koirien kanssa tokoilemassa hallilla. Edelleen jatkettiin Miinan kanssa leikkimislinjalla ja siinä sivussa sitten vähän tokoiltiin.
Aloitin tämän päivän leikit idarilla. Ensin kisanomainen suoritus, joka meni vallan mainiosti ja sen jälkeen sitten vaan pysäytyksiä, joista palkkasin heti. Kulmia otin myös niin, että palkkasin lelulla heti kulmassa ja ne menikin paljon paremmin kuin viime kerralla.
Seuraavaksi Miina pääsi vähän leikkimään agilityä. Hallin reunalla oli sopivasti puomi, keinu ja pari putkea, joten vaihtelun vuoksi Miina pääsi vähän muistelemaan näitä juttuja ja sillä oli kyllä tosi hauskaa. Putkeen se irtoaa jopa paremmin kuin Peppi ja vaikka se ei aina ihan tiennyt, että mihin sen olisi pitänyt mennä niin kovasti se yritti tarjota eri vaihtoehtoja.
Tämän jälkeen otin vähän tunnaria, jossa myös ensin kisanomainen suoritus, jossa ei ongelmia. Sen jälkeen otin kerran niin, että oma tunnari ei ollut muiden kanssa samassa kasassa vaan se oli kauempana piilossa esteen takana. Miina kävi kerran haistelemassa muita tunnareita ja siirtyi sitten kauemmaksi haistelemaan ja pian se omakin sieltä löytyi. Hieno hieno! Hyvin malttoi haistella kauempaakin vaikka ei heti löytänyt omaa.
Lopuksi vielä vähän merkkiä. Kävin viemässä ohjatun kapulat merkin taakse, ihan vaan häiriöksi, ja merkille laitoin lätkän. Annoin Miinan tarjota merkille menoa ja pian se jo tajusikin mikä on jutun juoni ja hienosti se meni merkin taakse joka kerta. Muutaman toiston jälkeen otin lätkän pois, mutta muuten samalla lailla ja tällä kertaa Miina meni vinoon merkin taakse. Odotin hetken ja Miina korjasi itse merkin taakse! Pitihän sitä vielä toisenkin kerran koittaa ja taas sama juttu, meni ensin vähän huonosti merkille, odotin ja tadaa Miina korjasi itse merkille!!!! Tästähän Miina sitten ansaitsi oikein megalomaanisen palkan, vajaa viikko sitten se jumiutui täysin merkin korjaamisesta ja nyt se sitten korjasi sen itse!
Sen verran piti vielä leikkiä tulella, että haetutin toisen ohjatun kapulan, kun ne kerran vielä merkin takana sopivasti oli. Merkki oli edelleenkin hieno ja noutokin oli oikein hyvä. Tähän oli hyvä lopettaa tämän päivän tokoilut, tänään kaikki onnistui paremmin kuin hyvin :)

Nyt on sitten se kauan odotettu päivä eli Pepin saikku loppuu än, yy, tee, NYT! Vielä seuraava kuukausi otetaan rauhallisemmin ja lenkkejä pidennetään asteettain ja jos kaikki menee hyvin niin kuukauden päästä voidaan palata normaaliin arkeen eli odotettavissa piiiiiiitkiä metsälenkkejä!

Hyvän mielen reenit

2010-01-03T18:01:00.005+02:00

Tänään kävin Miinan kanssa reeneilemassa vähän tokoa ja teemana oli vain ja ainoastaan hyvä mieli! Eli tarkoituksena oli, että koiralla ja ohjaajalla olisi koko ajan hyvä mieli ja tässä myös onnistuttiin täydellisesti :)
Eilisissä reeneissä Miina taas jumitti oikein olan takaa kun se ei heti osannut tehdä oikein, joten Miina taitaa nyt tarvita paljon sellaisia reenejä, jossa se saa onnistumisia ja niiden myötä sen itseluottamus myös kasvaa eikä se toivottavasti sitten enää jumiudu niin herkästi. Joten nyt me sitten vaan leikitään ja siinä sivussa myös vähän leikitään tokoa.
Tänään siis pääasiassa vain leikittiin ja siinä ohessa otin vähän ohjattua, joka oli todella hyvä ja vähän kaukoja, jotka myöskin meni siinä leikin ohessa oikein kivasti. Kaukoja otin kerran normaalisti ja sen jälkeen niin, että pyysin Miinaa peruuttamaan ja kun se oli sopivan matkan päässä sitten muutama vaihto ja vapautus lelulle. Peruuttaminen kuumentaa Miinaa aika mukavasti ja sen jälkeen se on niin kierroksilla, että se ei meinaa malttaa kuunnella, että mitä siltä halutaan, mutta viis siitä kun sillä vaan on niin niin hauskaa!
Peppi myös pääsi vähän leikkimään, mutta sillä alkoi olla vähän liiankin kivaa, joten se joutui takaisin autoon melkein samantien. Peppi on muutenkin viime aikoina ollut todella pirteä ja se selvästi alkaa olla sitä mieltä, että tämä neljän seinän sisällä hengailu alkaa riittämään. Onneksi tässä ei ole enää kuin viikko ja sitten Pepin lenkkejä saa pikku hiljaa alkaa pidentämään. Ja jos jalka kestää niin kuukauden päästä me päästään ensimmäiselle metsälenkille!

Kinkkukiusaus...

2009-12-27T13:02:00.003+02:00

...tai kinkulla kiusausta oli Miinalla ohjelmistossa eilisissä reeneissä. Meillä oli oikein hauskat temppuratareenit, joissa Miinan kompastuskiveksi osoittautui yllättäen kinkunpalat...
Ensin otettiin hyppynouto niin, että esteen toisella puolella oli kaikenlaisia leluja hämynä. Ensimmäisellä kerralla Miinaa eivät lelut sinänsä häirinneet, mutta niitä ihmetellessä paluuhyppy unohtui, joten uusi yritys ja tällä kertaa paluuhyppykin onnistui.
Sitten otettiin ruutua niin, että koiran reitillä oli leluja ja muutama lelu vielä lensi koiran nenän edestä hämäykseksi. Ekalla kierroksella helpotettiin sen verran, että vein Miinan kanssa yhdessä lelun ruutuun. Eipä tässäkään kohtaa Miinaa muut lelut kauheesti häirinneet vaan ruutu löytyi muitta mutkitta. Toisella kerralla lähetin suoraan ruutuun ja nytkin Miina meni hienosti leluja sen enempää ihmettelemättä, mutta vähän sitä häiritsi pallot, jotka heitettiin juuri ennen kuin lähetin sen, joten se ei ihan ollut kuulolla eli kaksi käskyä tähän tarvittiin.
Sitten taisi olla vuorossa merkki. Eli laitettiin kolme merkkiä rinnakkain ja tarkoitus oli lähettää koira ensin keskimmäiselle merkille ja sitten siirtää se reunimmaiselle merkille. Ekalla kierroksella meni ihan hyvin, mutta kun koitin siirtää sen toiselle merkille se lähti etsimään ohjatun kapuloita. Muutaman kerran jälkeen lamppu syttyi (ainakin himmeästi) ja siirtäminen merkiltä merkille onnistui jotenkin.
Sitten se seuraaminen, johon meidän homma kaatui... Ekalla kierroksella otettiin käskytettynä seuraamista niin, että häiriönä maassa oli leluja, kapuloita, kinkkua lautasella yms. ja sen lisäksi vielä häiriökoira ja palloa heittelevä avustaja. Tällä kierroksella Miina seurasi oikein hyvin, tosin mulla oli osan aikaa namit kädessä, eikä se edes huomannut kinkkulautasia, vaikka niiden lähellä pyörittiinkin. Toinen seuraaminen aloitettiin sitten niin, että Miinalle näytettiin, että mitä herkkuja siellä lautasella oikein on ja samalla kävi myös selväksi, että niitä kinkkuja ei saa syödä. No tästähän ne sitten pienen vesikoiran pasmat menikin sekaisin... Miina paineistui siinä määrin, että oli työn ja tuskan takana saada se edes kulkemaan kinkkulautasen ohi tai tulla perusasentoon kinkkulautasen läheisyyteen. Nameilla houkuttelemalla sen jotenkin sai tulemaan ohi ja kun tarpeeksi kauan yritettiin niin melkein se jo kykeni seuraamaan lautasen ohi. Mutta sen verran reippaasti se paineistui, että vaikka lopuksi leikin sen kanssa niin siinäkin huomasi, että se ei oikein ole oma itsensä.
Loppuun otettiin vielä kunnon temppurata: ensin hyppy, siitä merkille ja ruutuun, ruudussa pari kaukojen vaihtoa ja ruudusta vasemmalta kapulan tuominen. Tämä olisi varmaan ollut ihan hauska rata, jos koira ei jo valmiiksi olisi ollut ihan down. Meidän temppurata loppui jo ennen puolta väliä, hypyn jälkeen merkille meno vielä onnistui, mutta siitä ruutuun olikin jo ihan liian vaikeaa. Aikaisemminkin olen huomannut saman ongelman, jos Miina on paineistunut niin se ei irtoa musta yhtään mihinkään. Ei edes ruutuun, joka yleensä on sen mielestä maailman hienoin liike. Ja nyt se ei ollut palautunut vielä kinkkukiusauksesta, joten meidän reenit loppui tähän tältä erää. Jos ohjaaja olisi ollut yhtään järkevä niin loppuun olisi vielä kannattanut tehdä jotain pientä ja hauskaa, mutta ohjaaja ei ollut (tapansa mukaan) järkevä vaan lopetti reenit huonoon suoritukseen. Hyvä minä! Taitaa olla niin, että koiralla ja ohjaajalla on sama ongelma: kumpikin lamaantuu virheistä ;)

Ja tokoilut jatkuu...

2009-12-19T19:57:00.002+02:00

Tänään oltiin Hannan ja aussien kanssa tokoilemassa hallilla. Peppi pääsi taas mielenvirkistykseksi mukaan ja virkeä se sitten olikin... Pepin vahvoihin puoliin kun ei kuulu odottaminen eikä varsinkaan jos joku toinen saa touhuilla sen nenän edessä, joten vähän väliä se ilmoitti kovaäänisesti, että olisi kiva päästä hommiin. Pitihän saikkulaisenkin sitten jotain päästä tekemään, joten Peppi sai tehdä kerran tunnarin, joka meni muuten hyvin, mutta Pepille ei vieläkään ole valjennut, että kenelle se tunnarikapula palautetaan...
Miina sitten aloitti oman settinsä seuraamisella. Otettiin pitkästä aikaa käskytettynä ja palkkailin välillä namilla pääasiassa hyvistä käännöksistä. Muutamaa huonoa perusasentoa ja käännöstä lukuun ottamatta seuraaminen oli ainakin omasta mielestä oikein hyvää. Miinalla oli hyvä fiilis ja se oli hyvin mukana myös paikalla käännöksissä ja askelsiirtymissä.
Seuraavaksi idari, joka myös käskytettynä ja muuten kisamaisesti, mutta palkkasin aina namilla ennen kuin otin mukaan seuraamaan. Taas kerran olen tosi tyytyväinen idariin :) Seuraaminen oli hyvää, pysäytykset napakat ja tällä kertaa Miina jaksoi hyvin odottaa paikallaan eikä lähtenyt ennakoimaan seuraamista.
Sitten otin vielä luoksetulon, jossa seisominen ok, mutta maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta muuten oli ihan hyvä.
Pienen tauon jälkeen oli vuorossa hyppynouto, joka oli aivan loistava! Hieno ilmava hyppy molempiin suuntiin ja palautuskin oli hyvä. Hieno Miina :)
Seuraavaksi ohjattu, joka sekin oli ihan hyvä. Merkille meno olisi voinut olla parempi, mutta aina kun kapulat on merkin takana niin Miina jää vähän poikittain merkille, joka joskus saattaa tuoda ongelmia oikean kapulan hahmottamisessa, mutta tänään ei ollut moista onkelmaa. Palautusvauhtikin oli oikein hyvä samoin sivulle tulo.
Seuraavana oli sitten illan huonoin liike: tunnari. Tämäkin tehtiin kisamaisesti ja Miina lähti kapuloille varsin reippaasti ja varmasti, mutta perille päästyään se taisi muistaa, että kapuloiden välissä on joskus ollut nameja, joten niitähän se sitten alkoi etsimään oikein todenteolla. No eihän siellä tietysti mitään nameja ollut ja jossain vaiheessa Miinakin sen tajusi, mutta sillä ei varmaan siinä vaiheessa ollut enää tuoreessa muistissa, että mitä sen pitikään tehdä, joten se nappasi vaan jonkun kapulan suuhun ja tuli mun luo. Oikeahan se ei tietysti ollut, joten lähetin sen uudestaan ja tällä kertaa Miina meni suoraan oikealle kapulalle ja toi sen. Otettiin sitten kokonaan uusi yritys ja tällä kertaa Miina meni suoraan oikealle kapulalle, haistamatta edes muita, ja toi sen. Ja mitä tästä opimme: Miinalle ei enää nameja tunnariin.
Lopuksi vielä kaukot, jotka nekään ei ekalla kerralle mennyt ihan putkeen. M-I vaihto taitaa olla se meidän murheen kryyni, koska taaskaan Miina ei noussut edes toisella käskyllä, joten otettiin alusta koko setti. Toisella kierroksella muuten kaikki vaihdot oli ihan hyviä, mutta edelleen m-i oli huono. Tällä kertaa kuitenkin nousi ekalla, joten päätin olla puuttumatta siihen, että aika vajaaksi se istuminen jäi. Viimeiseksi otin vielä koko setin vähän lähempää, mutta vaihtojen ajat oli pidemmät kuin yleensä ja nyt Miina pelitti oikein hyvin. Eli loppu hyvin kaikki hyvin :)
Oikein mukavat ja antoisat reenit, iso kiitos taas Hannalle reeniseurasta!

Aamun tokoilut

2009-12-16T08:35:00.003+02:00

Eilen aamulla suuntasin koirien kanssa hallille Nokialle. Peppi pääsi mukaan ihan vaan mielenvirkistykseksi ja sehän meinasi heti pihassa seota sukissaan kun huomasi, että mihin oltiin tultu. Peppi pääsi myös kentälle juoksentelemaan sillä aikaa kun raivasin esteitä pois tieltä ja saattaa olla, että se oli pienoinen virhe kun Peppi oli melkoisen virittyneessä mielentilassa ja heti ensi töikseen se kaahasi A-esteen ja puomin ja putken ja.... No tulipahan Pepille ainakin mielenvirkistystä ;)
Sitten itse asiaan: Miina aloitti merkillä. Laitoin sen hieman sivuun merkistä ja pyysin korjaamaan merkille ja hienostihan se korjasi. Tein tätä muutaman toiston eri kulmista ja hyvin sujui :)
Sitten otin ohjattua. Ensin lätkillä niin, että lätkät olivat vain hieman merkkiä taaempana. Tässä oli ideana se, että Miina lähtisi heti merkiltä kaartamaan oikeaan suuntaan. Siirsin lätkiä pikku hiljaa taaemmaksi ja hyvin meni tämäkin harjoitus. Sitten vaihdoin lätkät kapuloihin ja ekalla kerralla otin ihan normaalisti molemmat puolet ja toisen puolen palkkasin vauhista ja toisen otin sivulle asti. Seuraavaksi vaikeutin hieman ja vein vasemman puolen kapulan niin, että se oli A-esteen takana eli sitä ei voinut lähtöpaikalta nähdä. Miina tietysti meni hämyyn ja kurvasi päättäväisenä keskikapulalle. Pysäytin sen ja kävin näyttämässä sille vasenta kapulaa ja otin uudestaan. Tällä kertaa Miina hokasi jutun juonen ja toi oikean kapulan mistä tietysti sai sitten superpalkan.
Seuraavaksi otin pari luoksetuloa osissa. Ekalla kerralla seisominen valui vähän, mutta toisella kerralla oli sitten molemmat pysäytykset hyviä.
Loppuun vielä pari settiä kaukoja, jotka oli myös ihan hyvät. Tällä kertaa Miina ei mennyt lonkalleen, joten se ongelma taisi johtua ihan vaan siitä, että Miinalla on ollut polvi kipeä.
Tosi mukavat ja onnistuneet reenit:) Miina oli super taitava ja sillä oli tosi hyvä asenne. Tästä on hyvä jatkaa!

Lorvikatari...

2009-12-12T19:35:00.002+02:00

...on vaivannut oikein toden teolla viime aikoina, sekä omistajaa että koiria. Viikko sitten käytiin tokoilemassa hallilla, mutta sen lisäksi ei olla paljoa mitään touhuttu. Ei edes lenkkeilty.
Syynä tähän laiskotteluun on molempien koirien sairaslomat, jotka onneksi kuitenkin alkaa jo olla voiton puolella. Pepillä ei ole "enää" kuin kuukausi jäljellä ja Miina taas saa jo touhuilla entiseen tapaan. Ensi viikolla sitten palataan takaisin sorvin ääreen ja tokoreenit jatkuu...