Miina jumittaa...

Miina on viime aikoina jumittanut kahdella tavalla: ensimmäinen niistä liittyy tunnariin. Eilen Annen reeneissä koitettiin vähän erilaista tapaa reenata tunnaria. Ensin niin, että kasassa ei ole ollenkaan omaa kapulaa ja koiraa kehutaan siitä, että se haistelee vaan kapuloita eikä tuo sieltä mitään. Sitten niin, että kasassa on oma kapula ja sitten taas seuraavalla kierroksella niin, että kaikki on vääriä ja sitä rataa.
Ajattelin heti, että tämä on Miinalle loistava harjoitus, jolla sille saa lisää varmuutta tunnariin, mutta kuinkas sitten kävikään...
Enpä edes ehtinyt kehua Miinaa haistelusta kun se jo toi ensimmäisen kerran väärän kapulan. Eikä meno tästä parantunut vaan Miina toi vääriä kapuloita tasaiseen tahtiin haistelematta kapuloita sen enempää. Kielsin sitä vääristä ja tämähän tietysti oli suuren suuri virhe ja aiheutti sen, että Miina paineistui niin paljon, että se lähinnä vaan jumitti paikallaan. Se kyllä lähti aina iloisesti, mutta kapuloille päästyään epävarmuus iski ja Miina päätti olla tekemättä yhtään mitään ettei vaan taas tule tehtyä virhettä.
Välillä Miina laitettiin huilaamaan ja hetken päästä uusi yritys, mutta eipä paljoa auttanut, Miina oli päättänyt jumittaa oikein urakalla. Jos koitin sen kanssa yhdessä kiertää kapuloita niin se lähinnä apaattisen näköisenä kulki mun perässä eikä suostunut edes haistelemaan.
Tällä kertaa tämä reeni loppui tähän, koska Miina oli totaalisesti jumissa, mutta huomenna aamulla ajattelin käydä läheisellä kentällä koittamassa vieläkö Miina jumittaa. Vähän aion helpottaa ja laitan sille nameja kapuloiden väliin jos se vaikka vähän rohkaisisi pikku-Miinaa. Saas nähdä kuinka käy!

Sitten se toinen jumittaminen: se onkin sitten vähän huonompi juttu. Olen jo jonkin aikaa katsellut Miinan etujalkojen asentoa. Sen usein seisoo ja istuu niin, että sen etujalat on mahdollisimman leveästi ja kyynärät on todella paljon kropan alla ja lisäksi sen vasemman takajalan liike on jotenkin kankean näköistä. Viime viikolla tunnin metsälenkin jälkeen Miina oli todella jumissa, joten taitaa olla niin, että Miinan lonkka on taas alkanut kipeytyä! Alku syksyllähän Miina piti jo leikata, mutta tilanne oli silloin niin hyvä, että leikkausta siirrettiin hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt taitaa olla niin, että Miina joutuu vielä tänä vuonna leikkauspöydälle... Voi mun pikku invakoiria!

Miinan kanssa reissussa

Lauantaina meillä oli Miinan kanssa tokokoe Liedossa, joten lähdin jo perjantaina Miinan kanssa Kiikalaan Tanjan ja bortsujen luokse kyläilemään. Peppi joutui jäämään porukoille hoitoon sen jalan takia ja lisäksi Peppi on ollut tosi väsynyt (=kipeä) keskiviikon jälkeen, joten sille oli parempi vaihtoehto jäädä "kotiin" huilaamaan.
Lauantai aamuna lähdettiin sitten Lietoon Tanja ja Jalliksen kanssa (niin ja tietysti Miinan). Perillä käytiin ensin ilmoittautumassa ja jätettiin koirat siksi aikaa autoon odottamaan. Pikku-Miina matkusti Tanjan auton takapenkillä ja jo alku matkasta se löysi Tanjan koirien namipussin, josta se heti yritti nauttia aamupalaa. Siirsin namipussin repsikanpenkin jalkatilaan ja perille päästyämme Tanja kysyi, että pitäiskö se pussi laittaa johonkin turvallisempaan paikkaan, mutta mää tietysti fiksusti ajattelin, että ei se sitä enää muista ja antaa sen pussin vaan olla.
No totta kai Miina muisti sen ja kun tultiin autolle takaisin niin Miina istui repsikan paikalla ja sen ilmeestä näki heti, että aamupala oli nautittu. Onneksi se ei ollut täysi pussi, mutta aika ison määrän Miina niitä kerkes syömään, joten ihan kiva lähtökohta kokeeseen kun koira on vetänyt mahansa täyteen nameja...

Sitten siihen varsinaiseen kokeeseen:

Paikalla istuminen 9,5
Oli vähän nuuskinut
Paikalla makuu 10
Tätä me ei kyllä ansaittu, Miina oli haistellut todella paljon, mutta eikös se niin ole, että tuomari on aina oikeassa ;)
Seuraaminen 7,5
Ihan hirveetä seuraamista, ei tuntunut missään vaiheessa hyvältä ja ainakin kaksi perusasentoa jäi tekemättä. Miina tuntui jotenkin tosi epävarmalta.
Idari 10
Tätä on hinkattu ja näköjään se on tuottanut tulosta :)
Luoksetulo 8
Jos ohjaaja laittaisi silmälasit päähän niin koiran pysäyttäminen oikeaan kohtaan onnistuisi ehkä vähän paremmin...
Ruutu 0
Ei taaskaan löytänyt ruutua :( Ei meinnanut löytää merkkiäkään, mutta tokalla yrityksellä lähti ja löysi merkin matkalla. Ruutu oli ihan helpossa paikassa, joten se kyllä olisi pitänyt löytyä... Outoa.
Ohjattu 0
Meni keskimmäiselle kapulalle eikä enää korjannut. Lähti kyllä kohti oikeaa kapulaa, mutta viime hetkellä vaihtoikin kohti keskimmäistä...
Hyppynouto 10
Melkein täydellinen :)
Tunnari 0
Meni kapuloille lujaa, otti ensimmäisen suuhun, pudotti sen, otti toisen suuhun, pudotti sen ja tätä jatkui kaikkien kapuloiden kanssa. Kaikkien muiden paitsi sen oman kanssa, siihen se ei missään vaiheessa koskenut, kaikkiin muihin kylläkin...
Kaukot 6
Muuten olisi ollut täydelliset kaket, mutta yksi vaihto jäi tekemättä. Jostain syystä Miina meni s-m vaihdossa maahan lonkalleen ja arvasinkin, että tästä se ei pysty nousemaan istumaan. Muuten oli teknisesti loistavat kaukot, Miina oli ihan samalla paikalla kuin mihin sen olin jättänyt.

Yhteensä siis 187 p eli ei tulosta

En tietenkään tyytyväinen ole kun taas tuli nollia kolme kappaletta, mutta oli siellä joukossa onnistumisiakin ja niihin olen tosi tyytyväinen. Oma fiilis ennen koetta ei ollut mitenkään kovin hyvä kun Pepin tilanne on huolettanut, mutta onneksi tuli lähdettyä. Kisapaikka oli tosi kiva ja seura oli tietysti loistavaa :) Kiitos Tanja yösijasta ja matkaseurasta ja Miina tahtoo vielä kiittää hyvistä nameista ;) Näköjään Miinaa ei haittaa yhtään vaikka maha on täynnä nameja jo ennen koetta.
Nyt Miina jää hyvin ansaitulle tokotauolle joksikin aikaa, Annen tokossa tietysti käydään, mutta muuten keskitytään lähinnä lenkkeillyyn ja Peppi Potilaaseen.

Peppi Potilas

Peppi kävi eilen eläinlääkärillä pitkään jatkuneen jalkaongelman takia. Tällä kertaa voimakkain aristus löytyi olkavarren ja olkanivelen taakaa lihaksistosta. Etupää kuvattiin ja nivelet ja nikamat oli ihan kunnossa, mutta kyynärvartta ojentavan lihaksen kiinnityskohdassa näkyi kalkkeuma. Tämä kohta katsottiin vielä ultralla, jossa kalkkeuma myös erottui. Varmuudella ei voi sanoa, että johtuuko Pepin oireet tästä tai että johtuuko ne pelkästään tästä, mutta todennäköisesti jokin yhteys kalkkeumalla on oireisiin.
Huono juttu tässä on se, että lihas/jännevammat paranee todella hitaasti ja niihin ei oikein ole muuta hoitoa kuin lepo ja tulehduskipulääke. Eli suunnitelma on nyt se, että Peppi on täysin levossa seuraavat kaksi kuukautta ja se syö kuukauden kuurin Rimadyliä. Kahden kuukauden jälkeen liikuntaa aletaan vähitellen lisäämään ja jos oireet eivät palaa niin joskus helmikuun puoli välin jälkeen Pepin kanssa saa taas tehdä normaaleja lenkkejä. Että voihan kökkö! Peppi on ollut levossa jo syksyllä kuukauden ja sekin aika tuntui ikuisuudelta ja nyt sitten kaksi kuukautta.. Mutta mitään muita vaihtoehtoja ei ole ja tärkeintä on tietysti se, että Pepin jalka paranee ja se pääsee vielä juoksentelemaan metsään.
Tällä hetkellä Peppi on aika vaisu, eilinen jalan taivuttelu taitaa vieläkin tuntua, mutta sitten kun jalan oireilu helpottaa niin täytyy koittaa keksiä sille jotain puuhastelua kotona ettei sillä( tai mulla) pää hajoa... Saa nähdä kummalle nämä seuraavat kaksi kuukautta on rankemmat omistajalle vai koiralle!

Tokoilua ja vähän muutakin...

Tokoilut on jatkunut enemmän ja vähemmän ahkerasti. Miina on edelleen keskittynyt idariin ja nyt pysäytykset on ollut helppoja, mutta seuraaminen on edelleen aika kauheeta. Välillä se ennakoi pysäytyksiä ja välillä edistää ja kulmat on edelleen aika kauheita. Jonain päivänä otan vielä projektiksi ne kulmat...
Ohjattu sujuu tosi vaihtelevasti, jonain päivänä se on tosi helppo ja seuraavana päivänä jompi kumpi suunta on ihan hukassa. Muutaman kerran on tullut pattitilanne, jossa Miina ei enää lähde merkiltä hakemaan kun se menee liian epävarmaksi... Nyt olen ajatellut ottaa vaan helppoja ohjattuja ja edelleen vahvistaa sitä, että jos ekalla kerralla ei mene oikein niin maailma ei siihen kaadu vaan sitten yritetään uudestaan. Yksi syy näihin ohjatun ongelmiin on varmasti merkille meno. Kapulat vetää sen verran puoleensa, että Miina saattaa jäädä merkille poikittain, jolloin sen on vaikea löytää se oikea kapula.
Seuraamista, kaukoja, luoksetuloa, tunnaria ja ruutua ollaan myös reenattu ja nämä sujuu ihan hyvin. Hyppy noudossa sen sijaan on edelleen meidän ikuisuusongelma: Miina kiertää paluuhypyn. Välillä se tulee ihan suoraan esteelle ja sitten ihan viime hetkellä kiertääkin hypyn. Joko se ei edelleenkään muista, että pitääkö se hyppy kiertää vai hypätä tai sitten se on kipeä eikä halua hypätä.. Olen vahvistanut hyppyä antamalla uuden käskyn ennen kuin se tulee hypylle, mutta silti se aika usein kiertää sen. Aika pitkään hyppy on mennyt hyvin, joten tuntuu oudolta, että se on nyt yht'äkkiä taas tosi vaikeaa..

Peppikin on päässyt vähän tokoilemaan. Se on ottanut pääasiassa ruutua, seuraamista ja tunnaria. Ruutua ollaan tehty sekä lätkällä että tyhjään ruutuun ja ihan kivasti se sen on hoksannut. Peppi on vaan niin erilainen kuin Miina, että mulla on joskus vaikeuksia muistaa, että se tekee asiat ihan erilailla kuin Miina. Peppi on sellanen pomppia, ihan sama mitä se tekee niin se pomppii kuin kumipallo ja sitä kumipalloa on vaikea saada pysähtymään esimerkiksi ruudun oikeaan kohtaan kun se vaan pomppii :)
Tunnaria ollaan myös otettu ja se onkin ollut aika haastavaa jos joku muu on vienyt kapulat. Ensinkään Peppi ei malta haistella vaan se tuo sen joka sattuu osumaan kohdalle ja sitten se vie kapulan liikkurille.. Olen nyt mennyt sen kanssa yhdessä kapuloille ja silloin se malttaa haistella ja oma löytyy helposti. Seuraavaksi olen ajatellut koittaa sille nameja kapuloiden vieressä jos se vaikka auttaisi vähän keskittymään.
Peppi on nyt taas saanut Rimadyliä pari viikkoa, koska etujalka on edelleen ollut kipeä ja todella paljon pirteämpi se on nyt ollut. Ensi viikolla jalka kuvataan ja muutenkin suunnitellaan mitä sen jalkan kanssa nyt tehdään. Tällä hetkellä mulle on ihan se ja sama pääseekö Pepin kanssa vielä agilityyn, tietysti olisi tosi kiva vielä aksailla, mutta koska Peppi on jatkuvasti kipeä jostain niin tuntuu tosi turhalta koittaa harrastaa agilityä sen kanssa kun koko ajan on pitkiä taukoja ettei päästä reenamaan. Niin kauan kun sen kanssa voi käydä pitkillä metsälenkeillä niin olen ihan tyytyväinen ja ainahan sen kanssa voi tokoilla.

Ja sitten iloisempiin asioihin: Vihdoin ja viimein pitkän harkinnan tuloksena porukoille muutti tälläinen ihana kääpiösnautseri Pyry. Pyry on varsin rohkea nuori herra ja todella ihmisrakas. Mun koirista Miina oli heti kovin kiinnostunut uudesta tulokkaasta ja kovasti se on jo Pyryä hakenut leikkimään ja jahka Pyrtsi hieman kasvaa niin eiköhän näillä ole kunnon painit pytyssä. Peppi sitä vastoin ei ollut yhtä ( tai siis yhtään) innostunut pennusta. Ekalla kerralla kun Peppi näki pennun niin se ei voinut edes tulla samaan huoneeseen missä pentu oli. Nyt se jo kykenee olemaan samassa huoneessa, mutta ei puhettakaan, että Peppi haluaisi tutustua pentuseen. Eilen oltiin ulkona yhtäaikaa ja siellä Peppi jo vähän yritti leikkiä Pyryn kanssa, mutta taitaa vielä muutama viikko mennä ennen kuin se hyväksyy pentusen.
Tässä vielä muutama kuva Pyrystä, on muuten melko vaikeaa ottaa kuvia mustasta koirasta, joka koko ajan yrittää tunkea nenäänsä kameraan...

Idarin hinkkaamista

Koska invakoirat eivät ole enempää vammautuneet niin tokoreenit ovat jatkuneet :)
Eilen oltiin Hannan kanssa tokoilemassa ja illan teemana oli idari. Sitä sitten hinkutettiinkin olikein olan takaa... Ensin otettiin seisomista niin, että palkkasin seisomisesta ja jatkoin sitten itse kävelemistä ja palkkasin myös paikalla pysymisestä. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi, Miina ennakoi seuraamaan lähtöä aika paljon ja se alkoi kääntymään ennen kuin olin edes sen kohdalla. Koitin palkata sen aina seisomisesta, mutta aika paljon jouduin antamaan apukäskyjä ettei se liikkuisi. Kun tämä jotenkin onnistui niin sama homma istumisen kanssa, joka olikin paljon helpompaa, mutta edelleen se ennakoi seuraamista. Pienen hinkkaamisen jälkeen tämä sujui joten kuten ja sitten sama homma maahan menon kanssa ja tällä kertaa Miina oli skarppina eikä yrittänyt ennakoida seuraamista.
Pienen tauon jälkeen sama homma uudestaan ja nyt sujui paljon paremmin. Seisomisessa ennakoi hieman edelleen, mutta muuten oli aika hyvä. Seuraaminenkin oli paljon parempaa(vaikkakin ne kulmat on edelleen hirveitä). Lopuksi otin vielä pelkät pysäytykset muistin virkistykseksi.
Jotain hauskaa ja vauhdikasta täytyi tietysti vielä loppuun ottaa, joten otin ohjatun, joka oli hieno! Pimeydestä johtuen kapulat näkyi huonosti, mutta eipä se Miinaa haitannut vaan oikeat kapulat löytyi vallan mainiosti :)

Invakoirat vol 2

Tai oikeastaan otsikossa pitäisi olla vähintäänkin vol 500...
Peppi kävi torstaina lekurilla, jossa ihmeteltiin sen mahan nuolemista. Mitään selvää syytä ei vielä löytynyt (yllätys yllätys), mutta vein Pepin pissanäytteen perjantaina tutkittavaksi ja toivottavasti jokin syy löytyy sieltä. Isompi huoli on kuitenkin edelleen etujalka, koska kuntoutuksesta ja levosta huolimatta jalka on edelleen kipeä. Nyt sitten mietitään, että mitä jalalle voidaan tehdä, mutta vähän nyt siltä näyttää, että pelkällä levolla ja kuntoutuksella jalkaa ei kuntoon enää saada...
Eilen sitten alkoi Miinan kanssa Annen tokoreenit ja meidän reenit koostui vain ja ainoastaan paikalla istumisesta, Miina nimittäin alkoi yhtäkkiä ontumaan takajalkaansa! Hieman kun jalkaa tutkiskelin niin syykin selvisi, jalassa oli pieni reikä. Siihen nähden, että reikä oli varsin pieni tuntui oudolta, että Miina aristi jalkaa todella paljon, mutta enpä mitään muutakaan syytä ontumiseen keksinyt, kotona sitten selvisi miksi pieni reikä oli niin kipeä... Se ei ollutkaan ihan pieni pinta naarmu vaan malkoisen syvä pistohaava. Varmaankin se on tullut aikaisemmin päivällä metsälenkillä, mutta jostain kumman syystä en sitä huomannut aikaisemmin.
Tänään aamulla Miinan jalka oli jo paljon parempi ja molemmat invakoirat pääsi tokoilemaan. Peppi aloitti ja se teki ruutua, tunnaria ja metallinoutoa. Kaikki sujui oikein mallikkaasti ja aivan valtavasti Pepillä oli taas intoa :) Pienen tauon jälkeen otin vielä seuraamista, joka puolestaan oli syvältä! Se ei oikein innostunut mistään palkasta ja muutenkin se oli paljon löysempi kuin ekalla kierroksella. Tähän seuraamiseen täytyy nyt keksiä joku juttu miten sen saa toimimaan edes jotenkin. Ja varmaan jatkossa kannattaa ottaa seuraaminen heti aluksi kun Pepillä on eniten virtaa.
Miina aloitti merkkireenillä eli kentällä oli kuusi merkkiä ja lähetin kaikille vuoron perään. Kaikki merkit löytyi hyvin eikä edes ruutu sekoittanut Miinan päätä :) Sitten otin lätkillä ohjatun suuntia, vasen oli tällä kertaa se helppo suunta ja oikea oli VAIKEA! Ruutu oli myös oikealla puolelle, joten se saattoi sekoittaa, mutta siitä huolimatta aika kankeaa se oikealle meno oli.. Pienen tauon jälkeen otin ohjatun uudestaan ja tällä kertaa kapuloilla. Vasen oli hyvä (tosin palautus oli tosi hidas) ja yllättäen myös oikea puoli oli hyvä! Lätkäreeni taisi sittenkin tuottaa tulosta.. Otin vielä pätkän seuraamista, joka oli ihan ok ja lopuksi kaukot, jotka edelleen toimii hyvin :) Kaukot on nyt reeneissä toiminut oikein hyvin sen jälkeen kun muutin hieman omaa asenettani, nostaminen toimi reeneissä, mutta kokeessa kaukot on ollut tosi huonot, joten jos ei pahalla niin sitten koitetaan hyvällä. Kaukot on siis kivaa :) Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kuinka kaukot kokeessa toimii.

Syysloma...

...koirilla siis. Koirat ovat saaneet viettää luppoaikaa keskiviikosta asti ja omistaja on viihdyttänyt itseään suhaamalla joko Linnainmaa-Pirkkala väliä tai Hki-Tre moottoritietä. Syynä tähän kruisailuun on ollut auton remontti, koirien hoitokuviot ja koetoimitsijakurssi, jolla tuli viikonloppuna käytyä ja nyt sitten olen hyväksymistä vaille valmis tokonkoetoimitsija :)