Missäs mennään

Viimeaikaisia kuulumisia pähkinänkuoressa:

Ensin Peppi: 5.4 Pepille tuli yksi vuosi mittariin lisää, nyt neiti on jo 7-vuotias! Ensinnäkin tuntuu niin oudolta, että Peppi on jo seitsemän, vastahan se oli mörköikäinen teini ja nyt se on keski-ikäinen, hassua miten nopeasti vuodet kuluvat. Toinen merkkipaalu Pepin elämässä on se, että nyt siitä on tasan kaksi vuotta kun siltä löydettiin munuaiskasvain, joka piti koitua sen kohtaloksi muutamassa kuukaudessa, mutta eipä ole kasvain menoa vieläkään haitannut. Samanlainen hullu huutelija Peppi edelleen on  ;)
 Ettei elämä nyt ihan liian ruusuista olisi, niin aina pitää jotain ikävää myös tapahtua... Ja tällä kertaa se kohdistui Pepin häntään. Pepillä on jo useamman vuoden ollut hännässä uudismuodostuma, joka on pikkuhiljaa kasvanut melkoisen kokoiseksi. Koska se ei ole Peppiä haitannut, patille ei ole tehty mitään ja kun tilanne on ollut mikä se on ollut... Talven aikana patti alkoi sitten vaivaamaan ja se päädyttiin tyhjentämään. Tyhjennys itsessään oli helppo ja kivuton toimenpide, mutta siitähän se kaikki sitten taas alkoi... Ensin patti ei meinannut mennä kiinni millään, vaan se jatkuvasti vuosi ja aukesi. Siihen kertyi jatkuvasti talia ja se häiritsi selvästi koiraa. Kun ei paikallishoidot auttanut niin sitten koitettiin pitkää antibioottikuuria, kolmisen viikkoa Peppi söi antibioottia sillä seurauksella, että patti kyllä meni kiinni, mutta se alkoi taas kasvaa. Vaihtoehtoja oli jäljellä kaksi: joko syöttää jatkuvasti Pepille antibioottia tai amputoida häntä. Koska Peppi on edelleen loistavassa kunnossa, niin pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin hännän amputaatioon, joka sitten tehtiin viikko sitten. Varmaan sanomattakin selvää, että Peppi on tällä hetkellä aikas kipeä. Haava on kyllä siisti ja paranee hyvin, mutta häntä on todella kipeä. Muutaman kerran Miina on vahingossa lähennellyt liikaa Pepin töpöä ja hammastahan siitä on tullut.. Mutta eiköhän tämä taas tästä, muutama viikko vielä ja Peppi on varmasti jo oma hullu itsensä.

 Sitten Miina: alku keväästä Miina kipeytyi oikein kunnolla jälleen kerran. Miinan ei kauheasti tarvitse liukastella kun valenivel kipeytyy ja sen takia vasenjalka jäykistyy ja sen myötä koko koira sitten kipeytyy. Vielä kun tähän lisätään se, että Miinan hovihieroja ei ollut ehtinyt hieroa Miinaa kovin usein, niin soppa oli valmis... Nyt onkin sitten hierottu ja venytelty oikein urakalla reilun kuukauden ajan ja vihdoin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Se alkaa olla suorastaa riehakas ja tänään kun kävin tokoilemassa, niin Miinalla meinasi suorastaan mopo karata käsistä :) Miina on ollut koko talven hyvässä kunnossa ja nyt vasta keväällä kun tuli pieni repsahdus lihashuollossa niin se kipeytyi heti. Ehkäpä hovihieroja otti tästä opikseen ja jatkossa Miinan lihashuoltoa ei enää laiminlyödä ;)
 Ai niin ja täyttihän Miinakin vuosia: 3.3 tuli täyteen 5-vuotta!

Ja vielä Enne: ei kahta ilman kolmatta, vai miten se nyt menikään... Ennelläkin oli synttärit ja Ennepenne alkaa jo olla suorastaa aikuinen kun mittarissa on nyt 2-vuotta!
 Ja jotain muutakin yhteistä vesikoirien kanssa: Enne on ollut myös sairaslomalla... Ennen suurin intohimo on kiipeileminen ja (idioottimaiset) hyppimiset milloin minkäkin päältä alas. Aina kun silmä välttää niin Enne mielellään testailee kiipeilytaitojaan ja ihan aina järki ei päätä pakota kun se keksii hypätä jonkun päälle...
No tämä harrastus johti sitten siihen, että Ennellä on jossain kohtaa tullut lihasvamma vasemman jalan hauikseen. Vamma on todennäköisesti tullut jo loppusyksyllä, mutta se ei ole parantunut kunnolla. Nyt sitten Enne on ollut vähemmällä riehumisella ja kaikenlaisia hyppyjä ollaan vältetty, myös agility on tauolla toistaiseksi, ja päivittäin venytellään ja tietysti vielä hieronnat tähän päälle. Ihan ei ole toipuminen lähtenyt toivotullatavalla käyntiin, Enne edelleen keventää herkästi vasenta jalkaa ja hauis-ja rintalihakset tuntuvat myös hyvin kireiltä. Mutta onneksi Ennelläkin on oma hovihieroja, joka nyt on ottanut oikein asiakseen Ennen lihashuollon, joten eiköhän tämäkin tästä helpota. Toivottavasti!  
   

Tokopainotteinen viikonloppu

 Lauantaina oli Ennen kanssa talven ensimmäiset vesikkotokot. Mukavan vapaamielistä porukkaa nämä vesikoiraihmiset kun vääränrotuinenkin pääsee mukaan tokoilemaan :)
 Paikka oli Ennelle entuudestaan outo ja siitähän se idea sitten lähti ottaa heti alkuun kokeenomainen treeni. Jenni toimi liikkurina ja liikeinä otettiin seuraaminen, molemmat jäävät ja hyppy. Hallissa oli aika paljon häiriötä ja seuraamisessa Ennellä muutaman kerran kontakti katosi kun tultiin liian lähelle muita koiria tai ihmisiä. Mutta muut liikkeet menivät, ellei nyt ihan erinomaisesti, niin ainakin tosi hyvin. Ja muutenkin Enne oli oikein kivalla fiiliksellä. Uusi paikka ei haitannut yhtään ja sen keskittyminen on parantunut huimasti.
 Erillisinä liikkeinä otin vielä luoksetulon, noudon ja kaukot. Muut ihan hyvin, mutta noudossa meinasi lähteä keulimaan, mutta muutaman toiston jälkeen ihan ok. Otettiin myös paikallaolot, jotka ihan hyvin molemmat.
 Halli oli oikein mukava ja koska paikalla on paljon porukkaa, saa tehtyä oikein hyvin häiriötreeniä :) Ennellä meinaa olla vaikea pysyä nahoissaan kun joku toinen ottaa noutoa, joten ensi viikolla saattaa olla tämän tiimoilta hieman häiriötreeniä luvassa....

 Tänän sitten tokoilut jatkuivat Takkujen porukassa. Enne aloitti ruudulla, jossa työstettiin oikeaa paikkaa lätkällä. Tämä tuntuisi toimivan hyvin, mutta täytyy muistaa ottaa lätkä myös välillä pois.
 Seuraamisessa keskityttiin suoriin perusasentoihin. Ongelma on siinä, että mun on vaikea nähdä onko Enne suorassa ilman, että käännyn katsomaan koko ajan koiraa. Nyt Anne naksutteli kun oli suorassa ja vinoista vain huomautin (ja olisin myös voinut kehua kun korjaa suoraan!). Ihan hyvin Enne alkoi taas korjaamaan kun kriteerit oli selkeät. Jatkossa täytyy myös käyttää avustajaa ettei koko ajan tarvitse itse kiertyä mutkalle, että näkee missä Enne takapuoli on.
 Noutoa jatkettiin samaan malliin kuin eilenkin ja nyt ei kertaakaan edes meinannut ottaa etukautta ja asenne oli muutenkin kohdallaan. Muutaman kerran jäi odottamaan, että ollaako sitä tyytyväisiä ennen kuin nosti kapulan, täytyy vaan muistaa/malttaa pitää suu kiinni ja antaa Ennen miettiä ihan itse.
 Seisomista tehtiin myös ja siinä ei ongelmia, hyvin seisoi.
 Ihan alkuun tehtiin myös paikallamakuu, melko lyhyt sellainen. Pitkään aikaan en ole aloittanut paikallamakuulla ja se myös näkyi.. Hieman oli vaikeuksia saada kierrokset laskemaan sellaiselle tasolle, että Enne pystyy makaamaan. Kaikkea muuta kuin levollisin mielin jätin Ennen rivistöön, olin melko varma, että ei se malta maata, mutta väärässä olin! Siellähän se makasi, hieman täristen, mutta makasi kuitenkin. En ole ihan varma, että täriseekö Enne kylmyyttään vai liian korkeiden kierrosten takia, mutta se tekee sitä aika usein paikallamakuussa. Samoin se tärisee usein kun sitä ottaa autosta pois jos ollaan menosa lenkille tai treeneihin. Veikkaisin siis, että tutina johtuu enemmän mielialasta kuin ilman viileydestä.

 Tokotreenien jälkeen jäin vielä ottamaan kepit pariin kertaan. Enää oli yksi verkko alussa ja kun se alkoi sujua, niin otin sitten senkin pois ja Enne meni kepit ilman yhtäkään verkkoa. Talven tavoite on saavutettu keppien osalta :) Vielä ne ei missään nimessä valmiit ole, mutta aikas hienoa päästä verkoista vihdoin eroon :)    

Treenijuttuja

Koska Enne on ainoa "tositarkoituksella" treenaaja niin aloitetaan Ennen treeneistä.
Tokossa ollaan nyt keskitytty enemmän hiomaan avoimen liikkeitä kisakuntoon. Ihan kivalla mallilla liikkeet alkavatkin jo olla, oikeastaan mitään isompia ongelmia ei ole, ainoastaan pientä viilaamista. Seuraamisessa on nyt työnalla saada oikea paikka pysymään pidemmilläkin pätkillä. Enne alkaa herkästi siirtymään liian kauaksi sivusuunnassa ja varmaankin sen takia myös perusasennot ovat herkästi vinoja.
 Jäävät ovat oikeastaan muuten ihan hyvällä mallilla, mutta seisomisesta meinaa tulla välillä aina istuminen. En ole edes istumista Ennelle opettanut, joten mistähän se tämänkin on keksinyt...
 Luoksetulo oli pitkän aikaa hirveää löntystelyä kun Enne oppi varsin nopeasti ennakoimaan pysäytystä. Nyt olen jouksuttanut sitä namikipon ja itseni väliä ja vain satunnaisesti pysäyttänyt, ja nyt Enne alkaa taas tulla vauhdikkaammin luokse. Täysiä se ei tule, mutta reipasta laukkaa ja se riittää ainakin tässä vaiheessa.
 Kaukoja ei kauheasti olla otettu kisamatkalta, mutta ne mitä on otettu on sujunut ihan hyvin. Vieläkään maasta istumaan nousu ei ole niin ryhdikäs kuin haluaisin, mutta koska omat ideat on sen suhteen jo käytetty, niin mennään nyt näillä kunnes joku fiksumpi keksii miten sen saisi paremmaksi.
 Hyppy on muuten ihan ok, mutta välillä Enne jää aikas vinoon esteen taakse. Täytyisi paluuhyppyä varmistaa paljon lisää, että jos kokeessa se jää vinoon, niin siitä huolimatta Enne tulisi hypyn kautta takaisin.
 Paikallamakuu on myös ihan hyvällä mallilla. Pitäisi kyllä päästä välillä treenaamaan vieraassa porukassa ja vieraassa hallissa, kun eipä Enne ole tainnut viime kokeen jälkeen vieraassa porukassa makailla. Namipurkki palkkana on toiminut muuten ihan hyvin, mutta sen verran Enne käy kierroksilla, että koko paikallamakuun se tärisee... Hyvin se silti malttaa maata, mutta hieman pienemmät kierrokset olisi kyllä parempi.
 Ainoa murheenkryyni on sitten jälleen kerran se nouto. Kyllä Ennen noudolla pisteitä saa, mutta se ei ole mitään kaunista katsottavaa... Asennevamma alkaa siitä hetkestä kun mää otan kapulan käteen. Ennellä pullistuu silmät päästä kun se näkee kapulan ja vaikka se malttaakin jo odottaa lupaa, että saa lähteä noutamaan, niin asenne kapulalle menossa on aivan liian riehakas. Se pyörittää etujaloilla kapulaa ennen kuin se ottaa sen suuhun ja jostain syystä se käyttää etujalkaa myös kapulan nostossa. Loppunouto on ihan siisti, mutta kapulalle meno ja sen nostaminen on aikas karmeaa katsottavaa. Viime kesänä työstin pitkään pelkkää nostoa ja sen jälkeen nouto olikin hyvällä mallilla pitkän aikaa, mutta nyt se taas alkaa olla aivan liian kivaa. Eli varmaan on pakko palata taas siihen pelkkään nostoharjoitukseen. Plääh!

Agility: välillä sujuu, välillä taas vähän vähemmän... Enne on niin herkkä ohjattava, että Pepin jälkeen on ollut todella vaikea tottua koiraan, joka oikeasti lukee ohjausta pilkuntarkasti. Ja Enne on vielä niin kovin kiltti, että jos se ei tiedä mitä jollakin ohjauksella tarkoitetaan, niin sehän ei väärin halua tehdä, vaan se menee hieman hämilleen, että mitähän ihmettä tässä nyt tarkoitetaan. Sitten kun se ymmärtää jutun juonen, niin ohjaaja saa laittaa ihan tosissaan tossua toisen eteen.
 Kontaktit on yllättävän hyvällä mallilla siihen nähden kuinka vähän niitä on treenattu. Puomin ylösmenolle olen nyt opettanut myös pysähtymään kun Ennen laukka-askel on sen verran pitkä, että se saattaa muuten hypätä koko kontaktin yli.
 Kepit on se Ennen juttu :) Se niin tykkää pujottelusta ja aina kun vaan on tilaisuus niin se yrittää mennä kepeille. Vielä sillä on muutama verkko käytössä, maanantain treeneissä oli vielä neljä, tänään tein jo kolmella ja loppuun koitin vielä kuinka sujuu jos vain päissä on verkot ja hyvinhän se sujui :)
 Vieläkään en ole uskaltanut viedä Enneä mitattavaksi, oma ( ja treenikavereiden) mittaustulos on tasan 43 cm... Piakkoin on pakko kyllä mittauttaa se virallisesti, että tietää sitten minkä kokoisia esteitä Enne tulevaisuudessa hyppää.

Miina on myös päässyt vähän tokoilemaan. Se tuntuu oikein hyvältä ja kaikki liikkeet ovat edelleen hyvin muistissa. Tietysti sitä viilaamista Miinankin kanssa olisi, mutta eipä taida maksaa vaivaa. Ja Miinalla on niin kiva asenne nyt, että eiköhän se riitä.
 Miina on pysynyt suorastaan yllättävän hyvässä kunnossa, ottaen huomioon viimeaikojen liukkaat kelit. Säännöllinen hieronta on siis tehnyt tehtävänsä ja jos Miina pysyy kesälläkin näin hyvässä kunnossa niin saattaa olla, että senkin kanssa tulee kokeeseen mentyä :)

Peppi on tietysti myös jatkanut höntsäilyjään. Välillä agilityä, välillä tokoa. Peppi tekee lähinnä mitä sitä itseään huvittaa, vaikka sen kanssa koittaisi jotain radan pätkää mennä, niin hyvin nopeasti se lähtee lapasesta. Enkä ole sitä viitsinyt palauttaa ruotuun, pääasia, että hauskaa on sekä koiralla että ohjaajalla :)  

Enne fyssarilla

Enne pääsi eilen ensimmäistä kertaa elämässään fyssarille. Olin varannut ajan Miinalle, mutta päätin sittenkin vaihtaa koiraa kun ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki tarkistaa Ennen tilanne. Muutama viikko sitten Enne törmäsi lenkillä isoon kiveen, sen oli tarkoitus hypätä sen päälle, mutta vauhti ei sitten ihan riittänytkään ja Enne mätkähti päin kiveä ja tippui siitä sitten pienen kannon päälle sillä seurauksella, että se ontui vasenta etujalkaa. Ja tämä ei ollut ihan ensimmäinen kerta kun Enne koheltaa lenkillä...
 Hallilla treenatessa olen myös kiinnittänyt siihen huomiota, että Enne liukastelee matolla aika paljon, varsinkin hyppyjen alastuloissa, ja melkein aina se on vasen etujalka, joka luistaa alta pois. Muutaman kerran se on jopa näyttänyt treenien jälkeen hieman aristavan vasenta etujalkaa, joten nyt oli sitten hyvä hetki tarkistaa Enskan tilanne.
 Ja melkein pelkkää positiivistä palautetta Enne sai: mistään ei löytynyt kipukohtia ja lihaksisto tuntui rennolta. Enne ei myöskään aristanut mitään kohtaa ja kaikkien raajojen nivelet taipuivat hyvin ja olivat kivuttomat :)))) 
Pieni "kauneusvirhe" tällä reissulla oli se, että vasemman etujalan kyynärpään ojentajan pitkä osa oli lihasmassaltaan hieman pienempi kuin oikealla puolella. Tämä voisi hyvinkin olla seurausta siitä kiveltä tippumiselta ja myös syy liukasteluihin hyppyjen alastulossa. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, mutta tietysti asia johon nyt täytyy kiinnittää huomiota.
 Hyviä jumppaohjeita saatiin ja Enne oli jo vastaanotolla ihan liekeissä kun se pääsi temppuilemaan. Tarkoitus olisi vielä videokuvata hyppyjen alastuloja niin näkisi vähän miten se tulee alas ja myös puolierot olisi helppo nähdä videolta.
 Erityismaininta täytyy antaa Ennelle vielä siitä, kuinka hienosti se käyttäytyi fyssarilla. Vastaanotolle mentäessä se oli  ilmeisesti asennoitunut menemään treenaamaan ja ovesta sisään mentäessä se oli jo nostanut kierrokset kattoon. Äänenkäyttö oli sitten myös sen mukaista... Mutta kun tuli Ennen vuoro olla nätisti hiljaa paikallaan, niin se rauhoittui kuin napista painamalla ja sen olisi varmasti voinut laittaa vaikka solmuun, niin silti se olisi vaan ollut ihan hiljaa ja nätisti :)

 Miina on jatkanut edelleen aktiivista jumpaamista ja rauhallista elämää. Lenkit ovat pidentyneet jo reiluun puoleen tuntiin. Alkulenkin Miina joutuu olemaan vielä hihnassa, mutta kun Pepin ja Ennen alkurallit vähän rauhoittuu, niin Miinakin pääsee vapaaksi. Vielä se ei saa kaahata päättömästi muiden mukana, mutta sitä sen omaa pikku pupulaukkaa se saa jo mennä.
 Harmi kyllä, kaikesta jumppaamisesta ja rauhallisesta elämästä huolimatta Miina kipeytyy edelleen ja varsinkin jos lenkki on liian pitkä, vasemman takajalan liikerata supistuu olemattomaksi. Nämä kosteat kylmät kelit ovat kaikkein pahinta Miinalle ja toivottavasti tilanne alkaa helpottua kun ilma muuttuu kuivemmaksi. Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Miina ei ole koko aikaa kipeä, kotona se on mielellään hakemassa muita koiria leikkimään ja nyt kun olen pyrkinyt hieromaan sen noin kerran viikossa niin sen lihaksisto tuntuu paljon rennommalta kuin aikaisemmin. Se myös antaa nykyään hieroa vasemman takajalan ilman, että sen täytyy koko ajan itse katsoa jalkaa kun sitä käsitteellään.

Peppi jatkaa edelleen elämäänsä ilman huolen häivää :) Lenkillä sitä paljoa edes näe kun se painelee menemään ihan omia polkujaan. Muutama viikko sitten Ennellä oli juoksut ja se ei olisi halunnut juosta Pepin kanssa pitkin metsiä, niin siitäkös Peppi sitten aina riemastui. Aina kun silmä vältti, se kävi vähän tölväsemässä Enneä, joka oli muutenkin jo hieman herkässä mielentilassa, ja se loukkaantui aina hyvin syvästi Pepin törkeästä käytöksestä. Peppihän ei tunnetusti heikkoutta suvaitse ja se sikaili entistä enemmän kunnes Enne tyytyi kävelemään mun vieressä, jossa se sai olla parhaiten rauhassa Pepin diktatuurilta. Peppi on kyllä välillä ihan sika, mutta niin ihana sellainen <3

Tälläistä tällä kertaa, ensi kerralla ehkä vaihteeksi jotain treenirintamalta.      

Hengissä ollaan!

 Blogipäivitykset ovat viime aikoina jääneet ajan puutteen takia vähemmälle. Pari kuukautta sitten aloittamani koirahierojakoulu vie tällä hetkellä ison osan vapaa-aikaani, joten treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Asioita on ollut pakko laittaa hieman tärkeysjärjestykseen ja tämän koulu vuoden ajan opiskelu on tärkeysjärjestys numero yksi. Koulu on ollut todella mielenkiintoista ja nyt kun projektikoirahieronnat ovat alkaneet, niin on ollut aivan mahtavaa päästä käsiksi aivan uuteen koiramaiseen maailmaan. Vielä olisi jäljellä reilut 90 tuntia hieromista ennen kesää, joten eipä taida tulla vapaa-ajan ongelmia talven aikana... ;)

Peppi se sitten, jälleen kerran, teki jonkinlaisen "ihmeparantumisen" ja munuaisenpoistoleikkaus päätettiin siirtää hamaan tulevaisuuteen vain muutamaa päivää ennen leikkausta. Pepillä ei ollut enää mitään oireita, joten leikkaus tuntui turhalta ja niinpä elämää päätettiin jatkaa normaaliin tahtiin kunnes Pepin voinnissa tulee jotain muutoksia.

Että kauhun tasapaino säilyisi tässä laumassa, niin nyt on sitten Miinan vuoro olla sairastaja. Miina kävi muutama viikko sitten fysioterapiassa ja sen leikatun jalan liikerata oli pienentynyt lähes olemattomaksi. Myös oikea takajalka oli kipeä, mutta tällä hetkellä tärkeintä on palauttaa vasemman jalan liikkuvuus. Jumpattu on siis ahkerasti ja lenkit ovat lyhentyneet vartin mittaisiksi hihnalenkeiksi. Alle viikossa oli jo huomattavissa selvä ero jalan liikeradassa, joten oikeeseen suuntaan ollaan menossa. Mutta paljon on tietysti vielä jumppaa edessäpäin. Onneksi Miinalla on kohta oma hieroja kotona, niin lihashuolto on ainakin turvattu :)

Ennelle ei kuulu oikeastaan mitään erikoista. Treenattu on agilityä ja tokoa, niitäkin tosin aika vähän. Lampaat lähtivät pari viikkoa sitten, sitä ennen olikin oikein tehokuuri paimennusta, mutta kyllä ne Ennen paimennuspalikat on aika minimalistiset... Enpä kyllä siitä mitään suurta paimentajaa odottanutkaan, mutta ensi kesä näyttää loppuuko se harrastus Ennen kanssa kokonaan.
 Agility sen sijaan on sellainen laji, johon olisi mukava panostaa vähän enemmänkin. Ennellä on intoa ja vauhtia ja vielä kun oppisi sitä ohjaamaan niin siitä saattaisi tulla ihan hyväkin :) 

Kuulumisia

Ennen treenit ovat olleet parin viimeisen viikon aikana melko vähissä: kerran ollaan käyty paimentamassa, pari kertaa tokoilemassa ja muutaman kerran agilityssä. Ajatukset, sekä koiran että ohjaajan, ovat olleet ihan jossain muualla, joten treenit ovat menneet enemmän ja vähemmän penkin alle...
 Koirahierojakoulu alkoi muutama viikko sitten ja nyt on sitten tullut kopeloitua omia koiria ihan eri fiiliksellä. Miina ja Enne ovat päässeet, tai joutuneet,  harjoittelukoiriksi koulussa. Miina on tottunut käsittelyyn ja sen kanssa on helppoa harjoitella, mutta Ennelle teettää hieman töitä rauhoittua tilassa, jossa on reilut parikymmentä ihmistä ja kymmenkunta koiraa.

 Sitten se isoin asia.. Peppi on oireillut viimeaikoina ja sen seurauksena oli pakko tehdä todella vaikea päätös: Pepiltä poistetaan toinen munuainen parin viikon kuluttua. Leikkauksessa on isot riskit, Pepillä on ollut jo pitkään verenpaineen heilahteluja ja nukutus on iso riski, pahimmassa tapauksessa sen verenpaineet romahtavat leikkauksessa. Sen lisäksi leikkauksessa tietysti nähdään mitä siellä vatsanalueella oikein on ja jos tilanne on se, että munuaiskasvain on levinnyt muuallekkin niin Peppiä ei enää nukutuksesta herätetä.
 Mutta jos tilanne on niin hyvä, että kasvain ei ole levinnyt ja munuainen saadaan poistettua ja jos Peppi kestää nukutuksen ja leikkauksen rasituksen ja jos patologin tutkittua munuaisen, munuaismuutos osoittautuu joksikin muuksi kuin kasvaimeksi niin Pepin tulevaisuus näyttää valoisalta. Mutta jos ja jos...
 Leikkauspäätöstä ei ollut helppo tehdä, mutta se on ainoa keino auttaa Peppiä ja jotenkin vain tuli sellainen olo, että tämäkin tie täytyy kulkea, meni sitten syteen tai saveen.
Leikkaukseen asti eletään, kirjaimellisesti, kuin viimeistä päivää, leikkauksen jälkeistä aikaa en edes halua vielä ajatella.
 Pepillä on vähintään yhdeksän elämää, joista se on käyttänyt vasta kolme, joten toivottavasti niitä elämiä on vielä ainakin muutama jäljellä ja sitkeä sissi selviää tästäkin koettelemuksesta!